Hei, kuka toi on? Aristoteelinen ekspositio 90-luvun pitkissä sarjadraamoissa.
RAATIKAINEN, ANNE (2001)
2001
Teatterin ja draaman tutkimus - Theatre and Drama Research
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2001-11-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10155
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-10155
Sisällysluettelo
1 Työmaana TV-draama 2 2 Alku hyvin, kaikki hyvin 4 2.1 Jyviä ja akanoita 5 3 Pitkät sarjat 90-luvulla 6 3.1 Pidetyt ja vierastetut sarjat 8 4 Tutkimusongelmat ja -menetelmä 10 5 Draaman tukipilarit 13 5.1 Genret 13 5.2 Aristoteelinen ekspositio ja sen tulkintoja 14 5.3 Katarsis 19 5.4 Henkilöt 20 5.5 Tarina 26 5.6 Loppukoukku 28 6 Genret ja eläytymisen ehdot 29 6.1 Järjestys- ja integraatiogenret 31 6.2 Jatkuvajuoniset- ja episodisarjat 32 6.3 Realistinen ja ei-realistinen 33 6.4 Soap eli saippuaooppera 35 6.5 Melodraama 38 6.6 Komedia ja sitcom 39 6.7 Docudraama 41 6.8 Arkidraama 42 7 Kotimaisen sarjadraaman lajityypit 90-luvulla 43 8 Menestyksen ja epäonnen tarkastelua 52 8.1 Ruusun aika 53 8.2 Salatut elämät 56 8.3 Metsolat 60 8.4 Elämän suola 63 8.5 Kyllä isä osaa 67 8.6 Fakta homma 68 9 Yhteenvetoja 70 9.1 Tietoisesti tyylikästä 70 9.2 Yhdessä ja erikseen 71 9.3 Meitä on niin moneksi 73 9.4 Laulujen aiheet 75 9.5 Vaikea aloitus 76 9.6 Loppu hyvin? 77 10 Tutkimustulokset 77 10.1 Tutkimuksen luotettavuuden arviointia 83 11 Lopuksi 85 11.1 Encore! 86
Tiivistelmä
Suomalaisen television historiassa 1990-luku on ensimmäinen sarjadraamojen vuosikymmen. Tämä tutkimus kerää yhteen pitkien sarjadraamojen tekijä ja lähetystiedot tuolta ajalta. Tämän tutkimuksen kohteena on näistä sarjoista niiden pidetyt ja vierastetut edustajat. Tutkimusongelmana on miksi toiset sarjat tulevat hylätyiksi ensimmäisen osan jälkeen ja miksi toiset sarjat pitävät katsojansa. Voiko sarjojen dramaturgisia rakenteita, lajityyppejä ja niiden ilmenemistä sekä maailmankuvia tarkastelemalla selvittää mahdollisia menestystekijöitä?
Tutkimusongelma jakautuu tutkimuskysymyksiin, joiden läpi lähemmän tarkastelun kohteeksi valittujen sarjojen ensimmäisiä osia tarkastellaan. Tarkastelunkohteena ovat sarjojen lajityypit, aristoteelinen hetki, alun dramaattinen tilanne, henkilöt, tarinat, alku- ja loppukoukut. Lisäksi tutkimus tarkastelee sarjojen tarjoamaa mielihyvää ja toimintamalleja.
Lähtökohdat tutkimukselle antavat Aristoteleen Runousoppi ja muut käsikirjoitusoppaat sekä Henry Baconin esittelemä kognitiivinen teoria ihmisestä tarinoiden vastaanottajana.
Tutkimuksen teoreettinen pohja lepää kolmella alueella: psykologiassa, käsikirjoitusteorioissa ja mediatutkimuksessa. Katsojan tarinoiden vastaanotto tapahtuu kognitiivisen psykologian ja mediatutkimuksen mukaan kaikilla ihmisillä lähes samalla tavalla ja käsikirjoitusteoriat rakentuvat tähän olettamukseen. Lisäksi tarinoiden ja henkilöiden tunnistamisella on psykologiset arkkityyppiset mallinsa. Katsoja tarvitsee joukon tietoja heti draaman alussa rakentaakseen itselleen hypoteeseja tulevista tapahtumista ja samalla hän rakentaa omaa katsomisnautintoaan. Nämä katsojan toiminnot ovat tärkeitä hänen pitämisekseen katsojien joukossa myös sarjadraaman tulevissa osissa.
Tutkimustulosten mukaan noudattamalla käsikirjoitusoppaiden ohjeita hyvästä käsikirjoituksesta saavuttaa menestystä todennäköisemmin kuin jättämällä ne huomioimatta. Tutkimus tosin osoittaa myös, että vuosikymmenen alussa kun sarjatuotantoa oli vielä vähän saattoi pärjätä vaikkei näitä sääntöjä noudattanutkaan. Lopulta tullaan siihen tulokseen, että menestykseen vaikuttaa lukematon määrä tekijöitä, aristoteelliset draaman rakenteet ovat vain osa näistä tekijöistä. Niiden noudattaminen ei sinällään takaa menestystä.
Asiasanat: sarjadraama, TV-draama, dramaturgia, ekspositio, draaman lajityyppit, arkkityypit
Tutkimusongelma jakautuu tutkimuskysymyksiin, joiden läpi lähemmän tarkastelun kohteeksi valittujen sarjojen ensimmäisiä osia tarkastellaan. Tarkastelunkohteena ovat sarjojen lajityypit, aristoteelinen hetki, alun dramaattinen tilanne, henkilöt, tarinat, alku- ja loppukoukut. Lisäksi tutkimus tarkastelee sarjojen tarjoamaa mielihyvää ja toimintamalleja.
Lähtökohdat tutkimukselle antavat Aristoteleen Runousoppi ja muut käsikirjoitusoppaat sekä Henry Baconin esittelemä kognitiivinen teoria ihmisestä tarinoiden vastaanottajana.
Tutkimuksen teoreettinen pohja lepää kolmella alueella: psykologiassa, käsikirjoitusteorioissa ja mediatutkimuksessa. Katsojan tarinoiden vastaanotto tapahtuu kognitiivisen psykologian ja mediatutkimuksen mukaan kaikilla ihmisillä lähes samalla tavalla ja käsikirjoitusteoriat rakentuvat tähän olettamukseen. Lisäksi tarinoiden ja henkilöiden tunnistamisella on psykologiset arkkityyppiset mallinsa. Katsoja tarvitsee joukon tietoja heti draaman alussa rakentaakseen itselleen hypoteeseja tulevista tapahtumista ja samalla hän rakentaa omaa katsomisnautintoaan. Nämä katsojan toiminnot ovat tärkeitä hänen pitämisekseen katsojien joukossa myös sarjadraaman tulevissa osissa.
Tutkimustulosten mukaan noudattamalla käsikirjoitusoppaiden ohjeita hyvästä käsikirjoituksesta saavuttaa menestystä todennäköisemmin kuin jättämällä ne huomioimatta. Tutkimus tosin osoittaa myös, että vuosikymmenen alussa kun sarjatuotantoa oli vielä vähän saattoi pärjätä vaikkei näitä sääntöjä noudattanutkaan. Lopulta tullaan siihen tulokseen, että menestykseen vaikuttaa lukematon määrä tekijöitä, aristoteelliset draaman rakenteet ovat vain osa näistä tekijöistä. Niiden noudattaminen ei sinällään takaa menestystä.
Asiasanat: sarjadraama, TV-draama, dramaturgia, ekspositio, draaman lajityyppit, arkkityypit