Roman-zitie "Durocka" sovremennoj pisatelnicy Svetlany Vasilenko - Hudozestvennoe prostranstvo i geroinja v semioticeskom perspektive = Nykynaiskirjailija Svetlana Vasilenkon roomanielämäkerta Durocka - kaunokirjallinen tila ja naishenkilö semioottisesta näkökulmasta tarkasteltuna.
SARKKINEN, PAULIINA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SARKKINEN, PAULIINA
2002
Venäjän kieli ja kulttuuri - Russian Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2002-01-10Tiivistelmä
Tutkielmani aiheena on venäläisen nykynaiskirjailijan tekstin analysointi ja tulkinta semioottisesta näkökulmasta. Tutkielmani kohteena on Svetlana Vasilenkon romaani-elämäkerta "Durocka" (2000), joka kertoo naispäähenkilön monimuotoisista elämänvaiheista ja seikkailuista erilaisissa maailmoissa. Tarkoitukseni oli tutkia, kuinka tekstissä rakentuvat monikerroksinen kaunokirjallinen tila sekä naispäähenkilön kuvaus. Erilaiset kaunokirjallisen tilan kontekstit ja päähenkilön monet roolit olivat erityisesti huomioni kohteena. Lisäksi tarkoitukseni oli havainnoida sellaisia venäläisen kulttuurin erityispiirteitä, joihin tekstin kerronnassa erityisesti viitataan.
Tutkimusmenetelmäni oli ensisijaisesti Tarton koulukunnan ja sen kuuluisimman tutkijan Juri Lotmanin semioottinen tarkastelutapa. Lotmanin kaunokirjallisuutta analysoivista metodeista käytin erityisesti kaunokirjallisen tilan, rajan ja henkilön käsitteitä ja metodeja. Lisäksi käytin apunani naisten kaunokirjallisuudesta tehtyä tutkimusta, esimerkiksi Helena Goscilon artikkeleita, ja Venäjän kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimusta.
Keskeisiä tutkimustuloksiani oli, että Vasilenkon tekstissä kaunokirjallinen tila rakentuu monista eri kerroksista, kuten realistisesta neuvostoajan kuvauksesta ja erilaisista fiktiivisistä kertomusmalleista. Naispäähenkilön kuvaus taas muodostuu monien eri käyttäytymismallien ja roolien yhdistämisestä samaan henkilöön. Monimuotoisuutensa vuoksi päähenkilö on kirjan ainoa hahmo, joka on oikeutettu liikkumaan jokaisen erilaisen kaunokirjallisen tilan läpi. Niin tekstin kaunokirjallisen tilan kuin päähenkilönkin kuvauksessa yhdistyy monella tavalla joukko venäläisen kulttuurin erityispiirteitä. Päättelin, että tekstin keskeisin sanoma on naispäähenkilön kuvauksessa ja erilaissa rooleissa, jotka poikkeavat perinteisestä venäläisen kaunokirjallisuuden ilmaisutavasta.
Tutkimusmenetelmäni oli ensisijaisesti Tarton koulukunnan ja sen kuuluisimman tutkijan Juri Lotmanin semioottinen tarkastelutapa. Lotmanin kaunokirjallisuutta analysoivista metodeista käytin erityisesti kaunokirjallisen tilan, rajan ja henkilön käsitteitä ja metodeja. Lisäksi käytin apunani naisten kaunokirjallisuudesta tehtyä tutkimusta, esimerkiksi Helena Goscilon artikkeleita, ja Venäjän kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimusta.
Keskeisiä tutkimustuloksiani oli, että Vasilenkon tekstissä kaunokirjallinen tila rakentuu monista eri kerroksista, kuten realistisesta neuvostoajan kuvauksesta ja erilaisista fiktiivisistä kertomusmalleista. Naispäähenkilön kuvaus taas muodostuu monien eri käyttäytymismallien ja roolien yhdistämisestä samaan henkilöön. Monimuotoisuutensa vuoksi päähenkilö on kirjan ainoa hahmo, joka on oikeutettu liikkumaan jokaisen erilaisen kaunokirjallisen tilan läpi. Niin tekstin kaunokirjallisen tilan kuin päähenkilönkin kuvauksessa yhdistyy monella tavalla joukko venäläisen kulttuurin erityispiirteitä. Päättelin, että tekstin keskeisin sanoma on naispäähenkilön kuvauksessa ja erilaissa rooleissa, jotka poikkeavat perinteisestä venäläisen kaunokirjallisuuden ilmaisutavasta.