Minulle on eläminen Kristus. Uskonto ja yhteiskunnallinen äitiys Emma Mäkisen hyväntekeväisyystyössä 1849-1915
ANNOLA, JOHANNA (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
ANNOLA, JOHANNA
2001
Suomen historia - Finnish History
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2001-09-12Sisällysluettelo
1. Uusien ajatusten aika 1.1 Kohti kansalaisyhteiskuntaa 1.2 Naisen paikka kansalaisyhteiskunnassa 1.3 Yhteiskunnallinen äitiys tutkimuskohteena 2. Emma Mäkisen kutsumuksen hahmottuminen 1849-1880 2.1 Varhaiset vuodet: ajatus kutsumuksesta syntyy 2.2 Uskonnollinen herääminen: kutsumus jalostuu 2.3 Elämäntehtävä selviää 3. Turvakoti käytännön esimerkkinä yhteiskunnallisesta äitiydestä 3.1 Langenneen naisen muotokuva 3.2 Turvakotitoiminnan ulkoiset puitteet 3.3 Turvakodin arkipäivä 3.4 Onnistumistarinat 3.5 Turvakodin ihmissuhteet 4. Emma - turvattomien äiti ja ihminen 4.1 Suhde hoidokkeihin 4.2 Avioliitto ja yhteiskunnallinen äitiys 4.3 Myrsky 4.4 Hiljaisuus 5. Yhteiskunnallinen äitiys ja muu maailma 5.1 Huono äiti? 5.2 Esikuva 6. Ei yhteiskunnan vaan Jumalan palvelijatar
Tiivistelmä
1800-luvun lähestyessä loppuaan vanhakantainen suomalainen sääty-yhteiskunta alkoi muuntua kansalaisyhteiskunnaksi ja kun muutos eteni, syntyivät vähitellen erilliset mies- ja naiskansalaisen roolit. Keskiluokka piti naisen yhteiskunnallisena tehtävänä ja korkeimpana kutsumuksena äitiyttä, johon kuului paitsi kunnollisten kansalaisten kasvattaminen, myös perheen ja kodin vaaliminen. Kodin ulkopuolella työskennelleiden naisten kasvava joukko, esimerkiksi opettajattaret ja hyväntekeväisyyslaitosten johtajattaret, miellettiin yhteiskunnallisiksi äideiksi. Heidän tehtävänään oli huolehtia yhteiskunnan lapsista ja vähempiosaisista ja kasvattaa nämä kunnioittamaan kodin, työnteon ja uskonnon kaltaisia keskiluokkaisia ihanteita.
Yhteiskunnallinen äitiys on noteerattu useissa tutkimuksissa, mutta käsitteen analysointi on jäänyt vähemmälle. Tämän tutkimuksen kohteena on uskonnon ja yhteiskunnallisen äitiyden välinen kytkös useinhan filantroopit toimivat nimenomaan kristillis-sosiaaliselta pohjalta. Lähestymistapa on mikrohistoriallinen ja kohteena on vapaakirkollinen opettajatar Emma Mäkinen (o.s. Åhman), joka perusti vuonna 1880 Helsinkiin Suomen ensimmäisen turvakodin "langenneille" naisille ja kolme vuotta myöhemmin lastenkodin sen yhteyteen. Mäkisen pioneerityö on huomioitu tutkimuskirjallisuudessa tähän asti lähinnä vain esimerkinomaisesti, mikä jo sinänsä on puute.
Työni tarkoituksena on paitsi kahden ideologisen maailman välisen kytköksen valottaminen, myös yhden naisen elämäntehtävän tarkastelu konkreettisena esimerkkinä yhteiskunnallisesta äitiydestä. Lähteinä on käytetty Suomen Vapaakirkon arkistossa ja Orisbergin yksityisarkistossa säilytettäviä Emma Mäkisen ja hänen lähipiirinsä yksityiskirjeitä, niinikään Vapaakirkon arkistossa olevia turvakodin jälkeenjääneitä papereita ja hoidokkien kirjeitä, sanoma- ja aikakauslehtiä sekä jonkin verran aikalaiskirjallisuutta. Tutkimus käsittää ajanjakson, joka alkaa Emma Mäkisen syntymävuodesta 1849 ja päättyy johtajattaren kuolinvuoteen 1915.
Emma Mäkisen turvakotitoiminta sai valtion hyväksynnän ja yksityisten tuen. Etenkin naisasiajärjestöt nostivat Mäkisen yhteiskunnallisen äitiyden esikuvaksi, mutta tämä itse ei juuri välittänyt emansipaatiopyrkimyksistä ja kieltäytyi asettumasta täysin filantrooppinaisille varattuun muottiin. Emma Mäkinen ei suostunut valitsemaan yhteiskunnallisen äitiyden ja aviovaimon kutsumuksen välillä, vaan päätti ottaa itselleen kaksi kutsumusta ja avioitui naisasianaisten paheksunnasta huolimatta. Hän ei liioin kuunnellut huolestuneita kansalaisia, jotka väittivät lastenkodin lasten saavan huonoja vaikutteita samassa pihapiirissä sijainneesta "langenneiden" kodista.
Mäkisen epätavalliset ratkaisut johtuivat siitä, että hän hahmotti naiseuden ja yhteiskunnallisen toiminnan osittain eri tavalla kuin muut ihmiset. Keskiluokkaisten arvojen sijaan Jumalan tahto oli hänen elämänsä ylin auktoriteetti ja yhteiskunnallinen äitiys voidaan hänen tapauksessaan ymmärtää nimenomaan tästä näkökulmasta käsin. Mäkisen usko oli paitsi voiman, myös ristiriitojen lähde, joka aiheutti ongelmia johtajattaren yksityiselämässä ja työnsi hänet aika ajoin törmäyskurssille yhteiskunnan kanssa.
Yhteiskunnallinen äitiys on noteerattu useissa tutkimuksissa, mutta käsitteen analysointi on jäänyt vähemmälle. Tämän tutkimuksen kohteena on uskonnon ja yhteiskunnallisen äitiyden välinen kytkös useinhan filantroopit toimivat nimenomaan kristillis-sosiaaliselta pohjalta. Lähestymistapa on mikrohistoriallinen ja kohteena on vapaakirkollinen opettajatar Emma Mäkinen (o.s. Åhman), joka perusti vuonna 1880 Helsinkiin Suomen ensimmäisen turvakodin "langenneille" naisille ja kolme vuotta myöhemmin lastenkodin sen yhteyteen. Mäkisen pioneerityö on huomioitu tutkimuskirjallisuudessa tähän asti lähinnä vain esimerkinomaisesti, mikä jo sinänsä on puute.
Työni tarkoituksena on paitsi kahden ideologisen maailman välisen kytköksen valottaminen, myös yhden naisen elämäntehtävän tarkastelu konkreettisena esimerkkinä yhteiskunnallisesta äitiydestä. Lähteinä on käytetty Suomen Vapaakirkon arkistossa ja Orisbergin yksityisarkistossa säilytettäviä Emma Mäkisen ja hänen lähipiirinsä yksityiskirjeitä, niinikään Vapaakirkon arkistossa olevia turvakodin jälkeenjääneitä papereita ja hoidokkien kirjeitä, sanoma- ja aikakauslehtiä sekä jonkin verran aikalaiskirjallisuutta. Tutkimus käsittää ajanjakson, joka alkaa Emma Mäkisen syntymävuodesta 1849 ja päättyy johtajattaren kuolinvuoteen 1915.
Emma Mäkisen turvakotitoiminta sai valtion hyväksynnän ja yksityisten tuen. Etenkin naisasiajärjestöt nostivat Mäkisen yhteiskunnallisen äitiyden esikuvaksi, mutta tämä itse ei juuri välittänyt emansipaatiopyrkimyksistä ja kieltäytyi asettumasta täysin filantrooppinaisille varattuun muottiin. Emma Mäkinen ei suostunut valitsemaan yhteiskunnallisen äitiyden ja aviovaimon kutsumuksen välillä, vaan päätti ottaa itselleen kaksi kutsumusta ja avioitui naisasianaisten paheksunnasta huolimatta. Hän ei liioin kuunnellut huolestuneita kansalaisia, jotka väittivät lastenkodin lasten saavan huonoja vaikutteita samassa pihapiirissä sijainneesta "langenneiden" kodista.
Mäkisen epätavalliset ratkaisut johtuivat siitä, että hän hahmotti naiseuden ja yhteiskunnallisen toiminnan osittain eri tavalla kuin muut ihmiset. Keskiluokkaisten arvojen sijaan Jumalan tahto oli hänen elämänsä ylin auktoriteetti ja yhteiskunnallinen äitiys voidaan hänen tapauksessaan ymmärtää nimenomaan tästä näkökulmasta käsin. Mäkisen usko oli paitsi voiman, myös ristiriitojen lähde, joka aiheutti ongelmia johtajattaren yksityiselämässä ja työnsi hänet aika ajoin törmäyskurssille yhteiskunnan kanssa.