Sairaan hyvä potilas. Muistutusprosessi potilaan kuvaamana.
PASSOJA, IRMA (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PASSOJA, IRMA
2001
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2001-12-05Sisällysluettelo
1 JOHDANTO 3 2 POTILAAN ASEMAAN JA OIKEUKSIIN LIITTYVÄ LAINSÄÄDÄNTÖ 6 2.1 Yleistä potilaslainsäädännöstä 6 2.2 Potilaan oikeussuojakeinot 7 3 TUTKIMUSAINEISTO JA TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN TAUSTA 10 3.1 Haastateltavien valikoituminen 10 3.2 Aikaisemmat potilaan oikeuksia käsittelevät tutkimukset 11 3.3 Tutkimuksen teoria ja käsitteet 14 4 AINEISTON KERUU JA ANALYYSI 18 4.1 Haastattelujen suorittaminen 18 4.2 Tutkimusmetodi 19 4.3 Tutkimusongelma 21 4.4 Aineiston työstäminen 21 5 MUISTUTUSPROSESSIN MERKITYS POTILAALLE 23 5.1 Vaiheittainen muistutusprosessi 23 5.2 Potilaana oleminen 23 5.3 Muistutukseen oikeuttava subjektipositio 26 5.3.1 Huonon hoidon määrittelydiskurssit 26 5.3.2 Riittävän hyvän potilaan määrittely 40 5.4 Muistuttajan subjektipositiot 51 5.4.1 Ymmärrystä hakevan potilaan subjektipositio 52 5.4.2 Oikeuksia vaativan potilaan subjektipositio 55 5.4.3 Hoidon laadun parantamista vaativan asiakkaan subjektipositio 60 5.5 Muistutusprosessia arvioivan subjektipositiot 66 5.5.1 Potentiaalinen potilas ja vastuullinen kuluttaja 67 5.5.2 Hyvä terveydenhoito on kaikkien yhteinen etu 69 6 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET 71 6.1 Yhteenveto 71 6.2 Sosiaalityöntekijä tutkijana 73 6.3 Tutkimustavan arviointia 74 6.4 Johtopäätökset 76 KIRJALLISUUS LIITTEET TAULUKOT Taulukko 1: Ikäjakauma 11 Taulukko 2: Huonon hoidon määrittely 27 Taulukko 3 : Riittävän hyvän potilaan määrittely 41
Tiivistelmä
Terveydenhuollossa on potilailla vuodesta 1993 alkaen ollut lain mukaan oikeus tehdä muistutus hoitoonsa taikka kohteluunsa liittyvistä epäkohdista. Tämä tutkimus käsittelee potilaiden sairaalalle tekemien muistutusten syitä ja sisältöä potilaan näkökulmasta.
Pro gradu -tutkielmaa varten haastateltiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla 23 yliopistolliselle sairaalalle hoidostaan taikka kohtelustaan muistutuksen tehnyttä henkilöä. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää sitä, minkälaisia merkityksiä muistutuksen tehneet ovat muistutusprosessille antaneet ja miten he siitä kertovat.
Tutkimuksen taustateoria pohjautuu etnometodologiaan ja konstruktionismiin. Nauhoitettuja haastatteluja on käsitelty selontekoina muistutusprosessista. Tutkimus- metodina on käytetty diskurssianalyyttistä tutkimusotetta.
Keskeisinä tutkimustuloksina voidaan pitää muistutusprosessin vaiheittaisuutta. Muistutuksen tekijät käyvät selonteoissaan läpi muistutusprosessia läpi kolmen vaiheen kautta. Jokaiselle vaiheelle määrittyy subjektipositioita, jotka mahdollistavat erilaisia toimijuuksia ja joiden avulla on mahdollista viedä muistutusprosessia eteenpäin.
Muistutusprosessin ensimmäisessä vaiheessa kuvaillaan niitä hoidon epäkohdista, joiden takia muistutus tehtiin ja pohditaan omaa osuutta hoidon epätyydyttävyyteen. Muistutuksen tekijä joutuu perustelemaan muistutuksen tekemisen oikeutusta ja omaa osuuttaan hoidon epäonnistumisessa Toisessa vaiheessa puhutaan muistutuksen sisällöstä ja siihen saadusta ratkaisusta. Muistutusta tehdessään hän asettuu kriittiseen positioon suhteessa terveydenhuoltoon ja muistutuksen kirjallinen muotoilu on vaativa tehtävä. Kolmannessa vaiheessa mietitään muistutusprosessia kokonaisuutena.
Muistutus nähdään mahdollisuutena vaikuttaa yksittäisen potilaan hoidontasoon ja samalla koko terveydenhuollon laatuun. Potilaat pitävät muistutusmahdollisuutta tärkeänä siinäkin tapauksessa, että eivät ole tyytyväisiä omaan muistutukseen saamaansa ratkaisuun.
Potilasasiamies kuvataan hoidon ja kohtelun asiantuntijana sekä neuvonantajana potilaan oikeuksiin liittyvissä kysymyksissä. Ratkaisun antajalle, terveydenhuollon edustajalle asettuu vaativa positio tulkita muistuttajan pyyntö ja vastata siihen rakentavan vuoropuhelun mahdollistavalla tavalla.
Pro gradu -tutkielmaa varten haastateltiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla 23 yliopistolliselle sairaalalle hoidostaan taikka kohtelustaan muistutuksen tehnyttä henkilöä. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää sitä, minkälaisia merkityksiä muistutuksen tehneet ovat muistutusprosessille antaneet ja miten he siitä kertovat.
Tutkimuksen taustateoria pohjautuu etnometodologiaan ja konstruktionismiin. Nauhoitettuja haastatteluja on käsitelty selontekoina muistutusprosessista. Tutkimus- metodina on käytetty diskurssianalyyttistä tutkimusotetta.
Keskeisinä tutkimustuloksina voidaan pitää muistutusprosessin vaiheittaisuutta. Muistutuksen tekijät käyvät selonteoissaan läpi muistutusprosessia läpi kolmen vaiheen kautta. Jokaiselle vaiheelle määrittyy subjektipositioita, jotka mahdollistavat erilaisia toimijuuksia ja joiden avulla on mahdollista viedä muistutusprosessia eteenpäin.
Muistutusprosessin ensimmäisessä vaiheessa kuvaillaan niitä hoidon epäkohdista, joiden takia muistutus tehtiin ja pohditaan omaa osuutta hoidon epätyydyttävyyteen. Muistutuksen tekijä joutuu perustelemaan muistutuksen tekemisen oikeutusta ja omaa osuuttaan hoidon epäonnistumisessa Toisessa vaiheessa puhutaan muistutuksen sisällöstä ja siihen saadusta ratkaisusta. Muistutusta tehdessään hän asettuu kriittiseen positioon suhteessa terveydenhuoltoon ja muistutuksen kirjallinen muotoilu on vaativa tehtävä. Kolmannessa vaiheessa mietitään muistutusprosessia kokonaisuutena.
Muistutus nähdään mahdollisuutena vaikuttaa yksittäisen potilaan hoidontasoon ja samalla koko terveydenhuollon laatuun. Potilaat pitävät muistutusmahdollisuutta tärkeänä siinäkin tapauksessa, että eivät ole tyytyväisiä omaan muistutukseen saamaansa ratkaisuun.
Potilasasiamies kuvataan hoidon ja kohtelun asiantuntijana sekä neuvonantajana potilaan oikeuksiin liittyvissä kysymyksissä. Ratkaisun antajalle, terveydenhuollon edustajalle asettuu vaativa positio tulkita muistuttajan pyyntö ja vastata siihen rakentavan vuoropuhelun mahdollistavalla tavalla.