Julkisen vallan käytöstä aiheutuvien puhtaiden varallisuusvahinkojen korvausvelvollisuus vahingonkorvauslain mukaan.
TAKALA, MAARIT (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
TAKALA, MAARIT
2001
Julkisoikeus - Public Law
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2001-08-21Tiivistelmä
Vahingonkorvauksen perusteet ovat erilaiset sen mukaan, onko kyseessä julkisen vallan käyttö vaiko ei. Ensinnäkin, julkisen vallan käytöstä aiheutuneen vahingon korvauskynnystä on nostettu ns. standardisäännöksen avulla, jonka sanamuoto ”kohtuudella asetettavat vaatimukset” on ilmaisuna täsmentymätön. Toiseksi, julkisen vallan käytöstä aiheutuneista vahingoista korvataan henkilö- ja esinevahinkojen lisäksi puhtaat varallisuusvahingot. Tämä ei ole pää-sääntönä yksityisoikeudellisen toiminnan puolella. Oman tulkintakysymyksensä muodostaa puolestaan se, kuuluvatko viranomaisen antamat neuvot julkisen vallan käytön alaan.
Suomen liityttyä EY:öön sai julkisyhteisön (lähinnä valtion) korvausvelvollisuus uuden näkökulman. EY-tuomioistuin on päätöksissään viitannut valtion korvausvastuun periaatteeseen, jonka mukaan määrättyjen edellytysten täyttyessä valtion on korvattava EY-oikeuden rikkomisesta aiheutuneet vahingot, mukaan lukien varallisuusvahingot. Menettely toteutetaan kansallisen oikeuden mukaan.
Pelkästään julkisen vallan käyttö -käsitteeseen liittyy paljon tulkintaongelmia. Näitä ongelmia ei koskaan pystytä kokonaan edes poistamaan, sillä käsite muotoutuu jatku-vasti aikansa oikeuskäytännön kautta. Viime aikoina kattavimmin käsitteen alaan ovat perehtyneet Ilpo Paaso teoksessaan ”Vahingonkorvausvastuun normiperusta lääkärintoimessa” vuodelta 1992, Pentti Kukkonen teoksessaan ”Vahingonkorvausvastuu virassa aiheutetusta vahingosta” vuodelta 1996 ja Kirsi Kuusikko teoksessaan ”Neuvonta hallinnossa” vuodelta 2000. Muut tutkimuksessa käytetyt lähteet koostuvat pääosin korkeimman oikeuden ratkaisuista ja muista asiaan liittyvistä oikeustieteellisistä artikkeleista.
Tutkimusmetodi on pääosin oikeusdogmaattinen eli selvitän lainsäädännön ja siihen liittyvien tutkimuksen kannalta tarpeellisten käsitteiden sisältöä. Lisäksi, koska vahingonkorvaus-lakimme laadittiin yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa, tutkimukseen on otettu oikeushistoriallinen näkökulma. Huomioon on otettu myös vahingonkorvauslain uudistamista koskevat kysymykset, jolloin keskeisessä asemassa ovat standardisäännöksen poistaminen muiden Poh-joismaiden tapaan ja EY-oikeuden rikkomisesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamisen sääntely.
Tähän mennessä julkisen vallan käyttö -käsitettä on voitu vain yrittää oikeuskirjallisuudessa täsmentää tuomioistuinten antamien tulkintojen mukaan. Mielestäni tärkeämpää olisi yhtenäistää sekä julkisen vallan käytöstä että yksityisoikeudelliseksi katsottavan vallan käytöstä aiheutuneiden vahinkojen korvausvelvollisuuden perusteet. Tällöin julkisen vallan käytöstä aiheutuvat vahingot korvattaisiin yksinkertaisesti tuottamusvastuun perusteella.
Asiasanat: julkinen valta, vahingonkorvaus, vahingonkorvauslaki, varallisuusvahinko, neuvonta, standardisäännös, jäsenvaltion korvausvastuu
Suomen liityttyä EY:öön sai julkisyhteisön (lähinnä valtion) korvausvelvollisuus uuden näkökulman. EY-tuomioistuin on päätöksissään viitannut valtion korvausvastuun periaatteeseen, jonka mukaan määrättyjen edellytysten täyttyessä valtion on korvattava EY-oikeuden rikkomisesta aiheutuneet vahingot, mukaan lukien varallisuusvahingot. Menettely toteutetaan kansallisen oikeuden mukaan.
Pelkästään julkisen vallan käyttö -käsitteeseen liittyy paljon tulkintaongelmia. Näitä ongelmia ei koskaan pystytä kokonaan edes poistamaan, sillä käsite muotoutuu jatku-vasti aikansa oikeuskäytännön kautta. Viime aikoina kattavimmin käsitteen alaan ovat perehtyneet Ilpo Paaso teoksessaan ”Vahingonkorvausvastuun normiperusta lääkärintoimessa” vuodelta 1992, Pentti Kukkonen teoksessaan ”Vahingonkorvausvastuu virassa aiheutetusta vahingosta” vuodelta 1996 ja Kirsi Kuusikko teoksessaan ”Neuvonta hallinnossa” vuodelta 2000. Muut tutkimuksessa käytetyt lähteet koostuvat pääosin korkeimman oikeuden ratkaisuista ja muista asiaan liittyvistä oikeustieteellisistä artikkeleista.
Tutkimusmetodi on pääosin oikeusdogmaattinen eli selvitän lainsäädännön ja siihen liittyvien tutkimuksen kannalta tarpeellisten käsitteiden sisältöä. Lisäksi, koska vahingonkorvaus-lakimme laadittiin yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa, tutkimukseen on otettu oikeushistoriallinen näkökulma. Huomioon on otettu myös vahingonkorvauslain uudistamista koskevat kysymykset, jolloin keskeisessä asemassa ovat standardisäännöksen poistaminen muiden Poh-joismaiden tapaan ja EY-oikeuden rikkomisesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamisen sääntely.
Tähän mennessä julkisen vallan käyttö -käsitettä on voitu vain yrittää oikeuskirjallisuudessa täsmentää tuomioistuinten antamien tulkintojen mukaan. Mielestäni tärkeämpää olisi yhtenäistää sekä julkisen vallan käytöstä että yksityisoikeudelliseksi katsottavan vallan käytöstä aiheutuneiden vahinkojen korvausvelvollisuuden perusteet. Tällöin julkisen vallan käytöstä aiheutuvat vahingot korvattaisiin yksinkertaisesti tuottamusvastuun perusteella.
Asiasanat: julkinen valta, vahingonkorvaus, vahingonkorvauslaki, varallisuusvahinko, neuvonta, standardisäännös, jäsenvaltion korvausvastuu