Aika kultaa muistot-tutkimusmatka omaelämäkertoihin ajan, tilan ja vuorovaikutuksen näkökulmista.
PAKKA, HEIDI (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PAKKA, HEIDI
2001
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2001-12-05Sisällysluettelo
1 JOHDANTO 1 2 ELÄMÄKERTATUTKIMUS MENETELMÄLLISENÄ OTTEENA 3 2.1 Mitä elämäkerta on? 3 2.2 Katsaus elämäkertatutkimuksen historiaan 8 2.3 Kvalitatiivisen elämäkertatutkimuksen kaksi aineistotyyppiä 10 2.3.1 Narratiivinen haastattelu 11 2.3.2 Itsekirjoitetut omaelämäkerrat 12 2.4 Omaelämäkertojen tuottaminen ja tulkinta 14 2.4.1 Konstruktionistinen lukutapa 15 2.4.2 Muistelu prosessina 18 2.4.3 Kirjoittaminen prosessina 20 2.4.4 Lukeminen ja tulkinta 22 3 LÄHIÖ-KIRJOITTELUA 24 4 TUTKIMUSAINEISTO JA TUTKIMUSONGELMAT 29 4.1 Tutkimusaineisto 29 4.2 Tutkimusongelmat 31 4.3 Koodaus ja teemoittelu 32 4.4 Oman aineistoni koodaus- ja teemoitteluprosessi 35 5 LÄHIÖELÄMÄN ARJEN KUVAUS 38 5.1 Aika-ulottuvuus 39 5.2 Tila-ulottuvuus 51 5.3 Vuorovaikutus-ulottuvuus 59 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA 72 6.1 Yhteenveto aineiston analyysistä 74 6.2 Vertailukohtina aikaisemmat tutkimustulokset 83 6.3 Elämäkertatutkimuksen metodin arviointi 87 6.4 Oma tutkimusmatkani 91 LÄHTEET 97 LIITTEET 106 Liite 1: Helsingin Sanomien artikkeli 106 Liite 2: Aineisto 107
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kvalitatiivista elämäkertatutkimusta teoriassa ja käytännössä. Teoreettisessa osuudessa tarkoituksena on selvittää yleisesti, mitä kvalitatiivinen elämäkertatutkimus on ja sitten syvällisemmin, mitä itsekirjoitetuilla omaelämäkerroilla tarkoitetaan. Tutkimuksen aineistollisena lähtökohtana oli selvittää, miten pääkaupunkiseudun lähiöissä 1960-70-luvuilla asuneet ihmiset kuvaavat arkeaan, lähinnä lapsuuden arkea. Tutkimusaineisto koostuu 72 kirjoituksesta, itsekirjoitetusta omaelämäkerrasta, jotka on tuotettu Helsingin Sanomissa (10.04.1995) olleen ”Millaista oli lähiöelämä ennen” artikkelin innoittamana. Kyseisen artikkelin avulla ihmisiä pyydettiin muistelemaan ja kirjoittamaan 1960-70-lukujen elämästä jossain pääkaupunkiseudun lähiössä.
Tutkimuksen pääongelmana on, miten arkielämää kuvataan kirjeissä. Arki on jaoteltu kolmeen eri ulottuvuuteen eli alaongelmaan: aikaan, tilaan ja vuorovaikutukseen. Arjen kuvauksia on analysoitu koodauksen ja teemoittelun avulla. Lähestymistapa on konstruktionistinen eli kiinnostuksen kohteena on kerrottu elämä. Tutkimuksen tavoitteena on myös pohtia sitä, miten lähiötarinoita voi lähestyä elämäkertatutkimuksen menetelmin sekä pohtia sitä, miten tutkimusaineistossa ilmenee itsekirjoitettujen omaelämäelämäkertojen piirteitä.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että lähiössä eletty lapsuus on ollut hyvää aikaa ja että aika kultaa muistot olivat muistot sitten huonoja tai hyviä. Kirjoittajat puolustelevat omaa lapsuuden lähiötään ja korostavat, että lähiössä eletty elämä ei ole ollut niin ankeaa kuin mediassa on annettu ymmärtää. Kirjoituksissa on havaittavissa lähiöelämän puolustuspuheita. Aika-ulottuvuuden puitteissa on määritelty elettyä elämää, peilattu sitä nykyhetkeen, pohdittu eri vuosikymmenien tapahtumia ja elämän ajallista rytmiä yleensä. Tila-ulottuvuus sisältää tulkintoja kodista, asunnosta, luonnosta, leikkipaikoista ja lähiympäristöstä. Lähiöympäristö koettiin turvallisena ja mieluisana. Monet kirjoittajat peilaavat nykyhetken lähiötä lapsuuden lähiöön ja muistelevat, mitä esimerkiksi nykyisten rakennusten paikalla oli ennen. Vuorovaikutusteeman puitteissa kerrotaan perheestä, ystävistä, naapureista ja muista tärkeistä ihmisistä. Oman perheen kuvaus on vähäistä, mutta lasten ystävyyssuhteita kuvataan ja muistellaan tarkasti. Ystävien ja kavereitten kanssa vietettiin paljon aikaa. Aika, tila ja vuorovaikutus ulottuvuudet kulkevat osittain käsi kädessä, sillä aika on kytköksissä tilaan ja vuorovaikutukseen; tila ja vuorovaikutus muuttuvat ajan saatossa. Tutkimustuloksia ei voida yleistää, mutta tuloksia on mahdollista pohtia ja verrata muiden ihmisten ajatuksiin ja muihin tutkimustuloksiin.
Tutkimuksen pääongelmana on, miten arkielämää kuvataan kirjeissä. Arki on jaoteltu kolmeen eri ulottuvuuteen eli alaongelmaan: aikaan, tilaan ja vuorovaikutukseen. Arjen kuvauksia on analysoitu koodauksen ja teemoittelun avulla. Lähestymistapa on konstruktionistinen eli kiinnostuksen kohteena on kerrottu elämä. Tutkimuksen tavoitteena on myös pohtia sitä, miten lähiötarinoita voi lähestyä elämäkertatutkimuksen menetelmin sekä pohtia sitä, miten tutkimusaineistossa ilmenee itsekirjoitettujen omaelämäelämäkertojen piirteitä.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että lähiössä eletty lapsuus on ollut hyvää aikaa ja että aika kultaa muistot olivat muistot sitten huonoja tai hyviä. Kirjoittajat puolustelevat omaa lapsuuden lähiötään ja korostavat, että lähiössä eletty elämä ei ole ollut niin ankeaa kuin mediassa on annettu ymmärtää. Kirjoituksissa on havaittavissa lähiöelämän puolustuspuheita. Aika-ulottuvuuden puitteissa on määritelty elettyä elämää, peilattu sitä nykyhetkeen, pohdittu eri vuosikymmenien tapahtumia ja elämän ajallista rytmiä yleensä. Tila-ulottuvuus sisältää tulkintoja kodista, asunnosta, luonnosta, leikkipaikoista ja lähiympäristöstä. Lähiöympäristö koettiin turvallisena ja mieluisana. Monet kirjoittajat peilaavat nykyhetken lähiötä lapsuuden lähiöön ja muistelevat, mitä esimerkiksi nykyisten rakennusten paikalla oli ennen. Vuorovaikutusteeman puitteissa kerrotaan perheestä, ystävistä, naapureista ja muista tärkeistä ihmisistä. Oman perheen kuvaus on vähäistä, mutta lasten ystävyyssuhteita kuvataan ja muistellaan tarkasti. Ystävien ja kavereitten kanssa vietettiin paljon aikaa. Aika, tila ja vuorovaikutus ulottuvuudet kulkevat osittain käsi kädessä, sillä aika on kytköksissä tilaan ja vuorovaikutukseen; tila ja vuorovaikutus muuttuvat ajan saatossa. Tutkimustuloksia ei voida yleistää, mutta tuloksia on mahdollista pohtia ja verrata muiden ihmisten ajatuksiin ja muihin tutkimustuloksiin.