Presidentti mediassa. Martti Ahtisaarta esittävien lehtikuvien semioottista analysointia.
VAINIO, SUVI (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VAINIO, SUVI
2001
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2001-05-16Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, miten tiedotusvälineet
rakentavat käsityksiämme poliittisesta johtajuudesta ja samalla, miten ne
muokkaavat ylimmän tason poliittisten johtajien, tässä tapauksessa presidentti
Martti Ahtisaaren, imagoja. Tämä tapahtuu analysoimalla presidentti Ahtisaarta
kuvaavien lehtikuvien esitystapaa kolmessa suomalaisessa sanomalehdessä,
Demarissa, Helsingin Sanomissa ja Savon Sanomissa keväällä 1999.
Tutkimuksen analyysimenetelmä on ruotsalaisen Gert Z. Nordströmin kehittämä
kuva-analyysi, joka perustuu Roland Barthesin semioottiseen kuva-analyysiin.
Metodin perusolettamuksena on, että kuvassa on kaksi tasoa, denotatiivinen
ilmisisällön taso ja konnotatiivinen viitesisällön taso. Lehtikuvat ymmärretään
merkityksiä välittäväksi kieleksi ja semioottisen kuva-analyysin avulla niistä
pyritään erittelemään sellaisia esitystapaan liittyviä konnotatiivisia
merkitysrakenteita, joiden oletetaan vaikuttavan presidentin imagon
syntymiseen ja sen tulkintaan.
Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi,
näkökulma, jonka mukaan todellisuuden rakentuminen on prosessi, jossa
todellisuus määräytyy yhteisössä vallitsevan kulttuurin ja siinä käytetyn
kielen mukaan. Sosiaalisen konstruktionismin mukaan politiikka on kieltä,
eräänlaista julkista puhetta, jossa tilanteita ja todellisuutta määritellään
niistä kulttuurisista, ideologisista tai taloudellisista näkökulmista
käsin, joita puhuja edustaa.
Eräs tärkeimmistä politiikan konstruoijista on media ja sen politiikalle
tarjoama julkisuus. Julkisuus ymmärretään tässä työssä politiikan paikaksi,
areenaksi, jossa toimittajat tulkitsevat ja muokkaavat edelleen poliitikkojen
todellisuudesta tekemiä tulkintoja, valikoivat osan tulkinnoista omakseen
ja hylkäävät osan niistä. Tehdessään tulkintoja poliitikkojen näkemyksistä
toimittajat tekevät tulkintoja myös poliitikon edustamista asioista ja tämän
persoonasta. Imagot ovat tiedotusvälineiden esityksiä poliitikoista,
tulkintoja siitä kuvasta, jonka poliitikot itsestään, tahallisesti tai
tahattomasti, antavat.
Analyysin perusteella voidaan karkeasti ottaen sanoa, että presidentti
Ahtisaaren imago esitetään aineiston sanomalehdissä kahdella toisistaan
varsin poikkeavalla tavalla sen mukaan, onko kyseessä presidentin
kansainvälispoliittinen vaiko sisäpoliittinen toiminta. Kansainvälisessä
toiminnassa Ahtisaari nousee diplomatian asiantuntijaksi, Suomen todelliseksi
keulakuvaksi maailmalla, joka on kuin kotonaan maailman suurvaltajohtajien
joukossa. Sen sijaan sisäpolitiikassa Ahtisaaren asema jää aineiston perusteella
varsin vähäiseksi, ja hänestä syntyy kuva eräänlaisena välikauden presidenttinä,
joka jää jollakin tapaa ulkopuoliseksi kotimaan tapahtumissa. Tulos noudattaakin
varsin hyvin Suomen perustuslaissa säädettyä presidentin tehtäväkuvaa:
presidentti on maamme ulkopoliittinen johtaja, mutta sisäpoliittisesti melko
näkymätön.
rakentavat käsityksiämme poliittisesta johtajuudesta ja samalla, miten ne
muokkaavat ylimmän tason poliittisten johtajien, tässä tapauksessa presidentti
Martti Ahtisaaren, imagoja. Tämä tapahtuu analysoimalla presidentti Ahtisaarta
kuvaavien lehtikuvien esitystapaa kolmessa suomalaisessa sanomalehdessä,
Demarissa, Helsingin Sanomissa ja Savon Sanomissa keväällä 1999.
Tutkimuksen analyysimenetelmä on ruotsalaisen Gert Z. Nordströmin kehittämä
kuva-analyysi, joka perustuu Roland Barthesin semioottiseen kuva-analyysiin.
Metodin perusolettamuksena on, että kuvassa on kaksi tasoa, denotatiivinen
ilmisisällön taso ja konnotatiivinen viitesisällön taso. Lehtikuvat ymmärretään
merkityksiä välittäväksi kieleksi ja semioottisen kuva-analyysin avulla niistä
pyritään erittelemään sellaisia esitystapaan liittyviä konnotatiivisia
merkitysrakenteita, joiden oletetaan vaikuttavan presidentin imagon
syntymiseen ja sen tulkintaan.
Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi,
näkökulma, jonka mukaan todellisuuden rakentuminen on prosessi, jossa
todellisuus määräytyy yhteisössä vallitsevan kulttuurin ja siinä käytetyn
kielen mukaan. Sosiaalisen konstruktionismin mukaan politiikka on kieltä,
eräänlaista julkista puhetta, jossa tilanteita ja todellisuutta määritellään
niistä kulttuurisista, ideologisista tai taloudellisista näkökulmista
käsin, joita puhuja edustaa.
Eräs tärkeimmistä politiikan konstruoijista on media ja sen politiikalle
tarjoama julkisuus. Julkisuus ymmärretään tässä työssä politiikan paikaksi,
areenaksi, jossa toimittajat tulkitsevat ja muokkaavat edelleen poliitikkojen
todellisuudesta tekemiä tulkintoja, valikoivat osan tulkinnoista omakseen
ja hylkäävät osan niistä. Tehdessään tulkintoja poliitikkojen näkemyksistä
toimittajat tekevät tulkintoja myös poliitikon edustamista asioista ja tämän
persoonasta. Imagot ovat tiedotusvälineiden esityksiä poliitikoista,
tulkintoja siitä kuvasta, jonka poliitikot itsestään, tahallisesti tai
tahattomasti, antavat.
Analyysin perusteella voidaan karkeasti ottaen sanoa, että presidentti
Ahtisaaren imago esitetään aineiston sanomalehdissä kahdella toisistaan
varsin poikkeavalla tavalla sen mukaan, onko kyseessä presidentin
kansainvälispoliittinen vaiko sisäpoliittinen toiminta. Kansainvälisessä
toiminnassa Ahtisaari nousee diplomatian asiantuntijaksi, Suomen todelliseksi
keulakuvaksi maailmalla, joka on kuin kotonaan maailman suurvaltajohtajien
joukossa. Sen sijaan sisäpolitiikassa Ahtisaaren asema jää aineiston perusteella
varsin vähäiseksi, ja hänestä syntyy kuva eräänlaisena välikauden presidenttinä,
joka jää jollakin tapaa ulkopuoliseksi kotimaan tapahtumissa. Tulos noudattaakin
varsin hyvin Suomen perustuslaissa säädettyä presidentin tehtäväkuvaa:
presidentti on maamme ulkopoliittinen johtaja, mutta sisäpoliittisesti melko
näkymätön.