Nuorten liikunnan harrastaminen - Taustatekijöitä ja trendit 1977-1999
HÄMÄLÄINEN, PAULIINA (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HÄMÄLÄINEN, PAULIINA
2001
Kansanterveystiede - Public Health
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
Hyväksymispäivämäärä
2001-08-20Tiivistelmä
Liikunta kuuluu luonnostaan lasten elämään, mutta murrosiässä sen määrä vähenee. Erityisen selvästi tässä iässä vähenevät kilpaurheilu ja urheiluseuraliikunnan harrastaminen.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kirjallisuuskatsauksen avulla liikuntaa terveellisen elämäntyylin osana ja selvitetään nuorten liikunnan harrastamiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Artikkeliosassa kuvataan 12-18-vuotiaiden liikunnan harrastamista vuosien 1977 ja 1999 välillä.
Perheen sosioekonomisen aseman ja nuoren oman koulutustason on todettu olevan yhteydessä liikunnan harrastamiseen. Alimpiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvat tai lyhyen koulutusuran nuoret harrastavat liikuntaa vähemmän kuin korkeampiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvat tai pitkän koulutusuran nuoret. Tutkimukset ovat osoittaneet varsin ristiriitaisia tuloksia liikunnan harrastamisen ja alkoholin käytön välisestä yhteydestä, mutta tupakoinnin ja liikunnan yhteydestä on saatu yhteneväisempiä tuloksia. Tupakoimattomien nuorten on todettu harrastavan liikuntaa enemmän kuin säännöllisesti tupakoivien nuorten.
Nuorten terveystapatutkimuksessa on vuodesta 1977 valtakunnallisilla postikyselyillä seurattu joka toinen vuosi 12 - 18-vuotiaiden liikunnan harrastamista. Tarkastelun kohteena on ollut urheiluseuraliikunta ja muu liikunnan harrastaminen sekä vuodesta 1979 lähtien oma arvio hengästymisestä ja hikoilusta liikunnan aikana. Tässä tutkimuksessa kiinnitettiin lisäksi huomiota Yhdysvalloissa ja Englannissa julkaistun liikuntasuosituksen täyttymiseen ja harrastuksen polarisoitumiseen. Tutkimukseen vastanneita oli 1977 - 1989 vuosittain 2832 - 4273 ja 1990-luvulla 7634 - 8390. Vastaamisaktiivisuus oli 1977 - 1981 86 - 88 %, mutta laski 1990-luvulla 76 - 79 %:iin.
Seurantajakson aikana liikunnan harrastaminen muuten vapaa-aikana oli huomattavasti yleisempää kuin urheiluseuraliikunnan harrastaminen. Urheiluseuraliikunnan harrastaminen ja aktiivinen liikunnan harrastaminen olivat pojilla yleisempiä kuin tytöillä ja ne vähentyivät iän myötä molemmilla sukupuolilla. Tutkimusjakson aikana urheiluseuraliikuntaan osallistuminen, erittäin aktiivinen liikunnan harrastaminen ja liikunnan koettu rasittavuus lisääntyivät molemmilla sukupuolilla. Liikuntaa harrastamattomien ääriryhmä vastaavasti pieneni.Liikunnan tiheys ja koettu rasittavuus yhdistettiin harrastuksen tehokkuudeksi, jolla arvioitiin liikuntasuosituksen täyttymistä. Suosituksen täyttävien osuus oli alhaisimmillaan vuonna 1985, pojilla 28 % ja tytöillä 19 %. Tämän jälkeen osuudet lisääntyivät vuoteen 1997 saakka (42 % ja 31 %) ja olivat vuonna 1999 vastaavasti 40 % ja 27 %.
Vaikka nuorten liikunnan harrastaminen on lisääntynyt 1980-luvulta, enemmistö nuorista liikkuu edelleen liian vähän. Erityistä huomiota pitäisi kiinnittää 16- ja 18-vuotiaisiin sekä urheiluseuraliikuntaharrastusten säilymiseen murrosiän yli.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kirjallisuuskatsauksen avulla liikuntaa terveellisen elämäntyylin osana ja selvitetään nuorten liikunnan harrastamiseen yhteydessä olevia tekijöitä. Artikkeliosassa kuvataan 12-18-vuotiaiden liikunnan harrastamista vuosien 1977 ja 1999 välillä.
Perheen sosioekonomisen aseman ja nuoren oman koulutustason on todettu olevan yhteydessä liikunnan harrastamiseen. Alimpiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvat tai lyhyen koulutusuran nuoret harrastavat liikuntaa vähemmän kuin korkeampiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvat tai pitkän koulutusuran nuoret. Tutkimukset ovat osoittaneet varsin ristiriitaisia tuloksia liikunnan harrastamisen ja alkoholin käytön välisestä yhteydestä, mutta tupakoinnin ja liikunnan yhteydestä on saatu yhteneväisempiä tuloksia. Tupakoimattomien nuorten on todettu harrastavan liikuntaa enemmän kuin säännöllisesti tupakoivien nuorten.
Nuorten terveystapatutkimuksessa on vuodesta 1977 valtakunnallisilla postikyselyillä seurattu joka toinen vuosi 12 - 18-vuotiaiden liikunnan harrastamista. Tarkastelun kohteena on ollut urheiluseuraliikunta ja muu liikunnan harrastaminen sekä vuodesta 1979 lähtien oma arvio hengästymisestä ja hikoilusta liikunnan aikana. Tässä tutkimuksessa kiinnitettiin lisäksi huomiota Yhdysvalloissa ja Englannissa julkaistun liikuntasuosituksen täyttymiseen ja harrastuksen polarisoitumiseen. Tutkimukseen vastanneita oli 1977 - 1989 vuosittain 2832 - 4273 ja 1990-luvulla 7634 - 8390. Vastaamisaktiivisuus oli 1977 - 1981 86 - 88 %, mutta laski 1990-luvulla 76 - 79 %:iin.
Seurantajakson aikana liikunnan harrastaminen muuten vapaa-aikana oli huomattavasti yleisempää kuin urheiluseuraliikunnan harrastaminen. Urheiluseuraliikunnan harrastaminen ja aktiivinen liikunnan harrastaminen olivat pojilla yleisempiä kuin tytöillä ja ne vähentyivät iän myötä molemmilla sukupuolilla. Tutkimusjakson aikana urheiluseuraliikuntaan osallistuminen, erittäin aktiivinen liikunnan harrastaminen ja liikunnan koettu rasittavuus lisääntyivät molemmilla sukupuolilla. Liikuntaa harrastamattomien ääriryhmä vastaavasti pieneni.Liikunnan tiheys ja koettu rasittavuus yhdistettiin harrastuksen tehokkuudeksi, jolla arvioitiin liikuntasuosituksen täyttymistä. Suosituksen täyttävien osuus oli alhaisimmillaan vuonna 1985, pojilla 28 % ja tytöillä 19 %. Tämän jälkeen osuudet lisääntyivät vuoteen 1997 saakka (42 % ja 31 %) ja olivat vuonna 1999 vastaavasti 40 % ja 27 %.
Vaikka nuorten liikunnan harrastaminen on lisääntynyt 1980-luvulta, enemmistö nuorista liikkuu edelleen liian vähän. Erityistä huomiota pitäisi kiinnittää 16- ja 18-vuotiaisiin sekä urheiluseuraliikuntaharrastusten säilymiseen murrosiän yli.