Tiedon muuntuminen ammatilliseksi osaamiseksi oppisopimuskoulutuksen kontekstissa.

Abstract

Tutkimuksessa lähestytään työssä oppimisen teemaa oppisopimuskoulutuksen viitekehyksessä, etsien pedagogista syvyyttä kontekstuaalisen oppimiskäsityksen kautta. Tarkastelun keskeisenä kohteena on tiedon muuntuminen ja hyödyntäminen oppimisen käyteaineena. Näistä lähtökohdista katsoen mielekkääksi tutkimusongelmaksi nousi kysymys siitä, miten tieto muuntuu ammatilliseksi osaamiseksi oppisopimuskoulutuksen kontekstissa? Oppimisen kontekstuaalisuudella tarkoitetaan oppijan omaa toimintaa ja kokemusta sekä kokemusta muokkaavaa toimintaympäristöä, tilanteita ja taustoja. Oppisopimusmallissa oppimisympäristö on melko moninainen, kun opiskelija liikkuu teoriajaksojen ja työssä oppimisjaksojen välillä, pyrkien muodostamaan teoria-käytäntö -suhteen toimivaksi. Teoria-käytäntö parin tilalle tarjoan tutkimuksessa käsitteitä kokemustieto ja hiljainen tieto, joiden integroituessa syntyy ammatillista osaamista. Tärkeitä välineitä kokemustiedon ja hiljaisen tiedon mudostumisessa ovat omien kokemusten reflektointi sekä työn käsitteellistäminen ja arviointi.

Tutkimusongelman ratkaisemiseksi haastateltiin kaikkia oppisopimuskoulutuksen kontekstiin kuuluvia osapuolia eli opiskelijoita, työnohjaajia, teoriakouluttajia sekä oppisopimustoimistoa (n=12). Mukana olevat organisaatiot olivat teollisuuden, kaupan ja uusmedian alalta. Aineiston keruussa ja analysoinnissa noudateltiin kontekstuaalisen tutkimusotteen periaatteita.

Kokemustiedon muodostumisen kannalta opiskelijalle on tärkeää, että hän saa tehdä alaansa liittyviä töitä. Työn tekemisen rinnalla olennaisen tärkeäksi muodostui työkavereilta ja kokeneelta teoriakouluttajalta oppiminen. Kouluttajat olivatkin oivaltaneet hyvin teorian yhdistämisen työhön ja korostivat oman ajattelun merkitystä sekä kykyä soveltaa opittua. Melko harvoin teoriassa opittu linkittyi kuitenkaan välittömästi työpaikalla tehtäviin töihin, jolloin asioiden merkitykselliseksi tekeminen (kokemustieto) tuli entistä tärkeämmäksi teoriakoulutuksessa. Monet haastateltavat olivatkin ymmärtäneet, että oman työn reflektointi laajentaa oppimiskapasiteettia ja edistää ammatillisen osaamisen kehittymistä. Reflektointi ratkaisee myös osittain sen oppisopimuskoulutuksen ongelman, että työssä opittu osaaminen olisi liian kapea-alaista ja organisaatiokohtaista. Työpaikalla liikkuvan hiljaisen tiedon elementteinä korostuivat intuitio, luovuus, tunteet ja sisäinen näkemys sekä kyky arviontiin ja erilaisten taitojen yhdistämiseen. Hiljaisen tiedon hyödyntämisessä on nähtävissä kaksi puolta: työyhteisöllä ja sen jäsenillä on oltava halu ja kyky jakaa hiljaista tietoa ja opiskelijalla on oltava kyky omaksua ja arvioida tätä tietoa omista lähtökohdistaan käsin. Työyhteisö voi tukea tätä prosessia paitsi jakamalla hiljaista tietoa ja tarjoamalla kehittäviä työtehtäviä, myös antamalla palautetta ja arviointitietoa opiskelijan edistymisestä. Olen lähtökohtaisesti hahmottanut empiirisen aineistoni kahtena kontekstina, mutta haluan korostaa, että ammatillinen osaaminen syntyy dynaamisessa ja vuorovaikutteisessa prosessissa opiskelijan "sisällä" hänen liikkuessaan oppilaitoksen ja työympäristön välillä.

Vaikka oppisopimuskoulutuksessa on pedagogisesti paljon kehitettävää, on järjestelmässä myös paljon hyvää. Olennaisena tavoitteena on lähteä kaventamaan kouluoppimisen ja työssä oppimisen välistä kuilua, jotta oppisopimuskoulutus kehittyisi edelleen. Nopeasti muuttuvassa työelämässä tämä tutkimus tarjoaa erään näkökulman tiedon hallintaan ja hyödyntämiseen niin yksilön kuin yhteisöjenkin toiminnassa.