Meitä on moneksi. TSL ry:n työntekijöiden monitahoinen samastuminen organisaatiokontekstissa.
TÖRRÖNEN, ANNELIINA (2002)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
TÖRRÖNEN, ANNELIINA
2002
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2002-01-23Tiivistelmä
Työ ja työyhteisö sosiaalisena kokonaisuutena ovat yksilön keskeisiä toimintaympäristöjä, ja ne tarjoavat paikan ja kohteen samastumiselle. Tämän tutkimuksen aiheena on samastuminen organisaatiokontekstissa: pyrin selvittämään, miten ja mihin kohdeorganisaation työntekijät samastuvat. Tutkimuksen kohdeorganisaatio, Työväen Sivistysliitto TSL ry antaa työntekijöidensä samastumiselle kontekstin ja määrittää samastumisprosessia. Pysyvän ja yksiselitteisen samastumisen mahdollisuutta heikentävät TSL:n työorganisaation monitahoinen ja limittäinen rakenne, toiminnan alueellinen hajautuminen sekä entistä nopeammat muutokset toimintaympäristössä.
Tutkimuksen yksi tavoite on tuottaa TSL:lle tietoa siitä, miten työntekijät jäsentävät itseään osana organisaatiota. Pyrin kuvaamaan, mitä kategorioita työntekijät käyttävät määrittäessään TSL:n organisaation sekä millä tavoin he suhteuttavat itseään näihin tahoihin. Tutkimus toimii organisaatiossa tulevaisuudessa käytävien kehityskeskustelujen pohjana ja taustamateriaalina.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen, sosiaaliskonstruktionististen identiteetti- ja identifikaatioteorioiden näkökulmasta samastumista tarkastellaan prosessina, jossa yksilö muodostaa identiteettinsä suhteessa ympäristöönsä, työorganisaatioon. Analyysin välineenä on jäsenkategoria-analyysi (Membership Categorization Device, MCD). Aineisto koostuu kolmentoista työntekijän teemahaastatteluista.
TSL:n työntekijät samastuvat moniin tahoihin, käyttävät monia jäsenkategorioita itsensä määrittelyyn. Käytetyt jäsenkategoriat on jäsennettävissä viiden kategorisointiperusteen mukaan: funktionaalis-tilalliset kategorisoinnit, sukupolven mukaiset ja ideologiset kategorisoinnit, ammatilliset ja professionaaliset kategorisoinnit, epävirallisen kanssakäymisen kategorisoinnit sekä TSL-läisyys. Kategorisointiperusteet ja niihin lukeutuvat jäsenkategoriat ovat limittäisiä ja toisiaan leikkaavia. Funktionaalis-tilalliset jäsenkategoriat ovat yleisin puhetapa TSL:n ja itsen kuvailussa, mutta sukupolven mukaiset ja ideologiset erotteluperusteet painottuvat TSL:n ja TSL-läisyyden kuvaamisessa.
Tiimi ja organisaatio painottuvat ammattiin samastumisen sijaan. Tiimit ovat yleisimpiä samastumisen kohteina, joskin tiimiin samastumiseen vaikuttaa maantieteellinen hajautuminen. Aluetyöntekijöille on ominaista monensuuntainen samastuminen. Ideologisia ja sukupolven mukaisia ryhmäjäsenyyksiä käytetään, kun puhutaan muutoksesta. Monien työntekijöiden puheessa korostuu ay-liike ja työväenliike jäsenkategorioina ja samastumisen kohteina. TSL-läisyys on kaikki tahot yhdistävä samastumisen kohde, mutta sitä heikentää muun muassa tiimien välinen kilpailu.
Tutkimuksen anti TSL:lle on organisaation sisäisten tahojen ja työntekijöiden samastumisen moninaisuuden esille nostaminen, näkyväksi tekeminen. Organisaation kehittämisessä olisi mielekästä kiinnittää huomiota esille nousseisiin negatiivisiin asioihin sekä toisaalta hyödyntää samastumisen monitahoisuuteen ja tilannekohtaisuuteen liittyviä mahdollisuuksia sekä positiivisia seikkoja.
Tutkimuksen yksi tavoite on tuottaa TSL:lle tietoa siitä, miten työntekijät jäsentävät itseään osana organisaatiota. Pyrin kuvaamaan, mitä kategorioita työntekijät käyttävät määrittäessään TSL:n organisaation sekä millä tavoin he suhteuttavat itseään näihin tahoihin. Tutkimus toimii organisaatiossa tulevaisuudessa käytävien kehityskeskustelujen pohjana ja taustamateriaalina.
Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen, sosiaaliskonstruktionististen identiteetti- ja identifikaatioteorioiden näkökulmasta samastumista tarkastellaan prosessina, jossa yksilö muodostaa identiteettinsä suhteessa ympäristöönsä, työorganisaatioon. Analyysin välineenä on jäsenkategoria-analyysi (Membership Categorization Device, MCD). Aineisto koostuu kolmentoista työntekijän teemahaastatteluista.
TSL:n työntekijät samastuvat moniin tahoihin, käyttävät monia jäsenkategorioita itsensä määrittelyyn. Käytetyt jäsenkategoriat on jäsennettävissä viiden kategorisointiperusteen mukaan: funktionaalis-tilalliset kategorisoinnit, sukupolven mukaiset ja ideologiset kategorisoinnit, ammatilliset ja professionaaliset kategorisoinnit, epävirallisen kanssakäymisen kategorisoinnit sekä TSL-läisyys. Kategorisointiperusteet ja niihin lukeutuvat jäsenkategoriat ovat limittäisiä ja toisiaan leikkaavia. Funktionaalis-tilalliset jäsenkategoriat ovat yleisin puhetapa TSL:n ja itsen kuvailussa, mutta sukupolven mukaiset ja ideologiset erotteluperusteet painottuvat TSL:n ja TSL-läisyyden kuvaamisessa.
Tiimi ja organisaatio painottuvat ammattiin samastumisen sijaan. Tiimit ovat yleisimpiä samastumisen kohteina, joskin tiimiin samastumiseen vaikuttaa maantieteellinen hajautuminen. Aluetyöntekijöille on ominaista monensuuntainen samastuminen. Ideologisia ja sukupolven mukaisia ryhmäjäsenyyksiä käytetään, kun puhutaan muutoksesta. Monien työntekijöiden puheessa korostuu ay-liike ja työväenliike jäsenkategorioina ja samastumisen kohteina. TSL-läisyys on kaikki tahot yhdistävä samastumisen kohde, mutta sitä heikentää muun muassa tiimien välinen kilpailu.
Tutkimuksen anti TSL:lle on organisaation sisäisten tahojen ja työntekijöiden samastumisen moninaisuuden esille nostaminen, näkyväksi tekeminen. Organisaation kehittämisessä olisi mielekästä kiinnittää huomiota esille nousseisiin negatiivisiin asioihin sekä toisaalta hyödyntää samastumisen monitahoisuuteen ja tilannekohtaisuuteen liittyviä mahdollisuuksia sekä positiivisia seikkoja.