Pyrrhonin varjossa. Pyrrhonismin positio David Humen teoksessa An Enquiry concerning Human Understanding
HAKKARAINEN, JANI (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HAKKARAINEN, JANI
2001
Filosofia - Philosophy
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2001-05-10Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 6 1.1 TUTKIMUSONGELMA JA NÄKÖKULMAT 6 1.2 HUME-TUTKIMUKSEN TAISTELUKENTTÄ 10 2. ENQUIRYN ALKUPERÄ JA SUHDE TREATISEEN 12 2.1 SYNTYHISTORIA JA VÄLITÖN VASTAANOTTO 12 2.2 HUMEN NÄKEMYS ENQUIRYN SUHTEESTA TREATISEEN 20 2.3 HUME-TUTKIMUKSEN PARADIGMAATTINEN NÄKEMYS ENQUIRYN SUHTEESTA TREATISEEN 26 2.3.1 Esimerkkinä David Millerin näkemys ja normi 26 2.3.2 Paradigmaattisen näkemyksen kritiikki 29 3. HUMEN FILOSOFIAKONSEPTIO 37 3.1 TREATISEN JOHDANTO 37 3.2 OF ESSAY-WRITING 40 3.2.1 Oppineet ja seuralliset 41 3.2.2 Oppineiden erottuminen seurallisista 43 3.2.3 Oppineiden ja seurallisten välinen liitto 46 3.2.4 Filosofian kommunikaatiovaatimus 49 3.3 ENQUIRYN I LUKU: OF THE DIFFERENT SPECIES OF PHILOSOPHY 50 3.3.1 Moraalifilosofian kaksi lajia 50 3.3.2 Moraalifilosofian lajien vertailu 56 3.3.3 Abstraktin moraalifilosofian puolustuspuhe 60 3.3.4 Rajanveto filosofisen ja ei-filosofisen välillä sekä Enquiryn pääkysymys 65 3.3.5 Enquiryn ymmärrystä tutkiva moraalifilosofia 67 3.4 HUMEN HYVÄN MORAALIFILOSOFIAN REKONSTRUKTIO 69 3.4.1 Moraalifilosofian kenttä 69 3.4.2 Objekti 72 3.4.3 Metodi 73 3.4.4 Filosofi ihmisenä 73 3.4.5 Hyvän moraalifilosofian ominaisuuksia 75 3.5 NÄKEMYKSENI ENQUIRYN SUHTEESTA TREATISEN I KIRJAAN 75 4. TIETOPYRAMIDI 79 4.1 TIETO KAPEASSA MERKITYKSESSÄ 80 4.2 TIETO LAAJASSA MERKITYKSESSÄ 82 4.2.1 Aistit ja muisti 82 4.2.2 Moral Reasoning -analyysi 84 5. KARTEESIOLAINEN EPÄILY JA PYRRHONISMI 99 5.1 MODERNIN AJAN ALUN PYRRHONISMIDEBATTI 99 5.2 KARTEESIOLAINEN EPÄILY 105 5.3 PYRRHONISMI 108 5.3.1 Aisteja vastaan 108 5.3.2 Tosiasiajärkeilyä vastaan 125 6. ARGUMENTTI PYRRHONISMIA VASTAAN JA AKATEMIALAINEN FILOSOFIA 130 6.1 ARGUMENTTI PYRRHONISMIA VASTAAN 130 6.1.1 Pyrrhonismin argumenttien ominaisuudet 130 6.1.2 Vasta-argumentti Humen muotoiluna 132 6.1.3 Vasta-argumentin tulkinta ja pyrrhonismin kova ydin 133 6.2 AKATEMIALAINEN FILOSOFIA 139 6.2.1 Tutkimusten rajoittaminen 139 6.2.2 Ensimmäinen muoto eli maltillistaminen 153 7. JOHTOPÄÄTÖS 157 LIITE 164 HUMEN IMAGINAATIO-TERMI 164 KÄYTETYT LÄHTEET 166 VIITAUS - JA SITEERAUSKÄYTÄNTÖ 166 PRIMÄÄRILÄHTEET 167 SEKUNDÄÄRILÄHTEET 168
Tiivistelmä
Tutkielmassa analysoidaan DAVID HUMEN (1711 - 1776) teosta An Enquiry concerning Human Understanding (1748). Keskeisimpänä ongelmana on pyrrhonismin asema, rooli ja tehtävä tässä teoksessa. Pyrrhonismi käsitetään kuten Humen sen käsitti, tutkimusta seuraavana skeptisisminä, joka pyrkii osoittamaan ihmisen mentaaliset kyvyt absoluuttisen harhaanjohtaviksi. Jos pyrrhonismi onnistuu tehtävässään, se ajaa ihmiset täydellisen epävarmuuden tilaan. Hume antaakin pyrrhonismille attribuutin liiallinen. Siitä huolimatta Hume-reseptiossa vallitseva tulkinta on ollut, että Hume on pyrrhonisti. Tätä tulkintaa kannattavat sekä filosofian historian oppikirjat että spesifin Hume-tutkimuksen toinen päälinja.
Negatiivinen vastaukseni tutkimusongelmaan on, että Hume ei ole pyrrhonisti. Humen positio ei ole sama kuin pyrrhonismin asema filosofian kentällä. Sillä Hume esittää argumentin, joka hänen mukaansa kumoaa pyrrhonismin lähes täysin. Argumentti ei kuitenkaan ole täysin tyhjentävä. Pyrrhonismille jääkin oleellinen tehtävä Enquiryssa. Ensimmäinen positiivinen vastaus tutkimusongelmaani on, että pyrrhonismin tehtävänä on osoittaa se, mitä Hume kutsuu "ihmiskunnan epävarmaksi asemaksi". Kahta fundamentaalista uskomusta ei pystytä tekemään absoluuttisen varmoiksi. Uskomukset ulkomaailman olemassaoloon ja yhtenäisyysoletukseen ovat aina epävarmoja. Silti ihmisten on uskottava fundamentaalisiin uskomuksiin, joihin tosiasiajärkeily sekä aistit ja muisti perustuvat. Meidän on käytettävä aistejamme, muistiamme ja tosiasiajärkeilyä. Ihmisten on elettävä epävarmuuden kanssa. Tämän päivän tietoteoreettisella kielellä pyrrhonismin päätarkoituksena on osoittaa fundamentaalisten uskomustemme ja niiden perustan fallibiilisuus. Tämä on pyrrhonismin kestävä ydin.
Fundamentaaliset uskomukset ovat siis fallibiileja ja psykologisesti välttämättömiä. Fallibiilisuus ei kuitenkaan johda välttämättä siihen, että fundamentaaliset uskomukset eivät ole oikeutettuja. Tutkielman lopuksi väitänkin, että Humen mukaan ne ovat oikeutettuja. Sillä ne luonnolliset vaistot ovat luotettavia, jotka aiheuttavat kyseiset fundamentaaliset uskomukset. Ehdotankin, että Hume voitaisiin nähdä eräänlaisena esi-reliabilistina.
Fallibilismista seuraa, että Hume on jonkinlainen skeptikko. Näkemykseni on, että hän kannattaa maltillista tutkimusta seuraavaa skeptisismiä eli 'akatemialaista filosofiaa'. Fallibilismin lisäksi perusteena on, että se vastaa Enquiryn pääkysymykseen ymmärryksen kyvyn pätevyysalueen rajoista. Pätevyysalueen rajat akatemialainen filosofia määrittää pyrrhonismin avulla: kuinka voitaisiin ratkaista kaukaiset kysymykset, jos läheisimmätkin uskomukset jäävät epävarmoiksi. Pyrrhonismin toinen tehtävä on poistaa inhimilliselle ymmärrykselle sopimattomat objektit filosofiasta eli leikata näennäisfilosofia pois. Sen asemana on edeltää akatemialaista filosofiaa, joka voi käyttää pyrrhonismia ja sen kestävää ydintä myös dogmaatikkojen maltillistamiseen. Tämä on pyrrhonismin kolmas tehtävä.
Tulkintani mukaan vasta-argumentti pyrrhonismille perustuu Humen käsitykseen huonosta ja hyvästä filosofiasta. Pyrrhonismi kumoutuu lähes kokonaan, koska se on huonoa filosofiaa: sillä ei ole kestävää vaikutusta. Vasta-argumentin syvälliseksi ymmärtämiseksi olikin tarpeellista tutkia Humen filosofiakonseptiota tai metafilosofiaa, joka on pääkysymykselleni alisteinen tutkimusongelma. Filosofiakonseption kohdalla olen Enquiryn ohella analysoinut Of Essay-Writing -esseetä ja A Treatise of Human Naturen johdantoa.
Negatiivinen vastaukseni tutkimusongelmaan on, että Hume ei ole pyrrhonisti. Humen positio ei ole sama kuin pyrrhonismin asema filosofian kentällä. Sillä Hume esittää argumentin, joka hänen mukaansa kumoaa pyrrhonismin lähes täysin. Argumentti ei kuitenkaan ole täysin tyhjentävä. Pyrrhonismille jääkin oleellinen tehtävä Enquiryssa. Ensimmäinen positiivinen vastaus tutkimusongelmaani on, että pyrrhonismin tehtävänä on osoittaa se, mitä Hume kutsuu "ihmiskunnan epävarmaksi asemaksi". Kahta fundamentaalista uskomusta ei pystytä tekemään absoluuttisen varmoiksi. Uskomukset ulkomaailman olemassaoloon ja yhtenäisyysoletukseen ovat aina epävarmoja. Silti ihmisten on uskottava fundamentaalisiin uskomuksiin, joihin tosiasiajärkeily sekä aistit ja muisti perustuvat. Meidän on käytettävä aistejamme, muistiamme ja tosiasiajärkeilyä. Ihmisten on elettävä epävarmuuden kanssa. Tämän päivän tietoteoreettisella kielellä pyrrhonismin päätarkoituksena on osoittaa fundamentaalisten uskomustemme ja niiden perustan fallibiilisuus. Tämä on pyrrhonismin kestävä ydin.
Fundamentaaliset uskomukset ovat siis fallibiileja ja psykologisesti välttämättömiä. Fallibiilisuus ei kuitenkaan johda välttämättä siihen, että fundamentaaliset uskomukset eivät ole oikeutettuja. Tutkielman lopuksi väitänkin, että Humen mukaan ne ovat oikeutettuja. Sillä ne luonnolliset vaistot ovat luotettavia, jotka aiheuttavat kyseiset fundamentaaliset uskomukset. Ehdotankin, että Hume voitaisiin nähdä eräänlaisena esi-reliabilistina.
Fallibilismista seuraa, että Hume on jonkinlainen skeptikko. Näkemykseni on, että hän kannattaa maltillista tutkimusta seuraavaa skeptisismiä eli 'akatemialaista filosofiaa'. Fallibilismin lisäksi perusteena on, että se vastaa Enquiryn pääkysymykseen ymmärryksen kyvyn pätevyysalueen rajoista. Pätevyysalueen rajat akatemialainen filosofia määrittää pyrrhonismin avulla: kuinka voitaisiin ratkaista kaukaiset kysymykset, jos läheisimmätkin uskomukset jäävät epävarmoiksi. Pyrrhonismin toinen tehtävä on poistaa inhimilliselle ymmärrykselle sopimattomat objektit filosofiasta eli leikata näennäisfilosofia pois. Sen asemana on edeltää akatemialaista filosofiaa, joka voi käyttää pyrrhonismia ja sen kestävää ydintä myös dogmaatikkojen maltillistamiseen. Tämä on pyrrhonismin kolmas tehtävä.
Tulkintani mukaan vasta-argumentti pyrrhonismille perustuu Humen käsitykseen huonosta ja hyvästä filosofiasta. Pyrrhonismi kumoutuu lähes kokonaan, koska se on huonoa filosofiaa: sillä ei ole kestävää vaikutusta. Vasta-argumentin syvälliseksi ymmärtämiseksi olikin tarpeellista tutkia Humen filosofiakonseptiota tai metafilosofiaa, joka on pääkysymykselleni alisteinen tutkimusongelma. Filosofiakonseption kohdalla olen Enquiryn ohella analysoinut Of Essay-Writing -esseetä ja A Treatise of Human Naturen johdantoa.