KANSAINVÄLISEN YHTEISÖN TUOTTAMINEN SOPIMUSTEKSTEISSÄ: Englantilainen koulukunta, Wendt ja retoriikka kohtaavat
PIIROINEN, SANNA (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PIIROINEN, SANNA
2001
Kansainvälinen politiikka - International Relations
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2001-09-12Tiivistelmä
Tutkimuksessani selvitän, tuotetaanko tietyissä Pohjois-Irlantia koskevissa sopimuksissa kansainvälistä yhteisöä. Primaariaineistonani olevat sopimukset ovat vuoden 1985 englantilais-irlantilainen sopimus, pitkänperjantain sopimuksen nimellä tunnettu monenkeskinen sopimus vuodelta 1998 ja siihen läheisesti liittyvä, samanaikaisesti solmittu, brittiläis-irlantilainen sopimus. Kansainvälisellä yhteisöllä viittaan englantilaisen koulukunnan käyttämään 'international society' -termiin. Kansainvälinen yhteisö tässä merkityksessä on valtioiden välinen yhteisö, jolla on yhteiset säännöt ja instituutiot ja jossa valtiot tunnustavat näiden sääntöjen ja instituutioiden olevan etunsa mukaisia.
Kansainvälisen yhteisön tuottamisen ymmärrän Alexander Wendtin identiteetti- ja kansainvälinen kulttuuri -käsitteiden avulla. Valtioiden identiteetit muodostavat yhdessä muiden henkisten tekijöiden kanssa kansainvälisen kulttuurisen rakenteen. Alexander Wendtin määrittelemästä kolmesta kansainvälisestä kulttuurista kansainvälinen yhteisö vastaa kenties selvimmin kolmanteen tai toiseen asteeseen asti sisäistettyä lockelaista kulttuuria. Wendtin ajatukset auttavat ymmärtämään kansainvälisen yhteisön käsitteen dynaamisuuden - sen, että kansainvälistä yhteisöä täytyy tuottaa, ettei se ole mikään valtioista irrallinen fakta, vaan liittyy niiden tapaan ymmärtää itsensä ja toisten väliset suhteet.
Metodinani tutkiessani sopimuksista löytyvää kansainvälisen yhteisön tuottamista olen käyttänyt retoriikkaa. Olen käyttänyt hyväkseni Chaïm Perelmanin ja Kenneth Burken käsitteitä. Sovellan Perelmanin premissin käsitettä ja hänen esittelemiään argumentaatio-tekniikoita etsiessäni sopimuksista kansainvälisen yhteisön tuottamista. Burken käsitteistä hyödynnän identifikaatiota ja jossain määrin myös hierarkiaa.
Sain selville, että sopimuksissa on tiettyjä argumentteja, joissa valtiot tuovat ilmi edistävänsä kansainvälisen yhteisön päämääriä tai ottavansa osaa sen instituutioiden toimintaan. Enemmän kuitenkin löytyi premissejä, jotka liittyvät noihin päämääriin tai instituutioihin, ja siten tuottavat kansainvälistä yhteisöä. Valtiot myös identifioidaan sopimuksissa kansainvälisen yhteisön jäseniksi. Näillä perusteilla päättelin teksteissä tuotettavan kansainvälistä yhteisöä.
Kansainvälisen yhteisön tuottamisen ymmärrän Alexander Wendtin identiteetti- ja kansainvälinen kulttuuri -käsitteiden avulla. Valtioiden identiteetit muodostavat yhdessä muiden henkisten tekijöiden kanssa kansainvälisen kulttuurisen rakenteen. Alexander Wendtin määrittelemästä kolmesta kansainvälisestä kulttuurista kansainvälinen yhteisö vastaa kenties selvimmin kolmanteen tai toiseen asteeseen asti sisäistettyä lockelaista kulttuuria. Wendtin ajatukset auttavat ymmärtämään kansainvälisen yhteisön käsitteen dynaamisuuden - sen, että kansainvälistä yhteisöä täytyy tuottaa, ettei se ole mikään valtioista irrallinen fakta, vaan liittyy niiden tapaan ymmärtää itsensä ja toisten väliset suhteet.
Metodinani tutkiessani sopimuksista löytyvää kansainvälisen yhteisön tuottamista olen käyttänyt retoriikkaa. Olen käyttänyt hyväkseni Chaïm Perelmanin ja Kenneth Burken käsitteitä. Sovellan Perelmanin premissin käsitettä ja hänen esittelemiään argumentaatio-tekniikoita etsiessäni sopimuksista kansainvälisen yhteisön tuottamista. Burken käsitteistä hyödynnän identifikaatiota ja jossain määrin myös hierarkiaa.
Sain selville, että sopimuksissa on tiettyjä argumentteja, joissa valtiot tuovat ilmi edistävänsä kansainvälisen yhteisön päämääriä tai ottavansa osaa sen instituutioiden toimintaan. Enemmän kuitenkin löytyi premissejä, jotka liittyvät noihin päämääriin tai instituutioihin, ja siten tuottavat kansainvälistä yhteisöä. Valtiot myös identifioidaan sopimuksissa kansainvälisen yhteisön jäseniksi. Näillä perusteilla päättelin teksteissä tuotettavan kansainvälistä yhteisöä.