Tie toipumiseen. Tutkimus alkoholismista selviytyneiden ihmisten päihdeongelman kehittymisestä, ongelma-ajasta ja toipumisreiteistä.
HEIKKILÄ, KATJA (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HEIKKILÄ, KATJA
2001
Sosiaalityö - Social Work
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2001-05-30Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 11 1.1 TUTKIMUKSEN TAUSTA JA MERKITYS 11 1.2 KÄSITTEENMÄÄRITTELY 14 1.3 TUTKIMUKSEN LUKUJEN KESKEISET SISÄLLÖT 20 2. AIEMPI TUTKIMUS TOIPUMISESTA 22 2.1 TOIPUMISEN TUTKIMUKSEN MERKITYS 22 2.2 PÄIHDEONGELMAN MUODOSTUMINEN 24 2.3 TOIPUMINEN OSANA ELÄMÄNKAARTA 26 2.3.1 Käännekohdat ja siirtymät tienä muutokselle 28 2.3.2 Spiraali raittiuteen 31 2.4 MUUTOKSEN YKSILÖLLINEN RAKENTUMINEN 34 2.4.1 Spontaani toipuminen 35 2.4.2 Toipuminen ammattiavun kautta 39 2.4.3 12 askelta toipumiseen 42 2.5 RAITTIUS VAI RETKAHDUS 45 3. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 49 3.1 TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHTA 49 3.2 KVALITATIIVISEN JA KVANTITATIIVISEN TUTKIMUKSEN YHTYMINEN 49 3.3 OTOS 53 3.4 TUTKIMUSMENETELMÄT 60 3.4.1 Seulontahaastattelu 60 3.4.2 Postikysely 61 3.4.3 Kvantitatiivisen aineiston käsittely 62 3.4.4 Elämänviivalomake ja selviytymistarinat 63 3.4.5 Teemahaastattelu 64 3.4.6 Kvalitatiivisen aineiston käsittely 66 3.5 EETTISET KYSYMYKSET JA TIETOSUOJAONGELMAT 69 4. TIE TOIPUMISEEN - RAITISTUNEEN ELÄMÄNKAARI 71 4.1 DEMOGRAFISET TIEDOT 71 4.2 TÄÄ ON MUN JUTTU 77 4.3 HAUSKUUDESTA HULLUUDEKSI 88 4.4 TUTKITTAVIEN ARVIO ELÄMÄNTILANTEESTAAN ONGELMA-AIKANA 96 4.5 TOIPUMISEN ENSIMMÄISET ASKELEET 104 4.6 OPETTELUA ELÄMÄÄN 115 4.7 TUTKITTAVIEN ARVIO ELÄMÄNTILANTEESTAAN NYKYPÄIVÄNÄ 132 4.8 REITIN VALINTA 142 5. POHDINTA 158 LÄHTEET 171
Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin alkoholismista toipuneiden ihmisten elämänkaarta ongelmakäytön alusta nykypäivään ja eroja eri toipumisreittien välillä. Tutkimus tarjoaa suomalaista perustietoa toipumisesta ja eroista raittiuden saavuttamisessa ja ylläpitämisessä eri ryhmien välillä.
Tutkittavat rekrytoitiin lehtiartikkelien ja paikallistelevision kautta. Puhelinhaastattelun perusteella tutkimukseen valikoitui kolme ryhmää, jotka edustivat erilaisia reittejä toipumisessa: ryhmäläiset (itsehoitoryhmien kautta toipuneet), asiakkaat (ammattiavun kautta toipuneet) sekä itsenäiset (spontaanisti toipuneet). Tutkimukseen osallistui 59 henkilöä, joilta vaadittiin vähintään kolmen vuoden raittius tai kohtuukäyttö.
Tutkimus on triangulatiivinen, käyttäen sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia tutkimusotteita. Aineiston kerääminen aloitettiin postikyselyllä, joka sisälsi kyselylomakkeen, elämänviivalomakkeen ja ohjeet selviytymistarinan kirjoittamiseen. Tässä tutkimuksessa niistä käytettiin kyselylomaketta. Jäljelle jäänyt aineisto hyödynnetään jatkotutkimuksissa. Lomakkeet palauttaneista haastateltiin kahdeksan ryhmäläistä, neljä itsenäistä ja seitsemän asiakasta. Haastateltavien määrä pyrittiin suhteuttamaan tutkimukseen osallistuvien ryhmien kokoon. Kyselylomakkeen analysoinnissa käytettiin SPSS for Windows -tilasto-ohjelmaa, ja haastatteluja analysoitiin ATLASti -ohjelman avulla. Laadullinen osio pohjautuu grounded theory -menetelmään.
Tutkimus etenee kirjallisuuskatsauksen ja tutkimuksen metodologisten lähtökohtien esittelyn jälkeen tulosten osalta kronologisesti alkaen tutkittavien lapsuudesta nykypäivään. Tärkein tulos voidaan tiivistää siihen, että eroja oli löydettävissä eri reittejä toipuneiden kesken. Subjektiivisesti tutkittavat kokivat ongelmansa hyvin yksilöllisesti tutkimusryhmien sisällä. Itsenäisten päihdeongelma näyttää usealla mittarilla mitattuna vähemmän vaikealta kuin verrokkiryhmien. Tulosten voidaan ajatella indikoivan eroja jo päihteiden käytön ajalta, joka heijastuu tavassa lähteä toipumaan päihdeongelmasta. Käytännössä erilaiset hoitomallit ja tavat toipua puolustavat kukin paikkaansa, sillä toipuva yksilö suuntaa kohti sellaisia toipumisreittejä, jotka kokee omikseen.
Tutkittavat rekrytoitiin lehtiartikkelien ja paikallistelevision kautta. Puhelinhaastattelun perusteella tutkimukseen valikoitui kolme ryhmää, jotka edustivat erilaisia reittejä toipumisessa: ryhmäläiset (itsehoitoryhmien kautta toipuneet), asiakkaat (ammattiavun kautta toipuneet) sekä itsenäiset (spontaanisti toipuneet). Tutkimukseen osallistui 59 henkilöä, joilta vaadittiin vähintään kolmen vuoden raittius tai kohtuukäyttö.
Tutkimus on triangulatiivinen, käyttäen sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia tutkimusotteita. Aineiston kerääminen aloitettiin postikyselyllä, joka sisälsi kyselylomakkeen, elämänviivalomakkeen ja ohjeet selviytymistarinan kirjoittamiseen. Tässä tutkimuksessa niistä käytettiin kyselylomaketta. Jäljelle jäänyt aineisto hyödynnetään jatkotutkimuksissa. Lomakkeet palauttaneista haastateltiin kahdeksan ryhmäläistä, neljä itsenäistä ja seitsemän asiakasta. Haastateltavien määrä pyrittiin suhteuttamaan tutkimukseen osallistuvien ryhmien kokoon. Kyselylomakkeen analysoinnissa käytettiin SPSS for Windows -tilasto-ohjelmaa, ja haastatteluja analysoitiin ATLASti -ohjelman avulla. Laadullinen osio pohjautuu grounded theory -menetelmään.
Tutkimus etenee kirjallisuuskatsauksen ja tutkimuksen metodologisten lähtökohtien esittelyn jälkeen tulosten osalta kronologisesti alkaen tutkittavien lapsuudesta nykypäivään. Tärkein tulos voidaan tiivistää siihen, että eroja oli löydettävissä eri reittejä toipuneiden kesken. Subjektiivisesti tutkittavat kokivat ongelmansa hyvin yksilöllisesti tutkimusryhmien sisällä. Itsenäisten päihdeongelma näyttää usealla mittarilla mitattuna vähemmän vaikealta kuin verrokkiryhmien. Tulosten voidaan ajatella indikoivan eroja jo päihteiden käytön ajalta, joka heijastuu tavassa lähteä toipumaan päihdeongelmasta. Käytännössä erilaiset hoitomallit ja tavat toipua puolustavat kukin paikkaansa, sillä toipuva yksilö suuntaa kohti sellaisia toipumisreittejä, jotka kokee omikseen.