Kunta ja matkailun kehityksen oikeudellinen sääntely.

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena on kartoittaa kunnan matkailun kehitykseen vaikuttavaa, varsin hajanaista oikeudellista sääntelyä, jonka puitteissa kunta voi vaikuttaa matkailun kehitykseen alueellaan. Tutkimuksessa pyritään kokoamaan yhteen kunnan matkailuilmiöön liittyvää sääntelyä ja selvittämään yleisellä tasolla, mitkä säännökset kytkevät kunnan mukaan matkailujärjestelmään, ja etsimään ne säädökset, jotka tarjoavat kunnalle mahdollisuuden joko suoraan tai välillisesti vaikuttaa matkailun kehittymiseen alueellaan ja ohjata tai rajoittaa alueellaan tapahtuvaa matkailun kehitystä ja vaikutuksia.

Kunnan ohjaus- ja vaikutuskeinoja ja -mahdollisuuksia alueellaan tapahtuvaan matkailun kehitykseen tarkastellaan olemassa olevan nykyisen lainsäädännön valossa. Tutkimus on lähestymistavaltaan ja metodiltaan kunnallisoikeudellinen. Matkailuilmiön moniulotteisen ja siksi monitieteisen luonteen vuoksi kunnallisoikeudellisen tarkastelun ohella on kuitenkin tukeuduttava myös matkailua tutkivien eri tieteiden näkökulmiin ja muuhun kunnallisia ilmiöitä tarkastelevaan tutkimukseen. Tämä johtuu väistämättä myös siitä, että ei ole löydettävissä aikaisempaa tutkimusta, joka käsittelisi aihetta kunnallisoikeudellisesta näkökulmasta tai muutenkaan kunnan näkökulmasta kokonaisvaltaisesti. Matkailun monitieteinen tutkimusperusta auttaa siten osaltaan hahmottamaan kunnan matkailukehityksen oikeudellisia näkökohtia.

Tutkimuksen aluksi tarkastellaan muutamista näkökulmista kunnallista itsehallintoa koskevaa sääntelyä ja kestävän kehityksen periaatetta, joka on yksi tärkeimmistä kunnallista toimintaa ja matkailua ohjaavista periaatteista. Tutkimuksessa keskitytään kartoittamaan ja tarkastelemaan kunnan matkailua koskevaa lainsäädäntöä Gunnin (1988) matkailujärjestelmämallia soveltaen. Mallin kautta tarkastellaan matkailun eri osatekijöitä, joiden avulla on mahdollista tunnistaa niihin ja kunnan matkailun kehittämiseen liittyvät normit, oikeudet, velvollisuudet ja vastuut, jotka kunnan matkailua kehitettäessä tulee ottaa huomioon. Matkailujärjestelmämalli toimii siten keskeisesti lainsäädäntöä yhteen sitovana, tutkimuksen rakenteellisena tekijänä ja sitä rajaavana tekijänä. Tutkimuksessa korostuu erityisesti ympäristöpainotteinen näkökulma.

Kuntia ja matkailua koskevan sääntelyn perusteella on havaittavissa, että kunnan ohjaus- ja vaikutuskeinot alueensa matkailukehitykseen voidaan jaotella esim. lainsäädännöllisiin, vuorovaikutuksellis-informatiivisiin, taloudellisiin ja palvelujen järjestämiseen liittyviin keinoihin. Myös ympäristön perustavanlaatuinen merkitys sekä matkailun kehityksen resurssina että uhkana korostuu.