Ideologia ja yleisö - sopua ja säröjä. Radioyleisön reaktioita naapurineljännes ja näin naapurissa -ohjelmiin
PUOLANNE, TARJA (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PUOLANNE, TARJA
2001
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2001-12-03Sisällysluettelo
TIIVISTELMÄ 2 ALKUSANAT 3 SISÄLLYSLUETTELO 4 1. TUTKIMUKSEN TAUSTAA 8 1.1. Jatkoa toimittajatutkinnon työlle 8 1.2. Toimittajat rakenteen vankeina 9 1.3. Haukkumista, herjaamista ja henkilökohtaisia kommentteja 10 1.4. Radio ja yhteiskunta murroksessa 10 1.5. Kielteisiä mielikuvia ja perille menon esteitä 11 1.6. Taiturointia aroilla alueilla aroista asioista 12 1.7. Lehdistö puffasi kritiikittömästi 13 1.8. Itsesensuuria ja rähmällään olemista 13 2. MEDIAKENTTÄ POLIITTISESSA PAINEESSA 14 2.1. Julkisen palvelun Yleisradio 14 2.2. Informatiivinen ohjelmapolitiikka 15 2.3. Suoran vaikuttamisen mahdollisuus 15 2.4. Täydellistä yhteisymmärrystä ja avomielisyyttä 17 2.5. Ulkopoliittisen eliitin ohjauksessa 18 2.6. Ohjelmat osa YYA-politiikkaa 19 2.7. ”Oikeata tietoa” naapurista 20 2.8. Suomi Neuvostoliiton etupiirinä 21 2.9. Organisoitua Neuvostoliitto tiedotusta 21 2.10 . Kolmen kauden tasavalta 22 2.11 . OTS suuntasi ohjelmatoimintaa 23 3. RADIO OSANA SUOMALAISTEN ELÄMÄNTAPAA 24 3.1. Radio arjessa: kuuntelukumppanina 24 3.2. Radio arjessa: elinelojen heijastajan 25 3.3. Radion suhde yleisöönsä 25 3.4. Yleisö määrällisessä ja laadullisessa tutkimuksessa 26 3.5. Kuuntelijoiden oikeus keskusteluun 27 3.6. Julkinen diskurssi 28 3.7. Logos, pathos, ethos 29 3.8. Sallittuja ja ei-sallittuja sanoja 29 4. ONGELMAT JA HYPOTEESIT 30 4.1. Kielteisväritteisyyttä edelleenkin 30 4.2. Materiaalirunsaus 30 4.3. Palkintoja ohjelmalle ja sen tekijöille 31 4.4. Toisenlaiset tiedotusperinteet 31 4.5. Journalistinen itsesensuuri 33 4.6. Myönteinen naapuridiskurssi 33 4.7. Pätkittäinen tutkimusprosessi 34 5. TUTKIMUSMENETELMÄT 35 5.1. Julkinen ja yksityinen alue 35 5.2. Palautetta kirjeinä ja puhelinsoittoina 36 5.3. Eksplisiittiset ja implisiittiset merkitykset 36 5.4. Toimittajien ääni ja journalistinen henki 37 5.5. Tutkimuksen luotettavuudesta 38 6. TULOKSIA KIRJEIDEN KAUTTA 38 6.1. Kirjeiden kirjoittajat kysyivät ja kommentoivat 38 6.2. Miehet aktiivisempia palautteen antajia 39 6.3. Kaikenikäiset kyselivät 39 6.4. Eniten myönteisiä kysymyksiä, kommentteja, kannanottoja 40 6.5. Moni kirjoitti omalla nimellään 40 6.6. Kuuntelijapalaute osana identiteettiä 40 6.7. Luokittelun kysymysasettelu 41 6.8. Kysytyt aihealueet 41 6.9. Johtopäätöksiä yksittäisistä aihealueista 44 6.9.1. Uskonnon ja mielipiteen takia vainotut 44 6.9.2. Oma ja naapurin turvallisuus 44 6.9.3. Turismi ja tavallisen ihmisen arki 45 6.9.4. Kirjailijat ja muut kulttuurin saavutukset 46 6.9.5. Oman ammatin edustajat 46 6.9.6. Mitä maksaa Lada, Mosse, Aku Ankka ja vessapaperi 48 6.9.7. CCCP:n avaruusohjelma 49 6.9.8. Ongelmanuoret ja kasvattamien 50 6.9.9. Seksi ja porno 51 6.9.10 Ufot ja atomipommi 51 6.9.11. Kommunistit ja NKP:n jäsenmäärä 52 6.10. Kirjeiden toimijat 53 6.10.1. Toimijaryhmät aktiivisuuden mukaan 55 6.10.2. Postia myös naapurista 56 6.10.3. Kohti kansalaisyhteiskuntaa 56 6.11. Näytteiden valinnan kriteereistä 57 6.11.1. Myönteinen eli hallitseva näkökulma 59 6.11.2. Kriittinen eli neuvotteleva näkökulma 59 6.11.3. Erittäin kriittinen eli vastustava näkökulma 60 6.12. Ideologian sopua ja säröjä etsimässä 61 6.12.1. Tekstit tekoina, tapahtumina, asioina ja toimintana 61 6.12.2. Yksittäiset ihmiset ja ideologia 62 6.12.3. Minä muoto kyselijänä 63 6.12.4. ”Näpertelyä toisarvoisten kysymysten kanssa” 65 6.12.5. ”Naapuri varjelee epämieluisia tosiasioita” 66 6.12.6. Ideologia ja arkielämä 66 6.12.7. Neuvostoliiton ja sen kansalaisten representaatioita 68 6.12.8. Puuttuneita representaatioita 69 7. TULOKSIA YSTÄVÄLLISMIELISEN OHJELMASARJAN AVULLA 69 7.1. Naapurineljännes ohjelmasta se alkoi 69 7.2. Kekkosesta Kosyginiin 71 7.3. Pakkanen vetäytyi ohjelman teosta 71 7.4. Vertaamisen vaikeutta 72 7.5. Julkisen sanan neuvoston hampaissa 72 7.6. Kierroksella Neuvostotasavalloissa 73 7.7. Naapurineljännes loppui, Näin naapurissa alkoi 73 7.8. Enimmillään 600 000 kuuntelijaa 74 7.9. Palkintomatkalle Neuvostoliittoon 75 7.10. Roima pudotus kuuntelijamäärissä 75 8. TOIMITTAJAT LENINILÄISEN JOURNALISMIN KURISTUKSESSA 76 8.1. Ahdisti ja hirvitti 76 8.2. Ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi 77 8.3. Yleisradion yhteistyöprojekti 77 8.4. Kaksi erilaista tiedotusfilosofiaa 78 8.5. Viisaita väistöliikkeitä ja kekkoslaisuutta 79 8.6. APN, KGP, GRP ja kolmikirjaimisia virkailijoita 80 8.7. Varovaisuutta ja viisautta 81 8.8. Virossa vielä tiukempaa 81 8.9. Kehuja ja haukkuja yhtä aikaa 82 8.10. Gorbatsovilaisuus katkaisi 83 8.11. Arkistoputsausta 83 9. PÄÄTELMÄT 84 9.1. Kansalaisyhteiskunta toimijoina 84 9.2. Toimittamisen tuskaa 85 9.3. Tutkielmaprosessin arviointia 85 10. LÄHDELUETTELO 87 11. LIITTEET 90
Tiivistelmä
Pääpaino Ideologia ja yleisö sopua ja säröjä pro gradu tutkimuksessa on Yleisradioon Naapurinneljännes ja Näin naapurissa ohjelmiin vuosina 1975 1985 tulleissa kuuntelijakirjeissä. Kirjeitä ohjelmasarjan lähettämisen aikana tuli 1163 kappaletta. Niistä enin osa, eli 1004 kappaletta tuli Naapurineljänneksen lähettämisen aikana ja loput 159 kappaletta Näin naapurissa ohjelman lähettämisen aikana.
Analysoin kirjeitä laadullisesti sekä määrällisesti ja diskurssianalyysin avulla. Tarkempi analyysi kohdistuu ohjelmasarjan alkuun. Viiden ensimmäisen kuukauden aikana Naapurineljänneksen aloittamisesta tuli eniten kuuntelijakirjeitä.
Ohjelmasarjan aloittaminen liittyy ETYK:n 3. koriin, jonka tarkoituksena oli edistää yhteistoimintaa ihmisten välillä yli ideologioiden ja valtiollisten rajojen. Ohjelmasarjan taustalla oli lisäksi Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus ja Yleisradion halu ystävällismielisen Neuvostoliitto tiedotuksen välittämiseen. Neuvostoliittolaisena yhteistyötahona ohjelmia tehtäessä oli uutistoimista APN, joka järjesti haastateltavia ja etsi vastauksia kuuntelijoiden ja toimittajien tekemiin kysymyksiin.
Teemahaastattelun avulla selvitin toimittajien työskentelytapoja naapurista myönteiseen sävyyn kertovan ohjelmasarjan tekemisessä. Kahdenlaiset tiedotusperinteet olivat vastakkain, suomalaiset olivat tottuneet länsimaisesti toteutettuun journalismiin, neuvostoliittolaiset noudattivat marxilais-leniniläistä lehdistöteoriaa, jossa tiedotusvälineet oli valjastettu agitaation välineeksi. Tiedotusperinteiden erilaisuus hankaloitti toimittajien työtä ja sai kuuntelijat reagoimaan voimakkaasti. Ohjelmasarjaa puffattiin laajalti lehdistössä. Parhaimmillaan kuuntelijoita sillä oli 600 000. Ohjelmasarjan tekijät saivat myös tunnustusta niin Yleisradiolta, APN:ltä kuin Suomi-Neuvostoliitto Seuralta ”oikeata tietoa välittävästä ohjelmasta”.
Suomalainen peruskäsitys siitä, että ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi, ei ohjelman ansiosta paljonkaan muuttunut, ehkä osaltaan vielä kasvattikin asenteita suuremmiksi, kun APN:n editoinnin jälkeen vastaukset olivat usein vertailukelvottomia suomalaisen järjestelmän kannalta tai muuten vain ylimalkaisia.
Poliittis-historiallis-painotteista kuuntelijakirjeiden tutkimusta YYA-hengen Suomesta ei ole tutkittu tarpeeksi journalistisen itsesensuuritutkimuksen lisäksi. Yleisradion arkisto ja ohjelmasarjaan tehneiden toimittajien laajat materiaalikansiot pitävät sisällään rikkaan tutkimusaineiston, jota toivottavasti hyödynnetään vielä tämänkin tutkimuksen jälkeen.
Analysoin kirjeitä laadullisesti sekä määrällisesti ja diskurssianalyysin avulla. Tarkempi analyysi kohdistuu ohjelmasarjan alkuun. Viiden ensimmäisen kuukauden aikana Naapurineljänneksen aloittamisesta tuli eniten kuuntelijakirjeitä.
Ohjelmasarjan aloittaminen liittyy ETYK:n 3. koriin, jonka tarkoituksena oli edistää yhteistoimintaa ihmisten välillä yli ideologioiden ja valtiollisten rajojen. Ohjelmasarjan taustalla oli lisäksi Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus ja Yleisradion halu ystävällismielisen Neuvostoliitto tiedotuksen välittämiseen. Neuvostoliittolaisena yhteistyötahona ohjelmia tehtäessä oli uutistoimista APN, joka järjesti haastateltavia ja etsi vastauksia kuuntelijoiden ja toimittajien tekemiin kysymyksiin.
Teemahaastattelun avulla selvitin toimittajien työskentelytapoja naapurista myönteiseen sävyyn kertovan ohjelmasarjan tekemisessä. Kahdenlaiset tiedotusperinteet olivat vastakkain, suomalaiset olivat tottuneet länsimaisesti toteutettuun journalismiin, neuvostoliittolaiset noudattivat marxilais-leniniläistä lehdistöteoriaa, jossa tiedotusvälineet oli valjastettu agitaation välineeksi. Tiedotusperinteiden erilaisuus hankaloitti toimittajien työtä ja sai kuuntelijat reagoimaan voimakkaasti. Ohjelmasarjaa puffattiin laajalti lehdistössä. Parhaimmillaan kuuntelijoita sillä oli 600 000. Ohjelmasarjan tekijät saivat myös tunnustusta niin Yleisradiolta, APN:ltä kuin Suomi-Neuvostoliitto Seuralta ”oikeata tietoa välittävästä ohjelmasta”.
Suomalainen peruskäsitys siitä, että ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi, ei ohjelman ansiosta paljonkaan muuttunut, ehkä osaltaan vielä kasvattikin asenteita suuremmiksi, kun APN:n editoinnin jälkeen vastaukset olivat usein vertailukelvottomia suomalaisen järjestelmän kannalta tai muuten vain ylimalkaisia.
Poliittis-historiallis-painotteista kuuntelijakirjeiden tutkimusta YYA-hengen Suomesta ei ole tutkittu tarpeeksi journalistisen itsesensuuritutkimuksen lisäksi. Yleisradion arkisto ja ohjelmasarjaan tehneiden toimittajien laajat materiaalikansiot pitävät sisällään rikkaan tutkimusaineiston, jota toivottavasti hyödynnetään vielä tämänkin tutkimuksen jälkeen.