Draamaa käytännössä. Näkökulmia draamamenetelmän käyttöön puheviestinnän opetuksessa.

Abstract

Tutkielmassa lähestytään draamaa käytännöllisestä näkökulmasta, välineenä opetuksessa. Draama itsenäisenä taidemuotona ja kirjallisuuden lajina on rajattu tämän tutkielman ulkopuolelle. Teoriaosuudessa pyritään selvittämään draaman käsitettä mahdollisimman laajasti niin yleisesti kuin erityisesti opetuksen näkökulmasta. Draama, draamapedagogiikka ja pedagoginen draama ovat käsitteitä, joita käytetään sekä pällekkäisissä että alisteisissa merkityksissä, joten niisen käyttötavat eivät ole vakiintuneet.

Tässä tutkielmassa käytetään yleistermiä draama, joka kattaa myös draamapedagogiikan ja pedagogisen draaman käsitteet. Näitä käsitteitä pidetään tässä tutkinnossa rinnakaisina, vaikka jotkut tutkijat asettavatkin ne alisteiseen suhteeseen keskenään. Draama on laaja käsite, jonka perusta on teatterissa. Se on opetusmenetelmä ja terapiamuoto, joissa korostuvat kokonaisvaltainen ilmaisu ja eläytyminen. Roolit ja oikean kaltaiset tilanteet ovat osa sitä.

Tutkielmassa painotetaan käsitettä draamapedagogiikka, sillä se on yleisimmin käytetty termi puhuttaessa draamasta opetuksessa. Draamapedagogiikkaa voidaan lähestyä kahden koulukunnan näkökulmasta. Toinen koulukunta painottaa draamapedagogiikan merkitystä itsenäisenä taideaineena, jossa esteettinen elämys ja näytteleminen muodostavat ytimen. Toinen koulukunta korostaa draamapedagogiikan moninaisuutta, jossa draamallinen toiminta on vain mahdollisuus ja kommunikointi osallistujien kesken korostuu. Tässä tutkielmassa korostetaan jälkimmäistä ajattelutapaa.

Puheviestinnästä esitetään yleiskatsaus, jossa kerrotaan sen käytännöllisestä lähtökohdasta ja muuttumisesta tieteenalaksi. Puheviestintäkompetenssi esitetään suhteellisen laajasti, koska sillä tarkoitetaan kykyä viestiä tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti erilaisissa viestintätilanteissa, ja juuri näiden opettamiseen draamaa voidaan käyttää tehokkaasti hyödyksi. Puheviestinnässä ja draamassa oleva yhteinen piirre, esiintyminen, käsitellään myös puheviestinnän näkökulmasta.

Sen selvittämiseksi, käytetäänkö draamaa puheviestinnän opetuksessa, on tehty pieni empiirinen tutkimus. Tutkimustulos on se, että draamaa käytetään, mutta ei välttämättä suunnitelmallisesti. Opettajien ja opiskelijoiden mielikuvat draaman käytöstä poikkeavat toisistaan. Opettajat kertovat käyttävänsä draamaa, mutta opiskelijat eivät ole huomanneet tai tiedostaneet sitä.

Asiasanat: draama, draamapedagogiikka, puheviestintä, puheviestinnän opettaminen