Työttömyys julkisuuden konstruktiona. Tutkimus Helsingin Sanomien työttömyyskirjoittelusta 1990-luvulla.

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan työttömyyden konstruktion muotoutumista julkisuudessa käytävässä keskustelussa. Tutkimuksen perustana ovat pohdinnat erilaisista yhteiskunnallisista toimijoista ja niiden vaikutusmahdollisuuksista sosiaalisen todellisuuden rakentumisprosessissa. Tutkimuksessa erityisenä kiinnostuksen kohteena on sosiaalisten ongelmien elinkaariin ja julkisiin käsittelytapoihin liittyvien mekanismien tarkastelu ja analysointi. Työttömyyden ja työttömän käsitettä muotoillaan yhteiskunnallisessa keskustelussa monilla erilaisilla areenoilla ja tiedotusvälineiden tuottamilla diskursseilla on tässä prosessissa olennainen rooli. Tutkimuksen tavoitteena onkin eritellä sosiaalisen ongelman käsittelyn sisältöjä ja tapoja yhden sanomalehden työttömyysdiskurssia analysoimalla.

Keskeisimpänä teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on käytetty konstruktionistisesta tutkimusperinteestä juontuvaa lähestymistapaa, jonka avulla pureudutaan sosiaalisten ongelmien muotoutumisprosesseihin ja eritellään sen pohjalta myös varsinaista aineistoa. Aineiston analysoinnissa on käytetty apuna myös diskurssianalyysille ominaisia tutkimusmenetelmiä. Diskurssianalyysin menetelmiä on sovellettu etenkin tutkimusaineiston kategorisoinnissa ja erilaisten diskurssityyppien paikantamisessa. Konstruktionistista lähestymistapaa voidaan kuitenkin pitää koko tutkimuksen läpäisevänä periaatteena, mikä näkyy mm. siinä, että tutkimusaineiston analyysi on edennyt varsin voimakkaasti aineistolähtöisyyden idean pohjalta.

Tutkimuksen aineisto koostuu Helsingin Sanomissa ajalla 1.1.-31.12.1991, 1.1.-30.6.1994 ja 1.1.-30.6.1999 julkaistuista työttömyyttä käsittelevistä kirjoituksista. Tutkimuksessa on pystytty paikantamaan työttömyyskirjoittelusta erilaisia diskurssityyppejä, joita voidaan jaotella sekä yksilö- että yhteiskunnallis-poliittisen kontekstin mukaan. Työttömiä yksilötasolla esiin tuovissa diskursseissa voidaan havaita muutoksia 1990-luvun eri vaiheissa siten, että vuosikymmenen alkuvaiheessa työtön henkilö konstruoituu teksteissä valtaosin negatiivisin sisällöin, kun taas vuosikymmenen loppupuolella toiveikkaammat ja positiivisemmat diskurssit tulevat enemmän esiin. Analyysin avulla on myös kyetty paikantamaan eri ajanjaksojen teksteistä niiden tapoja ilmentää ajan henkeä ja yhteiskunnallista tilannetta. Työttömyyden käsittelytavat ja ilmenemismuodot sanomalehtidiskursseissa ovatkin siis läheisesti riippuvaisia yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta tilanteesta. Tutkimuksen tuloksena voidaan todeta lisäksi, että Helsingin Sanomien työttömyysdiskursseissa keskeisessä roolissa ovat myös erilaiset asiantuntijapuheet, joiden kautta työttömyydelle tuotetaan virallisia määritelmiä ja haetaan teksteille vakuuttavuutta.