Capital Asset Pricing-mallin käyttökohteet ja kritiikki.

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää capital asset pricing -mallin tärkeimmät käyttökohteet sekä malliin liittyvät ongelmat. Malli on yksinkertainen ja yleisesti käytössä rahoituksessa, joten sen käyttökelpoisuus on hyödyllistä selvittää. Tutkielman pääpaino on sekä CAP-mallin yleisluontoisessa empiirisessä tutkimuksessa että eri tutkijoiden esittämässä kritiikissä, joka perustuu pääasiassa empiirisiin tutkimuksiin. Tutkielma perustuu alan kirjallisuuteen ja artikkeleihin, joista on koottu malliin liittyvät pääasiat esittelevä kokonaisuus.

Tulokseksi saatiin, että CAP-mallia voidaan käyttää kaikenlaisten arvopaperien hinnoitteluun sekä investointiprojektien arviointiin. Tällöin odotettu tuotto riippuu markkinariskistä. Markkinariski on ainoa merkityksellinen riski hinnoittelussa ja sitä mitataan betakertoimella. Investointiprojekteissa CAP-mallin etuna muihin menetelmiin nähden on riskin huomioonottaminen. Mallia voidaan soveltaa sekä kotimaan markkinoille että kansainvälisille markkinoille, jolloin valuuttariski voidaan huomioida kansainvälisen CAP-mallin avulla. Malliin liittyy lukuisia yksinkertaistavia oletuksia, jotka vaikeuttavat sen soveltamista käytäntöön, mutta mallin nollabetaversion avulla voidaan sivuuttaa oletus, jonka mukaan anto- ja ottolainaus ovat yhtä riskillisiä.

1970-luvun alussa CAP-malli sai vahvaa empiiristä näyttöä tuekseen. Mallin myöhempi empiirinen testaus ja siihen perustuva kritiikki osoittavat kuitenkin, ettei malli ole ongelmaton. Esimerkiksi mallia testaavan regression vakiotermi on usein poikennut nollasta. Tämä tarkoittaa, että malli ei pidä täysin paikkaansa. Joidenkin mielestä malliin tulisi lisätä selittäviä muuttujia selitysasteen kasvattamiseksi, toisten mielestä taas mallin ongelmat johtuvat muunlaisista tekijöistä ja erään tutkimuksen mukaan mallia ei voi edes testata. Suosituin vaihtoehto lienee kuitenkin riskitekijöiden lisääminen.