Termien vakiintuminen - EU-termejä lehtikielessä
Alarotu, Anne (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
Alarotu, Anne
2001
Käännöstiede (saksa) - Translation Studies (German)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2001-09-13Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan termien vakiintumista, joka nähdään yhtenä sujuvan viestinnän edellytyksenä. Työn tarkoituksena on tutkia, miten termit vakiintuvat kielenkäyttöön ja mitkä seikat edesauttavat termin vakiintumista.
Tutkimus on ensisijaisesti kvalitatiivinen kuvaustutkimus, jonka aineistona toimivat Helsingin Sanomista vuosilta 1996, 1998 ja 2000 valitut Euroopan unionin talous- ja rahaliittoa käsittelevät artikkelit. Tutkimuksen erityiseksi kohteeksi valittiin Euroopan unionin talous- ja rahaliittoon liittyvät termit yhteinen raha, yhteinen valuutta, yhteisvaluutta, talous- ja rahaliitto, rahaliitto ja Emu. Tarkastelen niiden rakennetta, ominaisuuksia ja käyttötapaa termin vakiintumisen ja vakiintumisprosessin osatekijöinä. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös kvantitatiivisen tutkimusmenetelmän otteita siten, että tutkittujen termien käyttöä tarkasteltiin niiden esiintymiskerroista tehtyjen laskujen perusteella.
Termin vakiintumisen absoluuttinen ja yksiselitteinen määrittäminen osoittautui hankalaksi, sillä tutkittujen termien vakiintumisessa oli havaittavissa toisistaan poikkeavia piirteitä. Keskeisiä tekijöitä termin vakiintumisessa kuitenkin ovat termin ominaisuudet ja erityisesti termin lyhyys, kiinteys ja omakielisyys. Lisäksi termien viestinnällinen tehtävä osoittautui yllättävän voimakkaaksi vaikuttajaksi. Lehtikielen omat kielikäytänteet hallitsivat termien käyttöä aineistossa, mikä osoitti myös termien merkityksen viestinnässä.
Termien synonymia ei estä termien vakiintumista, sillä synonyymisiä termejä tarvitaan erilaisiin tehtäviin eri viestintätilanteessa. Synonyymisten ja vakiintuneiden termien tulee toimia kuitenkin samanlaisissa konteksteissa. Viestintätilanne onkin ratkaiseva tekijä myös termien käytössä, mutta se ei saisi silti aiheuttaa termien vakiintumattomuutta. Vakiintuneet termit ja niiden käyttö poistavat viestinnästä epäselviä merkityksiä ja helpottavat termien ja käsitteen välisen yhteyden säilymistä. Koska EU:n erikoistieto leviää yhä laajemmin myös tiedotusvälineisiin, niiden tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota termien käyttöön ja omaan rooliinsa kielen tyylin ja sanaston välittäjänä.
Avainsanat: terminologia, kielenhuolto, euro, sanomalehtikieli
Tutkimus on ensisijaisesti kvalitatiivinen kuvaustutkimus, jonka aineistona toimivat Helsingin Sanomista vuosilta 1996, 1998 ja 2000 valitut Euroopan unionin talous- ja rahaliittoa käsittelevät artikkelit. Tutkimuksen erityiseksi kohteeksi valittiin Euroopan unionin talous- ja rahaliittoon liittyvät termit yhteinen raha, yhteinen valuutta, yhteisvaluutta, talous- ja rahaliitto, rahaliitto ja Emu. Tarkastelen niiden rakennetta, ominaisuuksia ja käyttötapaa termin vakiintumisen ja vakiintumisprosessin osatekijöinä. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös kvantitatiivisen tutkimusmenetelmän otteita siten, että tutkittujen termien käyttöä tarkasteltiin niiden esiintymiskerroista tehtyjen laskujen perusteella.
Termin vakiintumisen absoluuttinen ja yksiselitteinen määrittäminen osoittautui hankalaksi, sillä tutkittujen termien vakiintumisessa oli havaittavissa toisistaan poikkeavia piirteitä. Keskeisiä tekijöitä termin vakiintumisessa kuitenkin ovat termin ominaisuudet ja erityisesti termin lyhyys, kiinteys ja omakielisyys. Lisäksi termien viestinnällinen tehtävä osoittautui yllättävän voimakkaaksi vaikuttajaksi. Lehtikielen omat kielikäytänteet hallitsivat termien käyttöä aineistossa, mikä osoitti myös termien merkityksen viestinnässä.
Termien synonymia ei estä termien vakiintumista, sillä synonyymisiä termejä tarvitaan erilaisiin tehtäviin eri viestintätilanteessa. Synonyymisten ja vakiintuneiden termien tulee toimia kuitenkin samanlaisissa konteksteissa. Viestintätilanne onkin ratkaiseva tekijä myös termien käytössä, mutta se ei saisi silti aiheuttaa termien vakiintumattomuutta. Vakiintuneet termit ja niiden käyttö poistavat viestinnästä epäselviä merkityksiä ja helpottavat termien ja käsitteen välisen yhteyden säilymistä. Koska EU:n erikoistieto leviää yhä laajemmin myös tiedotusvälineisiin, niiden tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota termien käyttöön ja omaan rooliinsa kielen tyylin ja sanaston välittäjänä.
Avainsanat: terminologia, kielenhuolto, euro, sanomalehtikieli