Kriitikon ruoska viuhuu - kirjallisuuskriitikkojen merkitys arvosteltavien kirjojen valinnassa.
TAKALA, SATU (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
TAKALA, SATU
2001
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2001-05-16Sisällysluettelo
SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ 1. JOHDANTO 1 2. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 3 2.1 Aineisto 7 2.2 Aineiston rajoitukset 8 2.3 Reliabiliteetti 3. KRIITIKOIDEN ASEMASTA 9 3.1 Kriitikoiden rooli kirjallisuuden arvonmäärittelyssä 9 3.2 Kirjallisuuskritiikin historiaa 13 3.3 Kritiikki journalismin osana 17 3.4 Kritiikin taistelut 21 4. KRIITIKOIDEN TEKEMÄT EROTTELUT 22 4.1 Korkea- ja populaarikulttuurin erottaminen 22 4.2 Kritiikin suosimat kirjallisuuden lajit 27 4.3 Kirjojen valikointi kulttuuritoimituksessa 31 4.4 Ajankohtaisuus, aihe, teoksen merkitys 33 4.5 Arvostelijan valinta ja arvostelun ilmestyminen 40 4.6 Kirjallisuusavustajat 42 4.7 Arvostelematta jättämisen merkitys 44 4.8 Ammattilais- ja harrastajakulttuuri 47 4.9 Miesten ja naisten kirjoittamat teokset 49 5. KRIITIKKO KIRJOITTAA KESKIVERTOLUKIJALLE 53 5.1 Keskivertolukijalle 53 5.2 Oma elämä, kokemukset, palkinnot.ennakkoluulot vaikuttimina 57 5.3 Suostuttelun ja tarjousten vaikutus kritiikkiin 60 5.4 Alueelliset vaikuttimet 61 5.5 Kirjan kirjoittajan merkitys ja haamukirjoittajat 63 5.6 Kriitikot itse kirjailijoina 68 6. KIRJOJEN MENESTYMISEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ 69 6.1 Negatiivisen kritiikin vaikutus 69 6.2 Kriitikon valta 71 6.3 Riippuvuus kustantajasta 72 6.4 Kirja-arvostelu puffina 76 6.5 Sanomalehden ja kirjoittajan ideologiat 78 6.6 Kirjojen menestyminen ja niiden arvostelut 81 7. PÄÄTELMÄT 82 LÄHTEET 88 LIITTEET
Tiivistelmä
Kirjallisuuskriitikot ovat toimiessaan kirjallisuuden portinvartijoin osa kirjallisuusin-stituutiota. Kriitikoilla on paitsi valta määrätä, mikä kirja on hyvä tai huono, heillä on myös valta päättää, mitkä kirjat pääsevät ylipäätään arvioitaviksi julkisesti. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitkä asiat vaikuttavat kriitikoiden valintoihin. Kirjoja ilmestyy nykyisin niin paljon, että vain kymmenisen prosenttia niistä pääsee arvosteluun esimerkiksi maan valtalehdessä Helsingin Sanomissa. Pienemmissä lehdissä luku on vielä pienempi.
Tutkimus toteutettiin postikyselynä, jossa 12 isointa sanomalehteä saivat yhteensä 75 kappaletta kyselylomakkeita kirjallisuuskriitikoilleen annettavaksi. Lehdistä yhdeksän vastasi ja kriitikoiden vastausprosentti oli 44 prosenttia. Kysely toteutettiin touko-kesäkuun aikana 2000. Vastauksissaan kriitikot saivat käyttää valmiiksi ennakoituja vastauksia, mutta myös vapaamuotoista vastaamista tarvittiin. Siksi tutkimus on osin kvantitatiivinen, osin laadullinen.
Tutkimustulokset osoittavat, että tämän hetkistä kriitikon työtä leimaa itsenäisyys, mutta myös entistä suurempi vastuunkanto, koska kirjallisen kentän näkyvät taistelut ovat lisääntyneet. Kriitikot joutuvat vähän väliä ottamaan mittaa kirjailijoista lehtien yleisönosastoilla. Kriitikot valitsevat aiheensa pääasiassa itseään kiinnostavista kir-joista. Vain harva kirjoittaa mistä hyvänsä kirjasta. Suurin osa kriitikoista pitää edelleen tarkkaa rajaa korkea- ja populaarikulttuurin välillä, vaikka niiden raja onkin hälventynyt. Käsityksissä on kuitenkin nähtävissä murtumista, sillä 55 prosenttia kriiti-koista suostuu jo arvostelemaan omakustanteita eli harrastajien tekemiä kirjoja; joita perinteinen kustantaja ei ole julkaissut. Näyttää siltä, että omakustanteille on käymässä samoin kuin pienkustantamoille, joiden kirjat ovat nykyisin liki jokaisen arvostelijan arvostelulistalla.
Lähes kaikki kriitikot arvostelevat kertomakirjallisuutta ja toiseksi suosituinta on runous tai elämäkerrat. Kriitikot valitsevat suurimmaksi osaksi kirjat itse, mutta reilun neljänneksen kohdalla valinnan tekee kulttuuritoimituksen esimies. Tutkimuksen vas-taajissa oli paljon kirjallisuusavustajia, joten tämä on luonteva tapa. Neljännes kriitikoista valitsee kirjat kulttuuritoimituksen yhteisissä palavereissa.
Tärkein valintakriteeri oli kirjan ajankohtaisuus sekä teoksen aihe ja vaikutus lukijaan. Reilu neljännes kriitikoista arvostelee mielellään kirjoja, jotka on joku tuttava kirjailija kirjoittanut ja se on myös kirjan valinnan peruste.
64 prosenttia kriitikoista uskoo itsellään kriitikkona olevan valtaa vaikuttaa teoksen myöhempään kohtaloon markkinoilla tai julkisuudessa. Kritiikin kohteeksi joutuminen on 85 prosentin mielestä merkityksellinen teko.
Tutkimus toteutettiin postikyselynä, jossa 12 isointa sanomalehteä saivat yhteensä 75 kappaletta kyselylomakkeita kirjallisuuskriitikoilleen annettavaksi. Lehdistä yhdeksän vastasi ja kriitikoiden vastausprosentti oli 44 prosenttia. Kysely toteutettiin touko-kesäkuun aikana 2000. Vastauksissaan kriitikot saivat käyttää valmiiksi ennakoituja vastauksia, mutta myös vapaamuotoista vastaamista tarvittiin. Siksi tutkimus on osin kvantitatiivinen, osin laadullinen.
Tutkimustulokset osoittavat, että tämän hetkistä kriitikon työtä leimaa itsenäisyys, mutta myös entistä suurempi vastuunkanto, koska kirjallisen kentän näkyvät taistelut ovat lisääntyneet. Kriitikot joutuvat vähän väliä ottamaan mittaa kirjailijoista lehtien yleisönosastoilla. Kriitikot valitsevat aiheensa pääasiassa itseään kiinnostavista kir-joista. Vain harva kirjoittaa mistä hyvänsä kirjasta. Suurin osa kriitikoista pitää edelleen tarkkaa rajaa korkea- ja populaarikulttuurin välillä, vaikka niiden raja onkin hälventynyt. Käsityksissä on kuitenkin nähtävissä murtumista, sillä 55 prosenttia kriiti-koista suostuu jo arvostelemaan omakustanteita eli harrastajien tekemiä kirjoja; joita perinteinen kustantaja ei ole julkaissut. Näyttää siltä, että omakustanteille on käymässä samoin kuin pienkustantamoille, joiden kirjat ovat nykyisin liki jokaisen arvostelijan arvostelulistalla.
Lähes kaikki kriitikot arvostelevat kertomakirjallisuutta ja toiseksi suosituinta on runous tai elämäkerrat. Kriitikot valitsevat suurimmaksi osaksi kirjat itse, mutta reilun neljänneksen kohdalla valinnan tekee kulttuuritoimituksen esimies. Tutkimuksen vas-taajissa oli paljon kirjallisuusavustajia, joten tämä on luonteva tapa. Neljännes kriitikoista valitsee kirjat kulttuuritoimituksen yhteisissä palavereissa.
Tärkein valintakriteeri oli kirjan ajankohtaisuus sekä teoksen aihe ja vaikutus lukijaan. Reilu neljännes kriitikoista arvostelee mielellään kirjoja, jotka on joku tuttava kirjailija kirjoittanut ja se on myös kirjan valinnan peruste.
64 prosenttia kriitikoista uskoo itsellään kriitikkona olevan valtaa vaikuttaa teoksen myöhempään kohtaloon markkinoilla tai julkisuudessa. Kritiikin kohteeksi joutuminen on 85 prosentin mielestä merkityksellinen teko.