Paikallisradioita Suomeen! Mitä lisää radiot antoivat mediamaisemaan.
YLÖNEN, OLLI (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
YLÖNEN, OLLI
2001
Tiedotusoppi - Journalism and Mass Communication
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2001-12-07Sisällysluettelo
1. JOHDANTO.............2 2. RADIO ENNEN PAIKALLISRADIOITA..............5 2.1. Esinäytös: Paikallinen radio ja mainonta esillä alkuvaiheessa..........5 2.2. Lainsäädäntöhankkeet............8 3. ALOITUS 1983-86....................11 3.1. Pohjustusaika..................15 3.2. Ensimmäiset luvat......................17 4. SUUNNITELMAT 1985......................20 4.1. Tapaus Anderzén..................22 4.2. Luvansaajien haastattelut...................23 5. TOTEUTUS 1985-86........................30 5.1. Sananvapaus.....................30 5.2. Järjestöohjelmat .................32 5.3. Paikallisradioliitto kirjaa...................34 5.4. Sisällöt........................35 5.5. Yhteenveto.........................36 6. KEHITYS 1987-1999.....................37 7. SISÄLLÖT.....................40 7.1. Aikaisemmat tutkimukset.....................40 7.2. Uutissisältö marraskuussa 2000................42 7.3. Paikkakuntien uutiset: Helsinki, Tampere, Kotka ja Rovaniemi..........46 8. VERTAILUA JA POHDINTAA................................49 LÄHTEET...................................52 LIITTEET...................................55 Taulukot 1-18..............................100 Kuviot 1-4.................................110
Tiivistelmä
Suomalainen radiojärjestelmä koki murroksen 1980-luvun puolivälissä. Deregulaatio katsottiin tarpeelliseksi ja yksityistä paikallisradiotoimintaa päätettiin kokeilla. Tuolloin yksityisiä paikallisradioita käynnistämässä olleita henkilöitä haastateltiin ennen radioiden käynnistymistä ja hieman sen jälkeen. Tutkielmassa on yritetty näitä haastatteluja lähilukemalla etsiä toiminnan käynnistäjien omia perusteluja ja suunnitelmia radiotoiminnasta. Näitä verrataan paikallisradiohankkeiden julkisiin perusteluihin ja käynnistyneen toiminnan antamaan kuvaan.
Alkuvaiheen käsittelyn lisäksi tutkielmassa kuvataan radiotoiminnan kehitystä ennen 1980-lukua paikallisen ja kaupallisen toiminnan näkökulmista sekä toiminnan kehittymistä 1990-luvulla. Tutkielman loppuosassa käydään marraskuussa 2000 koottua radioiden uutisaineistoa läpi sisältöluokittaiseen määrälliseen analyysiin pohjautuen. Tarkoituksena on etsiä yhteyksiä ja eroja neljän paikkakunnan lehtien ja radioiden uutistarjonnasta.
Radiotoiminnalla oli 1980-luvulle tultaessa Suomessa yli puolen vuosisadan traditio. 1920-luvulla sekä paikallista että kaupallista toimintaa oli kokeiltu. Valtiollinen sääntely oli pitänyt radiotoiminnan 1930-luvulta hallinnassaan. Tässä radio erosi televisiotoiminnasta. Jo suomalaisen television alkuvaiheesta lähtien myös kaupalliset toimijat olivat mukana.
Yleisradio oli 1970-luvulla alkanut kehittää alueellista toimintaa. Seuraavalla vuosikymmenellä paikallisia, yksityisiä radioita perusteltiin paikallisen kulttuurin edistämisellä. Käynnistäjien haastattelut kertovat, että tämän motiivin rinnalla tai monissa tapauksissa edellä oli taloudellisia motiiveja, jotka täydentyivät myös sananvapauteen ja yhteisöllisyyteen liittyvillä perusteluilla.
Vuoteen 2000 mennessä radiokenttä oli kokenut runsaasti eri vaiheita, mutta 1990-luvun alussa saavutettu radioiden määrä oli vakiintunut noin 60 asemaan. Omistus on kansainvälistynyt ja keskittynyt. Uutisten tarkastelussa lehtien, Yleisradion asemien ja paikallisradioiden välillä käy ilmi, että ainakin suurilla paikkakunnilla voidaan pitää yllä monipuolista uutistarjontaa myös paikallisradioissa.
Tarkempi paikallisradioiden sisältöjen tarkastelu edellyttäisi säännöllistä ja toistuvaa radioiden tutkimusta jo tapahtuvan radioiden yleisöjen ja radioyritysten talouden tutkimuksen rinnalla.
Alkuvaiheen käsittelyn lisäksi tutkielmassa kuvataan radiotoiminnan kehitystä ennen 1980-lukua paikallisen ja kaupallisen toiminnan näkökulmista sekä toiminnan kehittymistä 1990-luvulla. Tutkielman loppuosassa käydään marraskuussa 2000 koottua radioiden uutisaineistoa läpi sisältöluokittaiseen määrälliseen analyysiin pohjautuen. Tarkoituksena on etsiä yhteyksiä ja eroja neljän paikkakunnan lehtien ja radioiden uutistarjonnasta.
Radiotoiminnalla oli 1980-luvulle tultaessa Suomessa yli puolen vuosisadan traditio. 1920-luvulla sekä paikallista että kaupallista toimintaa oli kokeiltu. Valtiollinen sääntely oli pitänyt radiotoiminnan 1930-luvulta hallinnassaan. Tässä radio erosi televisiotoiminnasta. Jo suomalaisen television alkuvaiheesta lähtien myös kaupalliset toimijat olivat mukana.
Yleisradio oli 1970-luvulla alkanut kehittää alueellista toimintaa. Seuraavalla vuosikymmenellä paikallisia, yksityisiä radioita perusteltiin paikallisen kulttuurin edistämisellä. Käynnistäjien haastattelut kertovat, että tämän motiivin rinnalla tai monissa tapauksissa edellä oli taloudellisia motiiveja, jotka täydentyivät myös sananvapauteen ja yhteisöllisyyteen liittyvillä perusteluilla.
Vuoteen 2000 mennessä radiokenttä oli kokenut runsaasti eri vaiheita, mutta 1990-luvun alussa saavutettu radioiden määrä oli vakiintunut noin 60 asemaan. Omistus on kansainvälistynyt ja keskittynyt. Uutisten tarkastelussa lehtien, Yleisradion asemien ja paikallisradioiden välillä käy ilmi, että ainakin suurilla paikkakunnilla voidaan pitää yllä monipuolista uutistarjontaa myös paikallisradioissa.
Tarkempi paikallisradioiden sisältöjen tarkastelu edellyttäisi säännöllistä ja toistuvaa radioiden tutkimusta jo tapahtuvan radioiden yleisöjen ja radioyritysten talouden tutkimuksen rinnalla.