Opettaja - opiskelijasuhde hoitotyön oppimisessa -fenomenografinen tutkimus opiskelijoiden käsityksistä

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata hoitotyön opiskelijoiden käsityksiä opettaja-opiskelijasuhteen ilmenemistä ja sitä, miten suhde vaikutti hoitotyön oppimiseen. Tavoitteena oli saada opiskelijoiden näkökulmasta tietoa hoitotyön oppimisen, opetuksen ja opettajakoulutuksen kehittämiseen. Tutkimukseen osallistui yhdeksän väliaikaisessa ammattikorkeakoulussa opiskelevaa hoitotyön opiskelijaa. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla ja analysoitiin fenomenografisella tutkimusotteella muodostaen kategoriakuvaukset opettaja-opiskelijasuhteen ilmenemisestä ja suhteen merkityksestä sairaanhoitajaksi kasvussa.

Opettaja-opiskelijasuhde ilmeni hoitotyön oppimisessa moniulotteisena kokonaisuutena. Opiskelijat kuvasivat opettaja-opiskelijasuhdetta sen inhimillisten toimijoiden, ammattitaitoinen opettaja ja vastuuntuntoinen opiskelija, kautta. Nämä toimijat muodostivat ensimmäisen pääkategorian kaksi horisontaalista kategoriaa ja ne rakentuivat kahdesta hierarkkisesta kategoriasta, käytännön ja reflektiivisen toiminnan tasoista. Käytännön toiminnan tasolla opettajan ja opiskelijan toimintaa kuvattiin heille asetettujen vaatimusten avulla. Opettajalle asetettiin lisäksi tiettyjä ominaisuuksia. Opettajan ominaisuudet ja vaatimukset muodostivat opiskelijoiden käsityksissä kaksi horisontaalista kategoriaa, jolloin toisen olemassaolo edellytti toisen olemassaoloa. Reflektiivisen toiminnan tasolla ammattitaitoinen opettaja tarkasteli ja arvioi sekä tarvittaessa muutti toimintaansa, vastuuntuntoinen opiskelija puolestaan arvioi itseään oppijana sekä omaa oppimistaan. Toinen pääkategoria kuvasi suhteen toiminnallista ulottuvuutta ja se muodostui kolmesta horisontaalisesta kategoriasta: vuorovaikutussuhde, oppiminen tapahtumana ja toiminnan puitteet. Vuorovaikutussuhteen tarkastelussa korostui vuorovaikutuksen luonne ja ilmapiiri. Oppimisessa tapahtumana kuvattiin opettajan toimintaa, joka oli itse tapahtumassa merkityksellistä. Toiminnan puitteet -kategoriassa opiskelijat kuvasivat sitä kontekstia, jossa oppiminen tapahtuu.

Opettaja-opiskelijasuhteen vaikutus hoitotyön oppimiseen kuvattiin opettajan merkityksenä sairaan-hoitajaksi kasvun prosessissa. Tästä tarkastelussa muodostui kolme vertikaalista kategoriaa. Ensimmäinen merkitys opiskelijan sairaanhoitajaksi kasvussa oli se, että opettaja oli linkki käytännön hoitotyöhön. Opettaessaan opettaja loi kuvaa hoitamisesta ja antoi käytännön hoitotyölle merkityksen ja tämä loi kehittyvän sairaanhoitajan kasvun perustan. Toinen kategoria kuvasi opettajaa asenteiden muokkaajana, miten opiskelija tulevaisuudessa suhtautuu itseensä ja miten hän tulevana sairaanhoitajana toimisi. Kolmannessa kategoriassa opettaja-opiskelijasuhteen merkitys muodostui opettajanmallin siirrettävyydestä sairaanhoitajan toiminnanmalliksi. Keskeistä tässä tarkastelussa oli, että hyvä kokemukset vahvistavat ja tukevat kasvun prosessia ja auttavat opiskelijaa suhteuttamaan oppimaansa käytännön hoitotyöhön. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että opettaja-opiskelija suhde on merkityksellinen sairaanhoitajaksi kasvun prosessissa.

Tämä tutkimuksen perusteella olisi mielenkiintoista tutkia luokkahuoneessa tapahtuvaa oppimistilannetta/-tapahtumaa. Miten tämän tutkimuksen suhteelle asetetut vaatimukset ­ huumori, läsnäolo, valta - näyttäytyvät. Toisaalta miten opettajan toiminnassa näkyy oppilaitoksen opetussuunnitelma, tavoitteet ja toteuttamisperiaatteet tai miten tietoisia opettajat olivat näistä raameista. Samoin olisi mielenkiintoista tutkia, millaisen merkityksen hoitotyön opettajat ja opettajakoulutuksessa olevat opiskelijat suhteelle antavat.

Avainsanat: Opettaja-opiskelijasuhde, hoitotyön oppiminen, fenomenografinen tutkimus.