Yhteisöt yhteistyössä - Etnografinen kuvaus Nääsville -projektin toimintakulttuurista tamperelaisessa vanhustenhuollossa.
SYRJÄNEN, MILJA (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
SYRJÄNEN, MILJA
2001
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2001-06-06Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 5 2. AVAUSKERTOMUS 6 3. TUTKIMUKSESTA 7 3.1. TUTKIMUSKYSYMYKSET 7 3.2. ETNOGRAFIA 8 3.2.1. Filosofinen tausta 8 3.2.2. Etnografian moninaisuus 9 3.2.3. Etnografian mahdollisuudet 10 3.2.4. Etnografian ongelmat 10 3.3. AINEISTO 11 3.3.1. Havainnointi ja muistiinpanot 12 3.3.2. Haastattelut 13 3.3.3. Muistiot ja toimintakertomukset 15 3.4. KIRJOITTAMINEN 15 3.4.1. Analyysi 15 3.4.2. Tulosten luotettavuus 16 4. YHTEISTYÖN MÄÄRITTELYÄ 18 4.1. AIKAISEMPIA TUTKIMUKSIA 18 4.2. MITEN YHTEISTYÖTÄ MÄÄRITELLÄÄN? 20 4.2.1. Mitä yhteistyö on? 20 4.2.2. Yhteistyön tyypittelyä 21 4.2.3. Yhteisöjen välinen yhteistyö 23 5. NÄÄSVILLE -PROJEKTI 27 5.1. ALKUVAIHEITA 27 5.2. PROJEKTIN JOHTO 28 5.3. TOIMINTA 29 5.4. YHTEISTYÖN RAJAUSTA 31 6. YHTEISTYÖN LÄHTÖKOHDAT 32 6.1. NÄÄSVILLE PROJEKTI VANHUSHUOLLON KENTÄSSÄ 32 6.2. OSALLISTUJAYHTEISÖT 34 6.2.1. Aluksi 34 6.2.2. Kehitysvammaisten Palvelusäätiö 34 6.2.3. Koivupirtin säätiö 35 6.2.4. Lähimmäispirtti ry 36 6.2.5. Tampereen ensi- ja turvakoti ry 36 6.2.6. Tampereen Kaupunkilähetys ry 37 6.2.7. Tampereen Naisyhdistys ry 38 6.2.8. Tampereen Vanhuspalveluyhdistys ry 39 6.2.9. Viola-kotiyhdistys ry 39 6.3. YHTEISTYÖHÖN VAIKUTTAVAT RAKENNETEKIJÄT 40 6.3.1. Yhteisöt 40 6.3.2. Yksilöt 46 6.4. TEHTÄVÄÄN LIITTYVÄT TEKIJÄT 49 6.4.1. Mitä yhteistyöhön tarvitaan? 49 6.4.2. Yhteisöt ja projekti 50 7. YHDESSÄ TEKEMISEEN LIITTYVÄT TEKIJÄT 53 7.1. ONGELMAN ASETTAMINEN 53 7.2. YHTEYDENPIDOSTA YHTEISTYÖHÖN 55 7.2.1. Yhteistyö ennen ja nyt 55 7.2.2. Yhteisöjen välinen kilpailu 56 7.3. SUUNNAN MÄÄRITTELY 57 7.4. YHTEISTYÖN ORGANISOITUMINEN 59 7.4.1. Nääsville projektin organisaation piirteitä 59 7.4.2. Yhteistyöryhmän kokoukset 61 7.5. ROOLIT 62 7.6. VALLAN JAKAUTUMINEN 65 8. YHTEISTYÖ KAUPUNGIN KANSSA 68 8.1. JULKISET PALVELUT JA KOLMAS SEKTORI 68 8.2. TUTKIMUKSEN TARKENNUSTA 69 8.3. YHTEISTYÖTÄ ENNEN JA NYT 70 8.4. KENEN KANSSA YHTEISTYÖTÄ TEHDÄÄN? 72 8.5. TIEDOTTAMINEN 76 8.6. MITÄ PROJEKTI ANTAA KAUPUNGILLE? 77 9. ANTOISAA YHTEISTYÖTÄ 78 9.1. EIKÖ OLE MITÄÄN HUONOA? 78 9.2. HEI, NYT ME TUNNEMME TOISEMME! 80 9.3. TUKEA SAMAA TYÖTÄ TEKEVILTÄ 81 9.4. YHTEINEN TAVOITE SAAVUTETTU YHDESSÄ 82 9.5. MITÄ ANTAA, SITÄ SAA 83 10. LOPUKSI 85 KIRJALLISUUS 88 MUUT KIRJALLISET LÄHTEET 92 KUVIOT 93 LIITE 1 94 LIITE 2 95 LIITE 3 96
Tiivistelmä
Tutkielmani on etnografinen kuvaus vanhushuollon uudesta toimintakulttuurista Tampereella, jossa kahdeksan eri yhteisöä tuottavat palveluja yhdessä. Tutkielman tarkoituksena on miettiä, mitä yhteistyö on? Mitkä tekijät vaikuttavat yhteistyöhön ja miten yhteistyö käytännössä organisoidaan? Tutkimusaineisto on kerätty havainnoimalla, haastattelemalla yhteistyöryhmän jäseniä ja kaupungin sosiaali- ja terveystoimen edustajia sekä lukemalla dokumentteja yhteisöjen ja projektin toiminnasta. Etnografia merkitsee tutkimuksessani sekä moniaineistollista menetelmää että näkökulmaa, jonka mukaan tutkittavat itse tulkitsevat omaa todellisuuttaan. Etnografinen tutkimus on siten tutkittavien omien tulkintojen tulkitsemista. Tutkijana pyrin kirjoittamaan mahdollisimman tarkasti ne polut, joista tutkimustulokset tulevat. Etnografisen aineiston olen käsitellyt organisaatioteorioiden käsitteiden valossa käyttäen keskeisenä lähteenä Riitta Vornasen (1995) tutkimusta organisaatioiden välisestä yhteistyöstä.
Parhaimmillaan yhteistyö on yhdessä tekemistä sellaisen ongelman ratkaisemiseksi, jota kukaan ei voi yksin ratkaista. Työssäni keskityn johtotason yhteistyön tarkasteluun. Yhteisöjen väliseen yhteistyöhön vaikuttavat erilaiset rakennetekijät kuten yhteisöjen organisaatiokulttuurit ja toiminta sekä yhteisöjään edustavat asiantuntijat. Nääsville projektin paikka kolmannen sektorin suurehkona projektina tamperelaisessa vanhushuollon kentässä vaikuttaa myös osaltaan yhteistyöhön. Vanhusten kotona asumista tukevat uudet palvelut suunniteltiin yhdessä kaupungin työntekijöiden kanssa. Projektin puolelta on tiedottaminen ollut aktiivista, vaikka kaupungin omassa organisaatiossa se on ollut vaikeaa. Kaupungin organisaatiomuutokset ovat muuttaneet myös työntekijöiden toimenkuvia. Muun muassa sen vuoksi projektin työntekijät eivät aina ole tienneet, kenen kanssa yhteistyötä pitäisi tehdä. Tärkeintä yhteistyön kannalta on, että projektin myötä kaupungin ja yhteisöjen edustajat ovat oppineet tuntemaan paremmin toisiaan.
Yhdessä tekeminen on prosessi, jossa yhdessä asetetaan ongelma, määritellään suunta ja suunnitellaan organisoituminen käytännössä. Yhteistyön luonne ennen projektia oli enemmänkin yhteydenpitoa toisten samoja palveluja tuottavien yhteisöjen kanssa kuin yhdessä tekemistä. Projektissa ollaan kuitenkin tutustuttu paremmin ja opittu tekemään yhteistä työtä yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi. Joustavassa organisaatiossa jokaisella jäsenyhteisöllä on ollut mahdollisuus osallistua projektiin omien voimavarojensa ja halujensa mukaan. Roolit ja valta ovat jakautuneet sitoutumisen mukaan.
Pääsääntöisesti yhteistyöprojekti on koettu positiivisena. Tutustumisen myötä ollaan saatu tukea samaa työtä tekeviltä yhteisöjen edustajilta. Yhdessä ollaan onnistuttu ja saavutettu yhteinen tavoite. Moni tamperelainen vanhus on saanut kotiin palveluja, jotka auttavat heitä selviytymään kotona edelleen ja samalla on työllistetty 30 työntekijää. Projektille annetut voimavarat ja aika on saatu takaisin uusina palveluina vanhuksille ja uutena yhteistyökulttuurina yhteisöille.
Parhaimmillaan yhteistyö on yhdessä tekemistä sellaisen ongelman ratkaisemiseksi, jota kukaan ei voi yksin ratkaista. Työssäni keskityn johtotason yhteistyön tarkasteluun. Yhteisöjen väliseen yhteistyöhön vaikuttavat erilaiset rakennetekijät kuten yhteisöjen organisaatiokulttuurit ja toiminta sekä yhteisöjään edustavat asiantuntijat. Nääsville projektin paikka kolmannen sektorin suurehkona projektina tamperelaisessa vanhushuollon kentässä vaikuttaa myös osaltaan yhteistyöhön. Vanhusten kotona asumista tukevat uudet palvelut suunniteltiin yhdessä kaupungin työntekijöiden kanssa. Projektin puolelta on tiedottaminen ollut aktiivista, vaikka kaupungin omassa organisaatiossa se on ollut vaikeaa. Kaupungin organisaatiomuutokset ovat muuttaneet myös työntekijöiden toimenkuvia. Muun muassa sen vuoksi projektin työntekijät eivät aina ole tienneet, kenen kanssa yhteistyötä pitäisi tehdä. Tärkeintä yhteistyön kannalta on, että projektin myötä kaupungin ja yhteisöjen edustajat ovat oppineet tuntemaan paremmin toisiaan.
Yhdessä tekeminen on prosessi, jossa yhdessä asetetaan ongelma, määritellään suunta ja suunnitellaan organisoituminen käytännössä. Yhteistyön luonne ennen projektia oli enemmänkin yhteydenpitoa toisten samoja palveluja tuottavien yhteisöjen kanssa kuin yhdessä tekemistä. Projektissa ollaan kuitenkin tutustuttu paremmin ja opittu tekemään yhteistä työtä yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi. Joustavassa organisaatiossa jokaisella jäsenyhteisöllä on ollut mahdollisuus osallistua projektiin omien voimavarojensa ja halujensa mukaan. Roolit ja valta ovat jakautuneet sitoutumisen mukaan.
Pääsääntöisesti yhteistyöprojekti on koettu positiivisena. Tutustumisen myötä ollaan saatu tukea samaa työtä tekeviltä yhteisöjen edustajilta. Yhdessä ollaan onnistuttu ja saavutettu yhteinen tavoite. Moni tamperelainen vanhus on saanut kotiin palveluja, jotka auttavat heitä selviytymään kotona edelleen ja samalla on työllistetty 30 työntekijää. Projektille annetut voimavarat ja aika on saatu takaisin uusina palveluina vanhuksille ja uutena yhteistyökulttuurina yhteisöille.