Kiinnostaako aineenopettajuus? Tutkimus yliopisto-opiskelijoiden ammattisuuntautuneisuudesta sekä heidän käsityksistään aineenopettajuudesta
KAUKONEN-HEIKKILÄ, SANNA (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
KAUKONEN-HEIKKILÄ, SANNA
2001
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2001-11-07Sisällysluettelo
1 JOHDANTO 1 2 AINEENOPETTAJAN KOULUTUKSESTA JA AMMATISTA 4 2.1 KATSAUS AINEENOPETTAJAKOULUTUKSEN HISTORIAAN JA NYKYPÄIVÄÄN 4 2.2 OPETTAJANKOULUTUKSEN PARADIGMOJA 8 2.3 AINEENOPETTAJUUDEN MÄÄRITTELYÄ 11 3 AMMATINVALINNAN NÄKÖKULMA 17 3.1 AMMATINVALINTA JA URATEORIOISTA 17 3.2 YLIOPISTOKOULUTUS SOSIALISAATIONA 21 3.3 AINEENOPETTAJIEN AMMATINVALINNASTA 24 4 TUTKIMUKSEN TULOKSET 29 4.1 TUTKIMUKSEN ONGELMAT 29 4.2 TUTKIMUKSEN ANALYYSIMENETELMÄT 29 4.3 TUTKIMUKSEN KOHDEJOUKKO JA TUTKIMUSAINEISTON HANKINTA 30 4.4 OPISKELIJOIDEN AMMATTISUUNTAUTUNEISUUS SEKÄ HALUKKUUS AINEENOPETTAJAN TYÖHÖN 31 4.5 HALUTUIMMAN AMMATIN TÄRKEIMMÄT OMINAISUUDET 39 4.6 KÄSITYKSET AINEENOPETTAJAN AMMATISTA 44 5 TULOSTEN YHTEENVETOA JA POHDINTAA 50 LÄHTEET 53 LIITTEET 57
Tiivistelmä
Tutkielman tarkoitus oli kartoittaa yliopisto-opiskelijoiden halukkuutta osallistua aineenopettajakoulutukseen ja hakeutua tähän ammattiin opintojen jälkeen. Tehtävänä oli myös selvittää, millaiseksi opiskelijat näkevät aineenopettajan työn ja miksi opetustyöhön hakeudutaan. Tutkimus on laadultaan kvantitatiivista. Tutkimusaineisto kerättiin Tampereen yliopiston opiskelijoilta sähköisen kyselylomakkeen avulla keväällä 2001.
Tutkimuksen kohdejoukosta noin neljäsosa aikoi suorittaa tai oli jo suorittanut aineenopettajakoulutuksen ja peräti 40% näki opettajan työn vakavana mahdollisuutena tulevaisuudessa. Aineenopettajien ammattikunnan kannalta ongelmallista on se, että osa opiskelijoista näkee ammatin itselleen mahdollisena, vaikkei siihen koulutusta aio hankkia. Seurauksena tästä voi olla opetuksen tason heikkeneminen sekä ammatin arvostuksen lasku. Eri tiedekuntien opiskelijoiden kesken on suuria eroja aineenopettajan ammattiin hakeutumisessa. Taloudellis-hallinnollisen tiedekunnan opiskelijoista jopa 60% oli varma, ettei koulutusta halunnut suorittaa. Tämä on aineenopettajakoulutukselle ongelma, sillä juuri matemaattisten aineiden opettajista on nykyisin suuri pula. Myönteisimmin koulutukseen ja ammattiin suhtautuivat humanistisen ja kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijat. Kokemus opetustyöstä näyttäisi suuntaavan opiskelijoita opettajan ammattiin. Ala kiinnostaa myös selkeästi enemmän nais!
ia kuin miehiä. Yliopisto-opiskelu ei puolestaan vaikuttaisi suuntaavan opiskelijoita aineenopettajan ammattiin, pikemminkin päinvastoin: opintojen edetessä halukkuus ammattiin vähenee.
Tulevassa ammatissaan opiskelijat haluavat toteuttaa itseään ja tehdä siten työtä omana itsenään. Myös ammatin tuoma taloudellinen turva on melko tärkeää. Opetustyöhön suuntautuneet opiskelijat korostavat muita enemmän ammatin sosiaalista ja yhteiskunnallista aspektia. He arvioivat myös pitkän kesäloman sekä työn harrastuksille jättämän ajan muita opiskelijoita tärkeämmiksi ammatin tekijöiksi. Aineenopettajan tehtäväksi opiskelijat näkivät ennen kaikkea oman aineensa opettamisen, ei niinkään kasvattamisen. Kuitenkin opettajaksi suuntautuneet korostivat opettajan kasvatusvastuuta muita opiskelijoita enemmän.
Tutkimuksen kohdejoukosta noin neljäsosa aikoi suorittaa tai oli jo suorittanut aineenopettajakoulutuksen ja peräti 40% näki opettajan työn vakavana mahdollisuutena tulevaisuudessa. Aineenopettajien ammattikunnan kannalta ongelmallista on se, että osa opiskelijoista näkee ammatin itselleen mahdollisena, vaikkei siihen koulutusta aio hankkia. Seurauksena tästä voi olla opetuksen tason heikkeneminen sekä ammatin arvostuksen lasku. Eri tiedekuntien opiskelijoiden kesken on suuria eroja aineenopettajan ammattiin hakeutumisessa. Taloudellis-hallinnollisen tiedekunnan opiskelijoista jopa 60% oli varma, ettei koulutusta halunnut suorittaa. Tämä on aineenopettajakoulutukselle ongelma, sillä juuri matemaattisten aineiden opettajista on nykyisin suuri pula. Myönteisimmin koulutukseen ja ammattiin suhtautuivat humanistisen ja kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelijat. Kokemus opetustyöstä näyttäisi suuntaavan opiskelijoita opettajan ammattiin. Ala kiinnostaa myös selkeästi enemmän nais!
ia kuin miehiä. Yliopisto-opiskelu ei puolestaan vaikuttaisi suuntaavan opiskelijoita aineenopettajan ammattiin, pikemminkin päinvastoin: opintojen edetessä halukkuus ammattiin vähenee.
Tulevassa ammatissaan opiskelijat haluavat toteuttaa itseään ja tehdä siten työtä omana itsenään. Myös ammatin tuoma taloudellinen turva on melko tärkeää. Opetustyöhön suuntautuneet opiskelijat korostavat muita enemmän ammatin sosiaalista ja yhteiskunnallista aspektia. He arvioivat myös pitkän kesäloman sekä työn harrastuksille jättämän ajan muita opiskelijoita tärkeämmiksi ammatin tekijöiksi. Aineenopettajan tehtäväksi opiskelijat näkivät ennen kaikkea oman aineensa opettamisen, ei niinkään kasvattamisen. Kuitenkin opettajaksi suuntautuneet korostivat opettajan kasvatusvastuuta muita opiskelijoita enemmän.