Tapaus Kursk. Turvallisuuskäsitykset ja ympäristöuhka ydinsukellusveneonnettomuutta koskevassa julkisessa keskustelussa Venäjällä.

Abstract

Tutkielma käsittelee turvallisuuden laajentamiseen ja ympäristön turvallistamiseen liittyvää problematiikkaa. Tutkielmassa tarkastellaan turvallisuuden laajentamista ja ympäristön turvallistamista koskevan poliittisen ja akateemisen keskustelun kehitystä ja havainnollistetaan sitä tapaustutkimuksella, jossa tutkimuksen kohteena ovat turvallisuuskäsitysten ja ympäristöuhkan rakentuminen Barentsinmerellä elokuussa 2000 tapahtunutta ydinsukellusveneonnettomuutta koskevassa julkisessa keskustelussa Venäjällä.

Tutkielman teoreettisessa osuudessa tarkastellaan ensin laajan turvallisuuden kehitystä, sitten ympäristöturvallisuus-käsitteen ympärillä käytyä keskustelua sekä turvallisuus-käsitteen laajentamista puoltavien että sitä vastustavien näkökulmasta niin, että teoriataustasta nousee esiin selkeitä peilauspintoja, joiden kautta ydinsukellusveneonnettomuuden yhteydessä venäläisessä julkisessa keskustelussa esitettyjä turvallisuus- ja ympäristöargumentteja tarkastellaan. Keskustelussa esiintyneitä argumentteja on kerätty venäläisistä sanomalehdistä ja uutispalveluista ja niitä on analysoitu deskriptiivisesti sekä uuden retoriikan menetelmillä teemojen määrittyessä vahvasti teoriataustasta. Analyysin pääpaino on tosiasioina esitettyjen, yleisesti hyväksyttyinä miellettyjen esioletusten tarkastelussa.

Onnettomuuteen liittyvä argumentaatio osoitti erityisen selkeästi, että vaikka turvallisuusmuotoilut ovatkin ehkä osittain muuttuneet, tietyt turvallisuutta koskevat perinteiset ajattelutavat, kuten "me vastaan muut" -ajattelu ja muu viholliskuvien kautta tapahtuva vastakkainasettelu sekä valtion vastuun korostaminen turvallisuuden tuottajana ovat juurtuneet syvään ja turvallisuus-käsitteen historiallinen painolasti on raskas. Tämä heijastui aineistossa myös ympäristöuhkaa koskevaan argumentaatioon, jossa turvallisuusretoriikka näyttäytyi lähinnä keinona hakea oikeutusta kyseenalaisillekin toimenpiteille.

Tapaus Kursk konkretisoi ympäristön turvallistamisen ja turvallisuusajattelun laajentamisen karikot ja kriitikoiden esittämät vaaran paikat. Turvallisuuskäsitykset näyttäisivät olevan tiiviisti sidoksissa yleisiin kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin muutosprosesseihin, jotka eivät Venäjällä eivätkä muuallakaan maailmassa ole vielä johtaneet laajan turvallisuusajattelun edellyttämään utopiaan. Vaikka turvallisuutta uhkaavien tekijöiden luonne onkin muuttunut, turvallisuuden käytännöt ja ajattelumallit ovat pitkälti entisenlaiset. Tämän toteaminen vahvistaa epäilyksiä turvallisuus-käsitteen radikaalin ja äkillisen muutoksen mahdollisuuksista ja laajojen ei-sotilaallisten asioiden, kuten ympäristön turvallistamisen järkevyydestä.