Neilikkavallankumouksen kirjallinen perintö. Historiografisen metafiktion piirteitä portugalilaisessa nykykirjallisuudessa.
PASSOJA, ANU (2001)
2001
Yleinen kirjallisuustiede - Comparative Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2001
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-9695
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-9695
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani neljän portugalilaisen kirjailijan teoksia historiografisen metafiktion käsitteen avulla. António Lobo Antunes, Lídia Jorge, José Cardoso Pires ja José Saramago kuuluivat Portugalin "vallankumouksen kirjalliseen sukupolveen", jolle oli tunnusomaista käsitellä maan lähihistoriaa teoksissaan. Historialliset teemat, kuten diktatuurin aika, siirtomaasodat ja neilikkavallankumous ovat arvioinnin kohteena myös tähän tutkielmaan valituissa seitsemässä teoksessa: "A Costa dos Murmúrios" (Jorge), "Hevonkuusessa" (Antunes), "O Ano da Morte de Ricardo Reis" (Saramago), "Balada da Praia dos Cães" (Pires), "Baltasar ja Blimunda" (Saramago), "As Naus" (Antunes) ja "O Dia dos Prodígios" (Jorge). Historian kriittinen uudelleenarviointi yhdistää 1980-luvulla ilmestyneitä kohdeteoksia ajan kansainväliseen kirjalliseen kontekstiin, postmodernismiin. Kirjallisuustieteilijä Linda Hutcheon on la!
nseerannut käsitteen "historiografinen metafiktio" kuvaamaan postmodernia fiktiota, joka käsittelee historiaa ja fiktiota itsereflektiivisesti. Sovellan historiografisen metafiktion käsitettä kohdeteoksiin tavoitteenani selvittää, onko kyseisissä teoksissa historiografisen metafiktion piirteitä ja mitä nämä piirteet ovat. Lisäksi pohdin tutkielmassani kysymystä, jota voi pitää saumana Portugalin nykykirjallisuuden ja postmodernismin välillä: miksi niin monet portugalilaiset kirjailijat valitsivat kokeilevan, postmoderneja piirteitä sisältävän kerrontatyylin kirjoittaessaan Portugalin historiasta?
nseerannut käsitteen "historiografinen metafiktio" kuvaamaan postmodernia fiktiota, joka käsittelee historiaa ja fiktiota itsereflektiivisesti. Sovellan historiografisen metafiktion käsitettä kohdeteoksiin tavoitteenani selvittää, onko kyseisissä teoksissa historiografisen metafiktion piirteitä ja mitä nämä piirteet ovat. Lisäksi pohdin tutkielmassani kysymystä, jota voi pitää saumana Portugalin nykykirjallisuuden ja postmodernismin välillä: miksi niin monet portugalilaiset kirjailijat valitsivat kokeilevan, postmoderneja piirteitä sisältävän kerrontatyylin kirjoittaessaan Portugalin historiasta?