Edustus- ja henkilöstömenojen vähennysoikeuden rajoitukset arvonlisäverotuksessa.
ONNELA, JANI (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
ONNELA, JANI
2001
Vero-oikeus - Tax Law
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2001-06-14Tiivistelmä
Tutkielmassa selvitetään, mitkä menot ovat arvonlisäverotuksessa vähennyskelpoisia. Tarkasteltavina menoina ovat edustus- ja henkilöstömenot. Tutkielman tekeminen oli tärkeää, koska edustus- ja henkilöstömenot sisältävät usein yksityiseen kulutukseen verrattavaa kulutusta. Arvonlisäverolain tarkoituksena on päästä kulutusneutraalisuuteen, joka tarkoittaa sitä, että yksityiseksi kulutukseksi tulkittava kulutus ei ole vähennyskelpoista. Kuitenkin on huomattava, että kaikki muu verollista liiketoimintaa varten hankitut hyödykkeet tulee olla vähennysoikeuden piirissä, jotta arvonlisäverotuksen toinen tavoite toteutuu mahdollisimman tehokkaasti. Tämä tavoite on, ettei piilevä vero kertaantuisi järjestelmässä. Tutkielman tekemistä puoltaa myös Verohallituksen tekemä selvitys siitä, missä verovelvolliset tuntevat tarvitsevansa lisäohjeistusta. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu oikeuskirjallisuudesta, oikeuskäytännöstä sekä lain esitöistä. Näistä on tehty synteesi, joka selvittää vallitsevaa oikeus- ja verotuskäytäntöä.
Edustusmenot ovat AVL:n 114 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetty vähennyskelvottomiksi. Laki eikä lain esityöt kuitenkaan selvennä sitä, mitä edustusmenolla tarkoitetaan. Edustusmenoksi katsotaan sellaiset menot, jotka johtuvat yrityksen ulkopuolisten ja suljettuun tilaisuuteen kutsuttujen henkilöiden kestitsemisestä sekä muusta vieraanvaraisuudesta. Toisena tutkimustehtävänä on henkilöstömenojen vähennyskelpoisuuden määrittäminen. Ne voidaan lyhyesti määritellä siten, että henkilökunnalle vähäiset ja tavanomaiset tarjoilut sekä tilaisuudet, joihin työntekijä ei itse saa määritellä palvelun käyttöajan kohtaa, ovat vähennyskelpoisia. Vähennyskelvottomia henkilöstökuluja ovat sellaiset, jotka muodosta-vat työntekijälle luontoisedun tai jonka käyttämisen ajankohdasta työntekijä saa itse päät-tää.
Tulkintatilanteet ovat usein vaikeita, koska pelkän menon perusteella ei voida päätellä onko kyseessä vähennyskelpoinen vai -kelvoton menoerä. Tulkinta vaatii aina enemmän tietoa kuin myyjältä saadusta tositteesta ilmenee. Tulkintatilanteita voitaisiin helpottaa kieltämällä ateriointikustannukset kokonaisuudessaan. Tällöin ei tarvitse pohtia onko kustannus edustusmeno vai vähennyskelpoinen neuvottelumeno.
Edustusmenot ovat AVL:n 114 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetty vähennyskelvottomiksi. Laki eikä lain esityöt kuitenkaan selvennä sitä, mitä edustusmenolla tarkoitetaan. Edustusmenoksi katsotaan sellaiset menot, jotka johtuvat yrityksen ulkopuolisten ja suljettuun tilaisuuteen kutsuttujen henkilöiden kestitsemisestä sekä muusta vieraanvaraisuudesta. Toisena tutkimustehtävänä on henkilöstömenojen vähennyskelpoisuuden määrittäminen. Ne voidaan lyhyesti määritellä siten, että henkilökunnalle vähäiset ja tavanomaiset tarjoilut sekä tilaisuudet, joihin työntekijä ei itse saa määritellä palvelun käyttöajan kohtaa, ovat vähennyskelpoisia. Vähennyskelvottomia henkilöstökuluja ovat sellaiset, jotka muodosta-vat työntekijälle luontoisedun tai jonka käyttämisen ajankohdasta työntekijä saa itse päät-tää.
Tulkintatilanteet ovat usein vaikeita, koska pelkän menon perusteella ei voida päätellä onko kyseessä vähennyskelpoinen vai -kelvoton menoerä. Tulkinta vaatii aina enemmän tietoa kuin myyjältä saadusta tositteesta ilmenee. Tulkintatilanteita voitaisiin helpottaa kieltämällä ateriointikustannukset kokonaisuudessaan. Tällöin ei tarvitse pohtia onko kustannus edustusmeno vai vähennyskelpoinen neuvottelumeno.