Joustavaa segmentaatiota: lohkoutuminen ja joustavuus koulutuksen mukaan suomalaisilla työmarkkinoilla

Abstract

Tutkielma käsittelee suomalaisten työmarkkinoiden lohkoutumista ja joustavuuden eri ilmenemismuotoja sekä erityisesti koulutuksen vaikutusta siihen. Tutkielman tarkoituksena on esittää kuva suomalaisten työmarkkinoiden rakenteesta. Vahvan teoreettisen panoksensa vuoksi, se suuntautuu erityisesti tieteelliselle yhteisölle, mutta työmarkkinoiden yleisen aihepiirin vuoksi myös laajemmalle yleisölle. Tutkimus kuuluu sosiologian tieteenalaan.

Tutkielma suomalaisten työmarkkinoiden lohkoutumisesta on tehty haastatteluaineiston pohjalta kvantitatiivisia menetelmiä käyttäen. Käytetyt menetelmät ovat pitkälti määräytyneet teoreettisen kontekstin sanelemana. Lohkoutumisteoreettinen lähestymistapa edellyttää summamuuttujien käyttöä, joiden perusteella on pääasiassa ristiin-taulukoiden muodostettu suomalaisten työmarkkinoiden lohkot. Uudempaa teoreettista suuntausta edustavat joustavuusteoriat jatkavat lohkoutumisteorian viitoittamalla tiellä. Samat menetelmät ovat käytössä myös suomalaisten työmarkkinoiden joustavuutta analysoitaessa.

Lohkoutumisteoriat edustavat vanhempaa tieteentraditiota työmarkkinoiden tutkimuksessa. Tutkielmassa on analysoitu suomalaisten työmarkkinoiden jakautuminen kolmeen eri lohkoon aseman perusteella. Käytössä ollut Pioren duaaliteoreettinen malli antaa kuitenkin vain karkean ja staattisen kuvan suoma-laisista työmarkkinoista, minkä vuoksi uudemmilla joustavuusteorioilla on sijansa kuvata työmarkkinoilla ilmenevää dynamiikkaa tarkemmin. Joustavuutta on mitattu Håkanssonin ja Isidorssonin teorialla, missä joustavuus ilmenee määrällisenä, toiminnallisena ja dynaamisena eli aikaan perustuvana. Tärkeimpänä taustatietona on käytetty koulutusta. Koulutus määrittää paljolti lohkoihin kuulumista, mutta erityisesti joustavuusteorioiden yhteydessä se korostuu. Hermeneuttisena viitekehyksenä on tällöin Sengenbergerin kvalifikaatioteoria. Pelkistäen voidaan sanoa, että korkeampi koulutus on yhteydessä toiminnalliseen ja dynaamiseen joustoon, kun taas erityisesti ikä selittää määrällisen jouston kohdentumista matalamman koulutuksen ohella. Myös sukupuolittain on eroja joustavuuden ilmenemisessä.

Teoreettisessa kirjallisuudessa on puhuttu epävarmuuden lisääntymisestä. Joustavuuden ilmeneminen osoittaa riskien ja refleksiivisen modernisaation olemassaolon suo-malaisilla työmarkkinoilla. Epävarmuus on kohdistunut myös aiemmin vakaissa työsuhteissa oleviin. Toisaalta koulutus on niin luokkasidon-nainen, että se ylläpitää vanhoja olemassa olevia rakenteita. Molempien ilmenemisen perusteella voidaan ajatella työmarkkinoiden polarisaation olevan varsin fragmentoitunutta. Epävarmuus ja työmarkkinoiden eri joustomuodot koskettavat yhä useampaa, mutta sen kohtaaminen korkeamman koulutuksen turvin on toisille helpompaa.