Regiimin muodostuminen ja toimijuus: regiimiteoreettiset lähestymistavat Ottawan prosessiin.
MÄKILÄ, KATJA (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
MÄKILÄ, KATJA
2001
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2001-11-07Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan ns. Ottawan prosessia, joka johti sopimukseen henkilömiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirtojen kiellosta sekä niiden tuhoamisesta. Tarkastelun kohteena on erityisesti kansainvälisten ei-hallitustenvälisten organisaatioiden (NGO) merkittävä osuus prosessissa. Tutkielmassa selvitetään prosessin kulku, sen taustat sekä keskeiset toimijat.
Ottawan sopimusta voidaan pitää kansainvälisenä hallintajärjestelmänä eli regiiminä. Tutkimuksen teoreettisena kysymyksenä on, miten regiimiteoriat selittävät regiimien muodostumista ja erityisesti se, pystyvätkö ne selittämään NGO:iden osuutta tässä prosessissa. Oletuksena on, että koska perinteiset rationalistiset selitysmallit (neoliberalismi ja realismi) painottavat kansainvälisen politiikan valtiokeskeisyyttä, ne eivät sellaisenaan pysty selittämään NGO:iden toimintaa Ottawan prosessissa. Tutkimuksen menetelmä perustuu regiimiteorian eri lähestymistapojen analyysiin: esille tulevat regiimin muotoutumisen ja toimijuuden kannalta keskeiset asiat ja se, miltä Ottawan prosessi näyttää eri lähestymistapojen näkökulmista.
Tutkimuksen perusteella neoliberalismin ja realismin avulla voidaan tarkastella sitä, miksi jotkut valtiot allekirjoittivat Ottawan sopimuksen ja miksi jotkut eivät, mutta niiden avulla ei voida analysoida sitä, miten henkilömiinakielto toteutui. Ne eivät pysty selittämään NGO:iden suurta vaikutusvaltaa prosessin aikana eivätkä sitä, miten organisaatiot pystyivät vaikuttamaan valtioiden käsityksiin henkilömiinoista. Regiimiteorian kognitiivinen lähestymistapa täydentää neoliberalismia ja realismia korostamalla toimijoiden käsitysten ja heidän omaamansa tiedon merkitystä analysoitaessa valtioiden välistä yhteistyötä. Peter Haasin esittämän episteemisten yhteisöjen teorian avulla ei-valtiollisten toimijoiden osuus Ottawan prosessissa selittyy käsitysten muutoksen näkökulmasta. Teorian avulla voidaan selvittää se, millä tavalla valtioiden käsitys henkilömiinojen hyödyllisyydestä muuttui NGO:iden toiminnan tuloksena. Episteemisten yhteisöjen teorian avulla ei voida kuitenkaan tarkastella sitä normatiivista muutosta, jossa inhimillinen kärsimys katsottiin henkilömiinojen tarjoamaa hyötyä tärkeämmäksi.
Tutkimuksen aineiston muodostavat kansainvälisen politiikan tieteenalalla julkaistut tieteelliset tutkimukset ja monografiat sekä tieteellisissä aikakauslehdissä julkaistut artikkelit. Ottawan prosessin kuvauksen kannalta keskeinen lähdeteos on "To Walk Without Fear" (Cameron et al., 1998), joka sisältää prosessissa mukana olleiden organisaatioiden edustajien, virkamiesten ja valtiojohtajien sekä tutkijoiden artikkeleita. Regiimiteorian kannalta keskeistä aineistoa ovat Hasecleverin, Mayerin ja Rittbergerin kirjoitukset ja episteemisten yhteisöjen osalta Peter Haasin kirjoitukset.
Ottawan sopimusta voidaan pitää kansainvälisenä hallintajärjestelmänä eli regiiminä. Tutkimuksen teoreettisena kysymyksenä on, miten regiimiteoriat selittävät regiimien muodostumista ja erityisesti se, pystyvätkö ne selittämään NGO:iden osuutta tässä prosessissa. Oletuksena on, että koska perinteiset rationalistiset selitysmallit (neoliberalismi ja realismi) painottavat kansainvälisen politiikan valtiokeskeisyyttä, ne eivät sellaisenaan pysty selittämään NGO:iden toimintaa Ottawan prosessissa. Tutkimuksen menetelmä perustuu regiimiteorian eri lähestymistapojen analyysiin: esille tulevat regiimin muotoutumisen ja toimijuuden kannalta keskeiset asiat ja se, miltä Ottawan prosessi näyttää eri lähestymistapojen näkökulmista.
Tutkimuksen perusteella neoliberalismin ja realismin avulla voidaan tarkastella sitä, miksi jotkut valtiot allekirjoittivat Ottawan sopimuksen ja miksi jotkut eivät, mutta niiden avulla ei voida analysoida sitä, miten henkilömiinakielto toteutui. Ne eivät pysty selittämään NGO:iden suurta vaikutusvaltaa prosessin aikana eivätkä sitä, miten organisaatiot pystyivät vaikuttamaan valtioiden käsityksiin henkilömiinoista. Regiimiteorian kognitiivinen lähestymistapa täydentää neoliberalismia ja realismia korostamalla toimijoiden käsitysten ja heidän omaamansa tiedon merkitystä analysoitaessa valtioiden välistä yhteistyötä. Peter Haasin esittämän episteemisten yhteisöjen teorian avulla ei-valtiollisten toimijoiden osuus Ottawan prosessissa selittyy käsitysten muutoksen näkökulmasta. Teorian avulla voidaan selvittää se, millä tavalla valtioiden käsitys henkilömiinojen hyödyllisyydestä muuttui NGO:iden toiminnan tuloksena. Episteemisten yhteisöjen teorian avulla ei voida kuitenkaan tarkastella sitä normatiivista muutosta, jossa inhimillinen kärsimys katsottiin henkilömiinojen tarjoamaa hyötyä tärkeämmäksi.
Tutkimuksen aineiston muodostavat kansainvälisen politiikan tieteenalalla julkaistut tieteelliset tutkimukset ja monografiat sekä tieteellisissä aikakauslehdissä julkaistut artikkelit. Ottawan prosessin kuvauksen kannalta keskeinen lähdeteos on "To Walk Without Fear" (Cameron et al., 1998), joka sisältää prosessissa mukana olleiden organisaatioiden edustajien, virkamiesten ja valtiojohtajien sekä tutkijoiden artikkeleita. Regiimiteorian kannalta keskeistä aineistoa ovat Hasecleverin, Mayerin ja Rittbergerin kirjoitukset ja episteemisten yhteisöjen osalta Peter Haasin kirjoitukset.