Monistinen ja dualistinen parlamentarismi Suomen perustuslaissa
KOSKI, SARI (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KOSKI, SARI
2001
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2001-12-05Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 1 2. TYÖNI ONGELMA JA PERUSLÄHTÖKOHDAT 5 3. VALLANJAON MUODOT 11 3.1. VALLANJAON PERUSTA 11 3.2. VALLANJAON TYYPIT 12 3.2.1. Kongressionalismi 12 3.2.2. Presidenttivaltainen järjestelmä 13 3.2.3. Puoliksi presidenttivaltainen järjestelmä 14 3.2.4. Parlamentarismi 15 3.2.4.1. Parlamentarismin pääpiirteet 15 3.2.4.2. Monistinen parlamentarismi 18 3.2.4.3. Dualistinen parlamentarismi 20 3.2.4.4. Suomalaisen parlamentarismin lähtökohta 21 4. AIKAISEMPI TUTKIMUS JA EDELTÄVÄT VALTIOSÄÄNTÖUUDISTUKSET 25 4.1. SUOMALAISEEN PARLAMENTARISMIIN LIITTYVÄ TUTKIMUS 25 4.2. AIKAISEMMAT VALTIOSÄÄNTÖUUDISTUKSET 27 4.2.1. 1970-luvun tilanne 27 4.2.2. 1990-luvun valtiosääntöuudistukset ja uudistuspyrkimykset 30 4.2.2.1. Nikulan valtiosääntötoimikunta 30 4.2.2.2. Tiitisen komitea 31 4.2.2.3. ETA- ja EU-jäsenyyteen valmistautuminen 32 4.2.2.4. Hallituksen esitys 285/1994 vp 34 5. PERUSTUSLAKI 2000 35 5.1. PERUSTUSLAKI 2000 -TYÖRYHMÄ 35 5.2. PERUSTUSLAKI 2000 -KOMITEA 37 5.3. PERUSTUSLAKIVALIOKUNNAN PERUSTUSLAKIMIETINTÖ 42 6. YLIMPIEN VALTIOELINTEN VALTAOIKEUKSIEN PÄÄALUEET UUDESSA PERUSTUSLAISSA 45 6.1. EDUSKUNNAN VALTAOIKEUDET 45 6.2. VALTIONEUVOSTON VALTAOIKEUDET 47 6.3. TASAVALLAN PRESIDENTIN VALTAOIKEUDET 49 7. PERUSTUSLAKIUUDISTUSKYSELY 53 7.1. PERUSTUSLAKI 2000 -KOMITEALLE SEKÄ PERUSTUSLAKIVALIOKUNNALLE SUUNNATUN PERUSTUSLAKIUUDISTUSKYSELYN PÄÄPIIRTEET 53 7.2. ONGELMALLISIMMAT ASIAT VALTIOSÄÄNTÖUUDISTUKSESSA 54 7.3. TÄRKEIN VALTIOSÄÄNTÖUUDISTUKSEEN LIITTYVÄ PERIAATE 55 7.4. KANTA PRESIDENTIN VALTAOIKEUKSIEN UUDISTAMISESTA 57 7.5. KANSALLISEN PERUSTUSLAIN JA UNIONIOIKEUDEN VÄLISEN SUHTEEN ONGELMALLISUUS 58 7.6. EUROOPAN UNIONIN VAIKUTUS 59 7.7. MIHIN TEKIJÖIHIN VASTAAJAT NOJASIVAT VALTIOSÄÄNTÖUUDISTUSTA VALMISTELTAESSA 60 8. PARLAMENTARISOIMISPYRKIMYSTEN LOPPUTULOKSET 62 9. LOPUKSI 67 LÄHDELUETTELO 69 LIITE 75
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee Suomen perustuslain parlamentarismin muotoa. Tutkimusongelmana on selvittää, millaisia monistisen parlamentarismin ja dualistisen parlamentarismin piirteitä perustuslaissa on. Tärkein aineistoni on luonnollisesti maaliskuussa 2000 voimaantullut Suomen perustuslaki. Tein myös perustuslakiuudistukseen merkittävästi vaikuttaneelle Perustuslaki 2000 -komitealle sekä myös perustuslakivaliokunnalle kyselyn, jolla kartoitin parlamentarismiin liittyviä seikkoja. Kysely ei kuitenkaan muodosta työni primaariaineistoa. Metodiksi perustuslain oikeuttaman ja mahdollistavan parlamentarismin muodon selvittämiseksi valitsin näytenäkökulman. Ymmärrän perustuslain itsessään relevantiksi dokumentiksi, jonka todenmukaisuutta en aseta kyseenalaiseksi.
Perustuslakien uudistaminen oli vireillä jo 1970-luvulla, mutta vasta 2000-luvulle tultaessa oli mahdollista uudistaa ylimpien valtioelinten välistä vallanjakoa kokonaisvaltaisesti. Perustuslakiuudistuksessa yksi näkyvä eduskunnan asemaan liittyvä muutos on pääministerin valinnan siirtäminen olennaiselta osin eduskunnan päätettäväksi. Pääministerin valinnan ja hallituksen muodostamistavan muutos heijastaa myös valtioneuvoston ja tasavallan presidentin päätöksenteossa tapahtuneita muutoksia. Valtioneuvoston valtaoikeudet ovat kasvaneet presidentin itsenäisen päätöksenteon alan kaventuessa. Yksi kuvaava valtaoikeuksien uudistusalue on ulkopoliittinen päätöksenteko. Ylipäätään presidentin valtaoikeuksia tarkastaessa presidentillä on pouvoir neutre- ja pouvoir modérateur -roolien lisäksi pouvoir attaché -ulottuvuus. Toiminta pouvoir actif -roolissa ei ole presidentille kovin tarkoituksenmukaista. Vallanjako-opin näkökulmasta tarkasteltuna perustuslakien uudistaminen selkeytti ylimpien valtioelinten valtadynamiikkaa.
Tarkasteltaessa Suomen perustuslakia johtopäätös yksiselitteisesti monistisesta tai dualistisesta parlamentarismin muodosta ei ole mahdollinen. Eri tilanteissa aktualisoituvat erilaiset parlamentarismin tyypit ja piirteet. Valtaoikeudet liukuvat monistisen ja dualistisen parlamentarismin vaikutuskentissä. Perustuslakiuudistuksen myötä dualistisen parlamentarismin piirteet vähentyivät. Presidentillä on silti vielä valtaoikeuksia, jotka antavat valtionpäämiehelle merkittävän aseman, mutta omaehtoisen vallankäytön alue on kaventunut. Kutsun nykyistä perustuslain oikeuttamaa parlamentarismin muotoa synteesiparlamentarismiksi. Suomalaisen parlamentarismin muodon synteesimäisyys tulee esille erityisesti ulkopoliittisessa päätöksenteossa, jonka tulee tapahtua tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteistoiminnassa. Kyseinen määritelmä jättää liikkumavaraa niin monistiseen kuin dualistiseen parlamentarismiin viittaavaan vallankäyttöön. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että parlamentarismin muoto muuttui selväpiirteisemmäksi ja loogisemmaksi siirryttäessä uuteen, yhtenäiseen perustuslakiin.
Perustuslakien uudistaminen oli vireillä jo 1970-luvulla, mutta vasta 2000-luvulle tultaessa oli mahdollista uudistaa ylimpien valtioelinten välistä vallanjakoa kokonaisvaltaisesti. Perustuslakiuudistuksessa yksi näkyvä eduskunnan asemaan liittyvä muutos on pääministerin valinnan siirtäminen olennaiselta osin eduskunnan päätettäväksi. Pääministerin valinnan ja hallituksen muodostamistavan muutos heijastaa myös valtioneuvoston ja tasavallan presidentin päätöksenteossa tapahtuneita muutoksia. Valtioneuvoston valtaoikeudet ovat kasvaneet presidentin itsenäisen päätöksenteon alan kaventuessa. Yksi kuvaava valtaoikeuksien uudistusalue on ulkopoliittinen päätöksenteko. Ylipäätään presidentin valtaoikeuksia tarkastaessa presidentillä on pouvoir neutre- ja pouvoir modérateur -roolien lisäksi pouvoir attaché -ulottuvuus. Toiminta pouvoir actif -roolissa ei ole presidentille kovin tarkoituksenmukaista. Vallanjako-opin näkökulmasta tarkasteltuna perustuslakien uudistaminen selkeytti ylimpien valtioelinten valtadynamiikkaa.
Tarkasteltaessa Suomen perustuslakia johtopäätös yksiselitteisesti monistisesta tai dualistisesta parlamentarismin muodosta ei ole mahdollinen. Eri tilanteissa aktualisoituvat erilaiset parlamentarismin tyypit ja piirteet. Valtaoikeudet liukuvat monistisen ja dualistisen parlamentarismin vaikutuskentissä. Perustuslakiuudistuksen myötä dualistisen parlamentarismin piirteet vähentyivät. Presidentillä on silti vielä valtaoikeuksia, jotka antavat valtionpäämiehelle merkittävän aseman, mutta omaehtoisen vallankäytön alue on kaventunut. Kutsun nykyistä perustuslain oikeuttamaa parlamentarismin muotoa synteesiparlamentarismiksi. Suomalaisen parlamentarismin muodon synteesimäisyys tulee esille erityisesti ulkopoliittisessa päätöksenteossa, jonka tulee tapahtua tasavallan presidentin ja valtioneuvoston yhteistoiminnassa. Kyseinen määritelmä jättää liikkumavaraa niin monistiseen kuin dualistiseen parlamentarismiin viittaavaan vallankäyttöön. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että parlamentarismin muoto muuttui selväpiirteisemmäksi ja loogisemmaksi siirryttäessä uuteen, yhtenäiseen perustuslakiin.