Esteellisyydestä kunnallishallinnossa.
AUTIO, ULLA (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2001
Julkisoikeus - Public Law
Hyväksymispäivämäärä
2001-11-16Tiivistelmä
Tutkielmassa käsitellään esteellisyyttä erityisesti kunnallisessa päätöksenteossa. Esteellisyyttä tarkastellaan sekä sen kannalta, ketkä ovat esteellisiä että siltä kannalta, mitä vaikutuksia esteellisen osallistumisella on päätöksentekoon. Tutkielman kolme peruskysymystä ovat: 1) Esteellisyyden perusteet kunnallishallinnossa , 2) Esteellisyyden toteaminen ja 3) Esteellisyyden vaikutukset. Tutkielma sijoittuu perinteisen oikeusdogmaattisen tutkimuksen kenttään. Voimassaolevan lainsäädännön tulkinnan lisäksi tutkielmaan sisältyy oikeushistoriallinen osuus, jossa käydään läpi kunnallishallinnon esteellisyyssäännösten kehittymistä. Tutkielmassa on myös pohjoismaista esteellisyyslainsäädäntöä vertaileva osuus.
Esteellisyydellä eli jääviydellä tarkoitetaan sitä, että henkilö on sellaisessa suhteessa joko asiaan tai asianosaisiin, että se vaarantaa hänen puolueettomuutensa ja objektiivisuutensa yksittäisen asian käsittelyssä. Esteellisyyssäännöksillä pyritään turvaamaan ennalta päätöksentekoprosessin puolueettomuus ja lisäämään siten oikeusvarmuutta ja kansalaisten oikeusturvaa.
Kunnallishallinnossa esteellisyys on säännelty erikseen valtuutettujen ja muiden luottamushenkiöiden ja viranhaltijoiden ja työntekijöiden osalta. Valtuutettuja lukuunottamatta muiden luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden ja työntekijöiden esteellisyys määräytyy hallintomenettelylain 10 ja 11 §:ien mukaisesti. Valtuutettujen esteellisyys määräytyy kuntalain 52 §:n mukaisesti. Valtuutetut ovat valtuustossa esteellisiä käsittelemään asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä tai hänen lähisukulaistaan.
Arvioitaessa esteellisyyttä on kriteereinä käytetty asian laatua, intressin suuruutta sekä luottamuksen säilyttämistä hallinnon puolueettomuuteen. Oikeuskäytännöstä on vedettävissä johtopäätös, että esteellisen tulisi vetäytyä varsin rutiininomaisistakin ratkaisuista ja että esteellisyyden voi aiheuttaa vähäinenkin etu tai haitta. Suomen hyväksyttyä Euroopan ihmisoikeussopimuksen on vaa-timus puolueettomuudesta korostunut niin tuomioistuinkäsittelyssä kuin hallintomenettelyssäkin.
Kuntalaki sisältää säännökset esteellisyyden toteamisesta, mutta ei sen sijaan tarkkoja säännöksiä esteellisyyskysymyksen ratkaisemisesta. Voimassaolevassa hallintomenettelylaissa ei ole säännöksiä esteellisyyden toteamisesta tai ratkaisemisesta.
Esteellisenä ei saa käsitellä asiaa. Esteellisen osallistuminen päätöksentekoon merkitsee oikeudellisen virheen syntymistä. Päätös on kumottavissa valitusmenettelyn avulla. Esteellisen henkilön osalta esteellisenä asian käsittelyyn osallistumisesta voiseurata virka-, rikos- ja vahingonkorvaus-vastuu.
Esteellisyyssäännökset tullevat tarkentumaan entisestään uuden hallintolain säätämisen myötä.
Asiasanat: Esteellisyys, kunnallishallinto
Esteellisyydellä eli jääviydellä tarkoitetaan sitä, että henkilö on sellaisessa suhteessa joko asiaan tai asianosaisiin, että se vaarantaa hänen puolueettomuutensa ja objektiivisuutensa yksittäisen asian käsittelyssä. Esteellisyyssäännöksillä pyritään turvaamaan ennalta päätöksentekoprosessin puolueettomuus ja lisäämään siten oikeusvarmuutta ja kansalaisten oikeusturvaa.
Kunnallishallinnossa esteellisyys on säännelty erikseen valtuutettujen ja muiden luottamushenkiöiden ja viranhaltijoiden ja työntekijöiden osalta. Valtuutettuja lukuunottamatta muiden luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden ja työntekijöiden esteellisyys määräytyy hallintomenettelylain 10 ja 11 §:ien mukaisesti. Valtuutettujen esteellisyys määräytyy kuntalain 52 §:n mukaisesti. Valtuutetut ovat valtuustossa esteellisiä käsittelemään asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä tai hänen lähisukulaistaan.
Arvioitaessa esteellisyyttä on kriteereinä käytetty asian laatua, intressin suuruutta sekä luottamuksen säilyttämistä hallinnon puolueettomuuteen. Oikeuskäytännöstä on vedettävissä johtopäätös, että esteellisen tulisi vetäytyä varsin rutiininomaisistakin ratkaisuista ja että esteellisyyden voi aiheuttaa vähäinenkin etu tai haitta. Suomen hyväksyttyä Euroopan ihmisoikeussopimuksen on vaa-timus puolueettomuudesta korostunut niin tuomioistuinkäsittelyssä kuin hallintomenettelyssäkin.
Kuntalaki sisältää säännökset esteellisyyden toteamisesta, mutta ei sen sijaan tarkkoja säännöksiä esteellisyyskysymyksen ratkaisemisesta. Voimassaolevassa hallintomenettelylaissa ei ole säännöksiä esteellisyyden toteamisesta tai ratkaisemisesta.
Esteellisenä ei saa käsitellä asiaa. Esteellisen osallistuminen päätöksentekoon merkitsee oikeudellisen virheen syntymistä. Päätös on kumottavissa valitusmenettelyn avulla. Esteellisen henkilön osalta esteellisenä asian käsittelyyn osallistumisesta voiseurata virka-, rikos- ja vahingonkorvaus-vastuu.
Esteellisyyssäännökset tullevat tarkentumaan entisestään uuden hallintolain säätämisen myötä.
Asiasanat: Esteellisyys, kunnallishallinto