Utopia Haapalinnasta. Etnografia yhteistyöstä. Arviointitutkimus Ahjolan Setlementin vuosina 1999-2001 toteuttamasta Haapalinnan Raitti -projektista.
HUOTARI, ANNE (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2001
Sosiaalityö, sosiaalipedagogiikan linja - Social Work, Social Pedagogics
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2001Tiivistelmä
Tämän pro gradu tutkielman aiheena on tamperelaisen Ahjolan Setlementin vuosina 1999-2001 Haapalinnan asuinalueella toteuttama Raitti-projekti. Lähestyn Raitti-projektia sen työntekijöiden työlleensä asettamien tavoitteiden ja havainnoimani projektitodellisuuden suhteiden näkökulmasta. Rakensin konstruktiota siitä, mitä haapalinnalainen yhteisötyö oli yhdessä projektissa toimivien ihmisten kanssa. Pyrin vastaamaan kysymyksiin: 1) minkälaisia tavoitteita yhteisötyölle asetettiin 2) minkälaisena työnä ja toimintana yhteisötyö näyttäytyi ja 3) miten asetetut tavoitteet saavutettiin.
Tutkielma toteutettiin etnografisella otteella. Tutkimustyötä ohjasi konstruktivistisen prosessievaluaation näkökulma. Tutkimusaineistoni koostui etnografisesta aineistosta (kokousmuistiot- ja pöytäkirjat, kenttäpäiväkirjat, Raitti-projektin tuottamat raportit, esitteet ja asukaskyselyt) sekä työntekijöiden puolistrukturoiduista teemahaastatteluista. Tutkielman teoriaviitekehys rakentui setlementti- ja yhdyskuntatyön lähtökohtien analyysistä.
Haapalinnalainen yhteisötyö näytti haastattelujen ja havainnoinnin valossa rakentuvan neljän erilaisen tavoitekategorian: sosiaalisen, kasvatuksellisen, yhteisöllistävän ja osallistavan työn konstruktioille. Työn tavoitteet oli asetettu korkealle, mutta toisaalta ne olivat jääneet yhdessä analysoimatta. Tästä ristiriidasta johtuen Raitti-projekti kehittyi yhteisötyönä sekä kohderyhmänsä, että työtapojensa puolesta odotettua laajemmaksi, ja käytössä olevat resurssit eivät aina riittäneet. Prosessi eteni, mutta hitaasti. Asuinalueen yhteisöllisyyttä heräteltiin, mutta tavoitteena olleeseen suhteellisen voimakkaaseen perinteistä kyläyhteisöllisyyttä muistuttavaan yhteisvastuun, huolenpidon ja yhteistoiminnan yhteisöön oltiin vasta matkalla.
Raitti-projektin tavoitteet näyttäytyivät tutkijalle utopiana, jota kohti pyrittiin, mutta joidenka toteutumisesta ei ollut takeita. Yhteisöutopian verhon takaa paljastui projektitodellisuus, arki, joka ei aina ollut työntekijälle helppoa.
Setlementti- ja yhdyskuntatyön historian valossa Raitti-projekti edusti niin tavoitteiltaan kuin toiminnaltaankin varsin perinteistä linjaa. Haapalinnalaisille ja Ahjolan setlementille työmuoto oli kuitenkin uusi. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tuottaa projektista arvioivaa materiaalia niin yleistä yhteisarviointia kuin varsinaista loppuraportointiakin varten.
Tutkielma toteutettiin etnografisella otteella. Tutkimustyötä ohjasi konstruktivistisen prosessievaluaation näkökulma. Tutkimusaineistoni koostui etnografisesta aineistosta (kokousmuistiot- ja pöytäkirjat, kenttäpäiväkirjat, Raitti-projektin tuottamat raportit, esitteet ja asukaskyselyt) sekä työntekijöiden puolistrukturoiduista teemahaastatteluista. Tutkielman teoriaviitekehys rakentui setlementti- ja yhdyskuntatyön lähtökohtien analyysistä.
Haapalinnalainen yhteisötyö näytti haastattelujen ja havainnoinnin valossa rakentuvan neljän erilaisen tavoitekategorian: sosiaalisen, kasvatuksellisen, yhteisöllistävän ja osallistavan työn konstruktioille. Työn tavoitteet oli asetettu korkealle, mutta toisaalta ne olivat jääneet yhdessä analysoimatta. Tästä ristiriidasta johtuen Raitti-projekti kehittyi yhteisötyönä sekä kohderyhmänsä, että työtapojensa puolesta odotettua laajemmaksi, ja käytössä olevat resurssit eivät aina riittäneet. Prosessi eteni, mutta hitaasti. Asuinalueen yhteisöllisyyttä heräteltiin, mutta tavoitteena olleeseen suhteellisen voimakkaaseen perinteistä kyläyhteisöllisyyttä muistuttavaan yhteisvastuun, huolenpidon ja yhteistoiminnan yhteisöön oltiin vasta matkalla.
Raitti-projektin tavoitteet näyttäytyivät tutkijalle utopiana, jota kohti pyrittiin, mutta joidenka toteutumisesta ei ollut takeita. Yhteisöutopian verhon takaa paljastui projektitodellisuus, arki, joka ei aina ollut työntekijälle helppoa.
Setlementti- ja yhdyskuntatyön historian valossa Raitti-projekti edusti niin tavoitteiltaan kuin toiminnaltaankin varsin perinteistä linjaa. Haapalinnalaisille ja Ahjolan setlementille työmuoto oli kuitenkin uusi. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tuottaa projektista arvioivaa materiaalia niin yleistä yhteisarviointia kuin varsinaista loppuraportointiakin varten.