Ohjailemattomuuden ongelma - keskusteluanalyyttinen tutkielma perinnöllisyysneuvonnan vuorovaikutuksesta tunnetyöhön ja elämänvalintoihin liittyvissä keskusteluissa
MÄLKIÄ, TIINA (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
MÄLKIÄ, TIINA
2001
Sosiaalipsykologia - Social Psychology
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2001-09-27Sisällysluettelo
Johdanto................................................1 1 Teoreettinen perinne..................................3 1.1 Keskustelunanalyysi............................3 1.1.1 Taustaa ja historiaa....................3 1.1.2 Metodologiset peruslähtökohdat..........4 1.1.3 Toiminnan normatiivinen rakenne.........5 1.1.4 Intersubjektiivisuus....................6 1.1.5 Toiminnot suhteessa toisiinsa ja konteksti.....................................8 1.1.6 Litterointi.............................9 1.2 Institutionaalinen vuorovaikutus..............10 1.3 Tässä työssä käyttämieni tärkeimpien termien määrittelyä...................................12 2 Perinnöllisyysneuvonta (genetic counselling).........14 2.1 Mitä on counselling?..........................14 2.2 Mitä on perinnöllisyysneuvonta?...............17 2.3 Väestöliiton perinnöllisyysklinikka...........22 3 Aikaisempaa tutkimusta...............................24 3.1 Perinnöllisyysneuvontaan liittyvää lääketieteellistä tutkimusta......................24 3.2 Neuvontaan ja neuvonantoon liittyvää keskustelunanalyyttistä ja diskurssianalyyttistä tutkimusta........................................26 3.2.1 Counselling-tutkimus...................27 3.2.2 Neuvon antaminen terveydenhoitajan työssä.................................34 3.2.3 Neuvon antaminen sosiaali- ja terapiatyössä................................37 3.3 Keskustelunanalyyttistä ja diskurssianalyyttistä perinnöllisyysneuvontatutkimusta..................43 4 Tutkimuskysymykset...................................47 5 Aineisto ja analyysi.................................48 5.1 Aineiston kerääminen..........................48 5.2 Aineiston analysointitapa.....................49 5.3 Nauhoitettujen vastaanottojen yleiskuvaus.....51 5.4 Tyypillisen vastaanoton kulku.................55 6 Asiantuntijapuheen muotoja...........................56 6.1 Positiiviset kannanotot.......................56 6.2 Tulkinta......................................64 6.2.1 Asiakkaan tilanteen tulkinta...........64 6.2.2 Muiden käyttäytymisen tulkinta.........68 6.3 Epäsuora neuvonanto...........................71 6.3.1 Tiedonantoformaatissa tapahtuva epäsuora neuvonanto...................................72 6.3.2 "Muiden" käyttäminen auktoriteettina epäsuorassa neuvonannossa ja kannanotoissa...74 6.3.3 Neuvomisesta irtisanoutuminen epäsuoran neuvon yhteydessä............................85 6.4 Suora neuvonanto..............................86 7 Epäsuoran neuvonannon ja kannanottojen sekvenssirakenne perinnöllisyysneuvontavastaanotolla....................92 8 Ohjailemattomuuden ongelma ja sen suhde perinnöllisyysneuvonnan puhekäytäntöihin...............99 9 Lopuksi.............................................105 Lähteet...............................................107 Liitteet
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan keskustelunanalyysin avulla perinnöllisyys-neuvonnan ammattilaisten puhekäytäntöjä tunnetyöhön ja elämänvalintoihin liittyvissä keskusteluissa sekä näiden käytäntöjen suhdetta perinnöllisyysneuvonnan nondirektiivisyyden eettiseen periaatteeseen. Tutkimusaineistona on seitsemän Väestöliiton perinnöllisyysklinikalla nauhoitettua perinnöllisyysneuvontavastaanottoa, joilla asiakkaalla tai hänen perheessään on todettu jokin perinnöllinen tauti tai sitä epäillään ja asiakas tulee ensimmäisen kerran perinnöllisyysneuvontaan. Aineistosta on valittu lähemmän tarkastelun kohteeksi tunnetyötä ja elämänvalintoja koskevat keskustelut ja niitä on analysoitu keskustelunanalyyttisin keinoin.
Taustaosuudessa on esitelty keskustelunanalyysin taustaa, historiaa ja metodologisia lähtökohtia, institutionaalisen vuorovaikutuksen erityispiirteitä sekä counselling-neuvonnan ja perinnöllisyysneuvonnan lähtökohtia. Aikaisemmasta tutkimuksesta on esitelty perinnöllisyys-neuvontaan liittyvää lääketieteellistä tutkimusta, neuvontaan ja neuvonantoon liittyvää keskustelunanalyyttistä ja diskurssianalyyttistä tutkimusta sekä perinnöllisyysneuvontaa koskevaa keskustelun- ja diskurssianalyyttistä tutkimusta.
Asiantuntijapuheesta on löydettävissä seuraavanlaisia vuorovaikutuksen muotoja: positiiviset kannanotot, asiakkaan ja muiden käyttäytymisen tulkinta, epäsuora ja suora neuvonanto. Positiivisia kannanottoja käytettiin yleensä sairauden vakavuuden arviointiin. Asiakkaan tai muiden asiakkaalle merkityksellisten henkilöiden tunteita tai käyttäytymistä tulkittiin usein tunnetyöhön liittyvissä keskusteluissa ja niihin liitettiin arkaluonteisuutta merkitseviä ilmaisuja. Epäsuoraa neuvonantoa löytyi kahdenlaista. Tiedonantoformaatissa annettiin erityisesti arkaluonteisiin asioihin liittyviä epäsuoria neuvoja. Yleistä "muiden" kategoriaa käytettiin auktoriteettina erityisesti sikiödiagnostiikkaan ja raskaudenkeskeytykseen liittyvissä keskusteluissa. Suoraa neuvonantoa esiintyi hyvin vähän ja se rajoittui sellaisiin tunnetyöhön liittyvien keskustelujen tilanteisiin, joissa neuvonanto oli eettisesti ongelmatonta.
Epäsuorassa neuvonannossa ja positiivisissa kannanotoissa voidaan löytää tietynlainen sekvenssirakenne. Lyhennettynä se kulkee seuraavasti: asiakkaan mielipidettä hakeva kysymys - vastaus - kannanotto tai epäsuora neuvonanto. Suorassa neuvonannossa ei vastaavaa sekvenssirakennetta voitu erottaa. Aineiston kannanotot ja epäsuorat neuvot on muotoiltu asiakaslähtöisesti ja suoria neuvoja annetaan vain sellaisissa tilanteissa, jossa niiden antaminen on eettisesti ongelmatonta.
Taustaosuudessa on esitelty keskustelunanalyysin taustaa, historiaa ja metodologisia lähtökohtia, institutionaalisen vuorovaikutuksen erityispiirteitä sekä counselling-neuvonnan ja perinnöllisyysneuvonnan lähtökohtia. Aikaisemmasta tutkimuksesta on esitelty perinnöllisyys-neuvontaan liittyvää lääketieteellistä tutkimusta, neuvontaan ja neuvonantoon liittyvää keskustelunanalyyttistä ja diskurssianalyyttistä tutkimusta sekä perinnöllisyysneuvontaa koskevaa keskustelun- ja diskurssianalyyttistä tutkimusta.
Asiantuntijapuheesta on löydettävissä seuraavanlaisia vuorovaikutuksen muotoja: positiiviset kannanotot, asiakkaan ja muiden käyttäytymisen tulkinta, epäsuora ja suora neuvonanto. Positiivisia kannanottoja käytettiin yleensä sairauden vakavuuden arviointiin. Asiakkaan tai muiden asiakkaalle merkityksellisten henkilöiden tunteita tai käyttäytymistä tulkittiin usein tunnetyöhön liittyvissä keskusteluissa ja niihin liitettiin arkaluonteisuutta merkitseviä ilmaisuja. Epäsuoraa neuvonantoa löytyi kahdenlaista. Tiedonantoformaatissa annettiin erityisesti arkaluonteisiin asioihin liittyviä epäsuoria neuvoja. Yleistä "muiden" kategoriaa käytettiin auktoriteettina erityisesti sikiödiagnostiikkaan ja raskaudenkeskeytykseen liittyvissä keskusteluissa. Suoraa neuvonantoa esiintyi hyvin vähän ja se rajoittui sellaisiin tunnetyöhön liittyvien keskustelujen tilanteisiin, joissa neuvonanto oli eettisesti ongelmatonta.
Epäsuorassa neuvonannossa ja positiivisissa kannanotoissa voidaan löytää tietynlainen sekvenssirakenne. Lyhennettynä se kulkee seuraavasti: asiakkaan mielipidettä hakeva kysymys - vastaus - kannanotto tai epäsuora neuvonanto. Suorassa neuvonannossa ei vastaavaa sekvenssirakennetta voitu erottaa. Aineiston kannanotot ja epäsuorat neuvot on muotoiltu asiakaslähtöisesti ja suoria neuvoja annetaan vain sellaisissa tilanteissa, jossa niiden antaminen on eettisesti ongelmatonta.