Aurejärven kylä natisee liitoksissaan. Kurulaisen maakirjakylän hajoaminen kulmakunniksi 1859-1925.
HEIKKILÄ, MARJO (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
2001
Suomen historia - Finnish History
Hyväksymispäivämäärä
2001-06-11Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 1.1. Epäyhtenäinen Aurejärven kylä 1.2. Paikallishistoria ja kylätutkimus 1.3. Lähteet ongelmineen 2. HAJOAMISEN MAANTIETEELLIS-HISTORIALLISET TAUSTATEKIJÄT 2.1. Kylä korpien ja soiden keskellä 2.2. Vilkkaan asutustoiminnan kausi 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa 2.3. Vaskivesi, kylä keskeisellä paikalla 3. AUREJÄRVEN VÄESTÖ VUOSINA 1874-1883 JA 1900-1909 3.1. Nopean väestönkasvun Aurejärvi 3.2. Torppareiden ja talollisten kylä 3.3. Muuttoliike 3.3.1. Aurejärven kylän sisäinen muuttoliike 3.3.2. Kunnan sisäinen muuttoliike 3.3.3. Aurejärven ja Kurun ulkopuolisten alueiden välinen muuttoliike 3.3.4. Aureen periltä Amerikkaan 3.3.5. Muuttoliikkeen syyt 3.4. Aureslaisten avioliittokenttä 4. HALLINNOLLISTEN UUDISTUSTEN KAUSI 1859-1894 4.1. Puntasen alue siirretään Kuruun 1863 4.2. Aureslaiset ja kunta 4.3. Aureslaiset ja seurakunta 4.3.1. Kerran vuodessa kirkkoon 4.3.2. Kinkeripiirijako synnyttää kulmakunnat 4.3.3. Kiertokoulujen perustaminen 4.4. Aurejärvestä rajakylä 5. AKTIIVISEN TOIMINNAN KAUSI 1896-1925 5.1. Kansakoulupiirit kylän jakajina ja kiistojen aiheuttajina 5.2. Liikenneyhteyksien parantaminen yhdistää Auretta ja Kurua 5.2.1. Itä-Aureen kylätie 5.2.2. Muut Aurejärven seudulle rakennetut tiet 5.2.3. Toteutumattomat tiehankkeet 5.2.4. Tiet kylän muovaajina 5.3. Yhdistystoiminta jakaa kylän kahtia 5.3.1. Maatalouteen liittyneet yhdistykset 5.3.2. Aatteen paloa 5.3.3. Terveiden elämäntapojen puolesta 6. KYLÄ HAJOAA 1914-1925 6.1. Lannetan kinkeripiiri anoo liittymistä Parkanoon 1918 6.2. Aurejärvelle rakennetaan kirkko 19221924 6.3. Raha-asiat aiheuttavat ristiriitoja 6.4. Hallinnollinen, oikeudellinen ja kameraalinen siirto 6.5. Rajamuutoksen toteuttaminen 1925 6.5.1. Uusi ja vanha raja 6.5.2. Rajamuutoksen välittömät seuraukset 6.6. Aluesiirron hyväksymisen syyt 7. EPÄYHTENÄINEN AUREJÄRVI YHTENÄINEN VASKIVESI LÄHDE- JA KIRJALLISUUSLUETTELO LIITTEET Liite 1 Kartta Aurejärven kylästä lähialueineen Liite 2 Kartta Aurejärven kinkeripiirijaosta vuosina 1856-1893 Liite 3 Kartta v. 1925 Kurusta Parkanoon liitetystä alueesta Liite 4 Kartta Kurun maakirjakylistä Liite 5 Kartta Aurejärven asutuksesta 1800-luvun alussa Liite 6 Kartta Aurejärven kinkeripiirijaosta vuosina 1894-1925 Liite 7 Kartta Aurejärven kansakoulupiirijaosta vuonna 1899 Liite 8 Kartta Aurejärven kansakoulupiirijaosta vuonna 1900 Liite 9 Kartta Aurejärven kansakoulupiirijaosta vuonna 1923 Liite 10 Kartta Aurejärven alueen teistä 1910-luvulla Liite 11 Rajamuutosanomuksen käsittely aikajärjestyksessä
Tiivistelmä
Pohjoispirkanmaalaisen Kurun kunnan pohjoisin kylä Aurejärvi hajosi 31.12.1925. Aurejärven maakirjakylän länsiosat siirrettiin tuolloin Kurun kunnasta Parkanon kuntaan siirretyn alueen asukkaiden omasta aloitteesta. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää vuoden 1925 rajamuutokseen kulminoituneen kylän hajoamiskehityksen syyt. Tutkielmassa pyritään löytämään kylää hajottaneet ja yhtenäistäneet tekijät yli 60 vuoden ajalta, vuodesta 1859 vuoteen 1925. Aurejärven kylän kehitystä on pyritty vertaamaan toisenlaisen kylän, Virtain Vaskiveden kehitykseen. Vaskivesi, joka on Aurejärven naapurikylä, oli melko yhtenäinen verrattuna Aurejärveen. Aurejärven kylän sisäiseen kehitykseen vaikutti voimakkaasti kylän suhde ympäröivään yhteiskuntaan, erityisesti Kurun kuntaan. Kurun ja Aurejärven suhteiden analysoiminen muodostaakin tutkielman toisen painopistealueen.
Tutkimuskysymyksen monitahoisuuden vuoksi myös käytetty lähdeaineisto on moninaista. Lähdeaineiston runkona ovat olleet Kurun kunnan ja seurakunnan arkistot. Erityisesti kunnan ja seurakunnan päättävien elinten kokouspöytäkirjoissa on tietoja Aurejärveä koskevista pää-töksistä. Pöytäkirjojen antamia usein varsin niukkoja tietoja on täydennetty mm. Hämeen lääninarkiston ja senaatin arkistojen aineistolla. Kylän hajoamiseen vaikuttaneet väestöhistorialliset piirteet, kansakoulujen perustaminen, tieverkoston rakentaminen ja yhdistystoiminnan viriäminen ovat vaatineet perusteellista perehtymistä paikallisarkistojen aineistoon.
Aurejärven kylän maantieteellis-historialliset edellytykset muodostaa yhtenäinen kylä olivat melko huonot. Aure oli pinta-alaltaan laaja, mutta perin harvaan asuttu kylä, jonka liikenneyhteydet olivat pitkään kehittymättömät. Kylän keskellä sijaitseva Aurejärvikin oli pikemminkin kylän jakaja kuin yhdistäjä, vaikka järvi olikin tärkeä kulkureitti. Aurejärven kylään syntyi kruununmaiden asutustoiminnan seurauksena 1800-luvun alussa kaksi selvää asutuskeskittymää, Aurejärven eteläpään seutu ja järven itärannalla sijainnut Pusun ja Saksan talojen välinen alue. Aurejärven kylä liittyi sekä asutushistoriallisesti että maantieteellisesti pikemminkin Kyrösjärven vesistön alueeseen kuin Kuruun, joka kuului sekä historiallisesti että maantieteellisesti Näsijärven vesistön seutuun.
Väestöhistorian, erityisesti muuttoliikkeen ja avioliittokentän, tutkiminen osoittaa, että Aurejärven kylä oli jakautunut 1870-luvulle tultaessa kahteen selvästi toisistaan erottuvaan kokonaisuuteen, Isoon-Aureeseen ja Vähään-Aureeseen. Näiden kahden kulmakunnan välillä oli varsin vähän muuttoliikettä, ja aureslaiset löysivät perin harvoin puolisonsa toiselta puolelta Aurejärveä. Aurejärven ja muun Kurun suhteet olivat 1870-luvulla etäiset. Aureslaisilla oli enemmän kanssakäymistä naapurikuntien Parkanon, Ikaalisten ja Virtain asukkaiden kuin muiden kurulaisten kanssa. Suurin osa kurulaisten ja aureslaisten välisistä muutoista ja avioliitoista oli aureslaisten ja Riuttaskorven kylän asukkaiden välisiä. Eteläkurulaisilla kylillä ja Aurejärvellä oli hyvin vähän suhteita. 1900-luvun alussa tilanne oli aivan erilainen. Sekä muuttoliikkeen suuntautuminen että avioliittokenttä osoittavat aureslaisten ja muiden kurulaisten suhteiden tiivistyneen. Sen sijaan aureslaisten ja naapurikuntien asukkaiden kanssakäyminen oli vähentynyt.
Monet kunnan ja seurakunnan hallinnon tarpeisiin tehdyt piirijaot halkoivat Auretta. Varsinkin kansakoulu- ja kinkeripiirijaot vaikuttivat merkittävästi Aurejärven kylän hajoamiseen kulmakunniksi. Ensimmäinen ja tärkein Auretta halkonut piirijako oli vuoden 1856 kinkeripiirijako, joka jakoi kylän kahteen lukuruotiin, Isoksi-Aureeksi ja Vähäksi-Aureeksi. Tämä jako kahteen kulmakuntaan oli pohjana lähes kaikille myöhemmille piirijaoille.
Aurejärvellä, kuten muuallakin Suomen maaseudulla, alkoi 1900-luvun alussa aktiivisen toiminnan kausi, jolloin alkoi esimerkiksi erilaisten yhdistysten perustaminen. Yhdistystoiminta, joka oli usein kyliä yhdistävä tekijä, vain syvensi Aurejärven kahtiajakoa, sillä Aurejärvellä ei ollut yhtään koko kylän yhteistä yhdistystä, vaan yhdistykset toimivat joko Vähässä-Aureessa tai Isossa-Aureessa. Kulmakuntien sisäistä yhteenkuuluvaisuudentunnetta nostivat myös kan-sakoulut. Sekä Isoon-Aureeseen että Vähään-Aureeseen perustettiin kansakoulu 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.
Liikenneyhteyksiä alettiin parantaa niin ikään 1900-luvun alussa. 1910-luvulla Auretta ja Kurua yhdisti jo kolme maantietä, jotka paransivat huomattavasti aureslaisten yhteyksiä Kurun kirkonkylälle, Näsijärven rantaan ja Tampereelle. Teiden rakentaminenkaan ei yhdistänyt Aureen kulmakuntien asukkaita, sillä tiehankkeet olivat kulmakuntien sisäisiä. Aureslaisilla ei ollutkaan koko tutkittavan ajanjakson aikana yhtään hanketta, jonka hyväksi koko kylä olisi toiminut. Sen sijaan kylää hajottavia tekijöitä oli paljon.
Monilla aureslaisilla oli paljon lyhyempi matka naapurikuntien Parkanon ja Kihniön kirkonkyliin kuin Kurun kirkonkylään. 1910-luvun puolivälistä alkaen eräät aureslaiset alkoivatkin vaatia, että joitakin alueita olisi siirrettävä Kurusta Parkanoon tai Kihniöön. Vain yksi rajamuutoshanke, Lannetan kinkeripiirin asukkaiden anomus alueensa siirtämisestä Parkanoon, toteutui.
Tutkimuskysymyksen monitahoisuuden vuoksi myös käytetty lähdeaineisto on moninaista. Lähdeaineiston runkona ovat olleet Kurun kunnan ja seurakunnan arkistot. Erityisesti kunnan ja seurakunnan päättävien elinten kokouspöytäkirjoissa on tietoja Aurejärveä koskevista pää-töksistä. Pöytäkirjojen antamia usein varsin niukkoja tietoja on täydennetty mm. Hämeen lääninarkiston ja senaatin arkistojen aineistolla. Kylän hajoamiseen vaikuttaneet väestöhistorialliset piirteet, kansakoulujen perustaminen, tieverkoston rakentaminen ja yhdistystoiminnan viriäminen ovat vaatineet perusteellista perehtymistä paikallisarkistojen aineistoon.
Aurejärven kylän maantieteellis-historialliset edellytykset muodostaa yhtenäinen kylä olivat melko huonot. Aure oli pinta-alaltaan laaja, mutta perin harvaan asuttu kylä, jonka liikenneyhteydet olivat pitkään kehittymättömät. Kylän keskellä sijaitseva Aurejärvikin oli pikemminkin kylän jakaja kuin yhdistäjä, vaikka järvi olikin tärkeä kulkureitti. Aurejärven kylään syntyi kruununmaiden asutustoiminnan seurauksena 1800-luvun alussa kaksi selvää asutuskeskittymää, Aurejärven eteläpään seutu ja järven itärannalla sijainnut Pusun ja Saksan talojen välinen alue. Aurejärven kylä liittyi sekä asutushistoriallisesti että maantieteellisesti pikemminkin Kyrösjärven vesistön alueeseen kuin Kuruun, joka kuului sekä historiallisesti että maantieteellisesti Näsijärven vesistön seutuun.
Väestöhistorian, erityisesti muuttoliikkeen ja avioliittokentän, tutkiminen osoittaa, että Aurejärven kylä oli jakautunut 1870-luvulle tultaessa kahteen selvästi toisistaan erottuvaan kokonaisuuteen, Isoon-Aureeseen ja Vähään-Aureeseen. Näiden kahden kulmakunnan välillä oli varsin vähän muuttoliikettä, ja aureslaiset löysivät perin harvoin puolisonsa toiselta puolelta Aurejärveä. Aurejärven ja muun Kurun suhteet olivat 1870-luvulla etäiset. Aureslaisilla oli enemmän kanssakäymistä naapurikuntien Parkanon, Ikaalisten ja Virtain asukkaiden kuin muiden kurulaisten kanssa. Suurin osa kurulaisten ja aureslaisten välisistä muutoista ja avioliitoista oli aureslaisten ja Riuttaskorven kylän asukkaiden välisiä. Eteläkurulaisilla kylillä ja Aurejärvellä oli hyvin vähän suhteita. 1900-luvun alussa tilanne oli aivan erilainen. Sekä muuttoliikkeen suuntautuminen että avioliittokenttä osoittavat aureslaisten ja muiden kurulaisten suhteiden tiivistyneen. Sen sijaan aureslaisten ja naapurikuntien asukkaiden kanssakäyminen oli vähentynyt.
Monet kunnan ja seurakunnan hallinnon tarpeisiin tehdyt piirijaot halkoivat Auretta. Varsinkin kansakoulu- ja kinkeripiirijaot vaikuttivat merkittävästi Aurejärven kylän hajoamiseen kulmakunniksi. Ensimmäinen ja tärkein Auretta halkonut piirijako oli vuoden 1856 kinkeripiirijako, joka jakoi kylän kahteen lukuruotiin, Isoksi-Aureeksi ja Vähäksi-Aureeksi. Tämä jako kahteen kulmakuntaan oli pohjana lähes kaikille myöhemmille piirijaoille.
Aurejärvellä, kuten muuallakin Suomen maaseudulla, alkoi 1900-luvun alussa aktiivisen toiminnan kausi, jolloin alkoi esimerkiksi erilaisten yhdistysten perustaminen. Yhdistystoiminta, joka oli usein kyliä yhdistävä tekijä, vain syvensi Aurejärven kahtiajakoa, sillä Aurejärvellä ei ollut yhtään koko kylän yhteistä yhdistystä, vaan yhdistykset toimivat joko Vähässä-Aureessa tai Isossa-Aureessa. Kulmakuntien sisäistä yhteenkuuluvaisuudentunnetta nostivat myös kan-sakoulut. Sekä Isoon-Aureeseen että Vähään-Aureeseen perustettiin kansakoulu 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä.
Liikenneyhteyksiä alettiin parantaa niin ikään 1900-luvun alussa. 1910-luvulla Auretta ja Kurua yhdisti jo kolme maantietä, jotka paransivat huomattavasti aureslaisten yhteyksiä Kurun kirkonkylälle, Näsijärven rantaan ja Tampereelle. Teiden rakentaminenkaan ei yhdistänyt Aureen kulmakuntien asukkaita, sillä tiehankkeet olivat kulmakuntien sisäisiä. Aureslaisilla ei ollutkaan koko tutkittavan ajanjakson aikana yhtään hanketta, jonka hyväksi koko kylä olisi toiminut. Sen sijaan kylää hajottavia tekijöitä oli paljon.
Monilla aureslaisilla oli paljon lyhyempi matka naapurikuntien Parkanon ja Kihniön kirkonkyliin kuin Kurun kirkonkylään. 1910-luvun puolivälistä alkaen eräät aureslaiset alkoivatkin vaatia, että joitakin alueita olisi siirrettävä Kurusta Parkanoon tai Kihniöön. Vain yksi rajamuutoshanke, Lannetan kinkeripiirin asukkaiden anomus alueensa siirtämisestä Parkanoon, toteutui.