Luovuus kääntämisessä ja sen tutkimus - monitieteinen (h)aave?
USTER, ELISA (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
USTER, ELISA
2001
Käännöstiede (saksa) - Translation Studies (German)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2001-10-05Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan luovuutta kääntämisessä ja sen tutkimusta. Työn teoreettinen pohja muodostuu monitieteisestä näkökulmasta aiheeseen sekä aiheen tarkastelusta tähänastisessa käännöstieteellisessä keskustelussa. Tarkoituksena on tutkia sitä, miten käsite "luovuus" olisi valjastettavissa entistä konkreettisemmin sekä käännöstieteen että translatologisen toiminnan palvelukseen. Erityisesti pohditaan sitä, voiko kääntämistä ymmärtää luovaksi toiminnaksi ilman itse käännösprosessiin kohdistuvaa tutkimusta. Aiheen esittelyssä pyritään kattavuuteen suhteuttamalla luovuus kääntäjän, käännösprosessin ja -tuotteen yhteyteen, minkä lisäksi pohditaan kielellisen viestinnän merkitystä luovuuden ilmenemisessä.
Tutkielma on teoriapainotteinen. Tähänastisessa käännöstieteellisessä luovuustutkimuksessa monitieteinen näkökulma aiheeseen ja käsitteenmäärittely vaihtelevat suuresti, mistä syystä aihetta on pyritty lähestymään entistä kokonaisvaltaisemmin ja käsitteiden käyttöä täsmentäen. Tutkimusaineisto on peräisin Franz Kafkan saksankielisistä teoksista Amerika ja Der Verschollene sekä niiden kahdesta suomennoksesta Amerikka ja Mies joka katosi. Lähde- ja kohdetekstien välisen kontrastiivisen tekstianalyysin avulla pyrittiin selvittämään, miten kääntäjän tekemät kieli- ja/tai kulttuuri-sidonnaiset muutokset ilmentävät luovuutta käännöstuotteessa. Erityisesti pyrittiin tarkastelemaan Paul Kussmaulin esittämien luovan käännöstuotteen määritelmän ja arviointiperusteiden soveltuvuutta kontrastiivisen tekstianalyysin pohjalta tehtyjen empiiristen havaintojen teoreettiseksi tueksi.
Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että kääntäjän luovuutta on mahdollista havainnoida pelkän kontrastiivisen lähde- ja kohdetekstianalyysin avulla. Luovan suorituksen ja luovan tuotteen välinen rajanveto osoittautuu ongelmalliseksi, sillä käännöstoiminnan seurauksena käännöstuotteissa esiintyvät muutokset lähde- ja kohdetekstien välillä ovat vain rajoittuneessa määrin jäljitettävissä. Kussmaulin luovan käännöstuotteen määritelmään sisältyvä uutuuden vaatimus olisi mahdollisesti korvattavissa omaperäisyyden vaatimuksella, sillä se korostaisi luovassa tuotteessa esiintyvän yksilöllisen tulkinnan tärkeyttä.
Rakentava luovuuskeskustelu käännöstieteessä ja käytännön käännöstoiminnan palveluksessa vaatii taustakseen funktionaalisten käännösteorioiden mukaisen käsityksen käännöstoiminnan kompleksisuudesta, dynaamisen ekvivalenssin myöntämisen kielten- ja kulttuurienvälistä viestintää määrittäväksi tekijäksi sekä kokonaisvaltaisen luovuuskäsityksen hyväksymisen kääntäjän luovuuden ilmenemisen taustoille. Luovuus kääntämisessä on yhteiskunnallisesti tarpeellista ja hyödyllistä, ellei jopa välttämätöntä.
Avainsanat: luovuus, kääntäminen, monitieteinen
Tutkielma on teoriapainotteinen. Tähänastisessa käännöstieteellisessä luovuustutkimuksessa monitieteinen näkökulma aiheeseen ja käsitteenmäärittely vaihtelevat suuresti, mistä syystä aihetta on pyritty lähestymään entistä kokonaisvaltaisemmin ja käsitteiden käyttöä täsmentäen. Tutkimusaineisto on peräisin Franz Kafkan saksankielisistä teoksista Amerika ja Der Verschollene sekä niiden kahdesta suomennoksesta Amerikka ja Mies joka katosi. Lähde- ja kohdetekstien välisen kontrastiivisen tekstianalyysin avulla pyrittiin selvittämään, miten kääntäjän tekemät kieli- ja/tai kulttuuri-sidonnaiset muutokset ilmentävät luovuutta käännöstuotteessa. Erityisesti pyrittiin tarkastelemaan Paul Kussmaulin esittämien luovan käännöstuotteen määritelmän ja arviointiperusteiden soveltuvuutta kontrastiivisen tekstianalyysin pohjalta tehtyjen empiiristen havaintojen teoreettiseksi tueksi.
Tutkimustulosten perusteella voidaan päätellä, että kääntäjän luovuutta on mahdollista havainnoida pelkän kontrastiivisen lähde- ja kohdetekstianalyysin avulla. Luovan suorituksen ja luovan tuotteen välinen rajanveto osoittautuu ongelmalliseksi, sillä käännöstoiminnan seurauksena käännöstuotteissa esiintyvät muutokset lähde- ja kohdetekstien välillä ovat vain rajoittuneessa määrin jäljitettävissä. Kussmaulin luovan käännöstuotteen määritelmään sisältyvä uutuuden vaatimus olisi mahdollisesti korvattavissa omaperäisyyden vaatimuksella, sillä se korostaisi luovassa tuotteessa esiintyvän yksilöllisen tulkinnan tärkeyttä.
Rakentava luovuuskeskustelu käännöstieteessä ja käytännön käännöstoiminnan palveluksessa vaatii taustakseen funktionaalisten käännösteorioiden mukaisen käsityksen käännöstoiminnan kompleksisuudesta, dynaamisen ekvivalenssin myöntämisen kielten- ja kulttuurienvälistä viestintää määrittäväksi tekijäksi sekä kokonaisvaltaisen luovuuskäsityksen hyväksymisen kääntäjän luovuuden ilmenemisen taustoille. Luovuus kääntämisessä on yhteiskunnallisesti tarpeellista ja hyödyllistä, ellei jopa välttämätöntä.
Avainsanat: luovuus, kääntäminen, monitieteinen