Teledemokratia uuden eklesian luojana

Abstract

Tutkielmassani syvennyn siihen, voiko teledemokratia muodostaa David Eastonin esittämään yhteiskunnan malliin modernin eklesian. Eklesia-käsitettä käytän sen alkuperäisessä merkityksessä eli antiikin Ateenan kansankokouksena, jossa poliittinen osallistuminen oli suoraa ja reaaliaikaista. Sijoitan teledemokratialle annettuja sisältöjä ja odotuksia Eastonin luomaan järjestelmään. En voi suoranaisesti verrata teledemokraattista teoriaa, koska sellaista ei ole olemassa. Keskeisimpinä teoreettisina teoksina ovat olleet A Systems Analysis of Political Life sekä The Political System, An inquiry into the State of Political Science. Teledemokratia kirjallisuutena olen käyttänyt suurimmaksi osaksi Auli Keskisen toimittamaa teosta Teledemokratia ja Van Dikin teosta Network Societys.

Tulen esittämään kuinka teledemokratialla on potentiaalia toteuttaa uudenlainen eklesia. Toteutuminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaan se vaatii suuria ponnisteluita ja muutoksia järjestelmän kaikissa osissa. Teledemokratia tulee toteutuessaan muuttamaan erityisesti poliittista osajärjestelmää, jossa portinvartijoilla on erittäin keskeinen asema. Teoreettisen analyysin perusteella väitän, että tietoverkoilla voidaan ohittaa poliittisessa osajärjestelmässä olevat portinvartijat ja siten lisätä kansalaisten suoraa vaikuttamista. Tähän tulokseen tulin sijoittamalla osallistumisen suhteessa systeemiteoriaan erilaisissa demokratia-käsityksissä sekä teledemokratiassa.

Tietoverkkojen käyttöä vaikutuskanavana on lisättävä, jotta kansalaisten tuki järjestelmälle kasvaisi. Teknistä kehitystä ei kuitenkaan saa edistää itsetarkoituksena, vaan kehityksessä pitää ottaa huomioon kokonaisvaltaisuus. Kehityksessä on ymmärrettävä, että deternimistinen tekniikankehitys syrjäyttää ihmisiä päätöksen-teosta eikä lisää heidän mahdollisuuksiaan, mikä on teledemokratian alkuperäinen tarkoitus.