Seutukuntien kasvuerojen syitä etsimässä. Teoreettis-empiirinen analyysi seutukuntien rakennetekijöiden vaikutuksista alueellisiin kasvueroihin vuosina 1988-1997.

Abstract

Tutkielmassa pyritään selvittämään seutukuntien taloudellisten kasvuerojen syitä teoreettis-empiirisen analyysin avulla. Tarkasteluajanjaksona ovat vuodet 1988 ­ 1997, jotka on tutkielmassa jaettu edelleen kolmeen osaperiodiin eli 1980-luvun nousukauteen, lamakauteen ja lamasta toipumisen vuosiin. Tutkielmassa käytetty empiirinen menetelmä on usean muuttujan lineaarinen regressioanalyysi, jossa selitettävä muuttuja on seutukuntakohtainen arvonlisäyksen muutos ja yhdeksän käytettyä selittävää muuttujaa ovat seutukuntien rakennetta kuvaavia tekijöitä. Tarkasteluajanjakson vajaa vuosikymmen on ollut Suomen seutukunnille suurten muutosten aikaa. 1980-luvun viimeisinä vuosina seutukunnat olivat vielä suhteellisen samanvertaisia kunnes lama suisti alueet syvään taantumaan. Oleellinen seikka on, että lama kohteli toisia alueita voimallisemmin kuin toisia. Esimerkiksi yksittäisten seutukuntien välillä on huomattavia eroja tuotannon supistumisen voimakkuuden ja laman ajallisen keston suhteen. Oleellisempi seikka on kuitenkin, että lamasta toipumisen myötä alueelliset kasvuerot ovat kasvaneet entisestään.

Tutkielmassa tarkastellaan vuosien 1988 ­ 1997 tilastoaineistoa ensiksi kaikkien manner-Suomen seutukuntien osalta kolmella osaperiodilla. Keskeinen havainto on, että tilastollisesti merkittäviksi selittäjiksi muodostuivat huomattavan erilaiset seutukuntien rakennetekijät. Havaittiin, että selittävien muuttujien selitysaste on riippuvainen tarkasteluperiodista, mikä osaltaan osoittaa tarkasteluajanjakson taloudellisen kehityksen suuret vaihtelut. Keskeinen havainto on, että yksikään selittävistä muuttujista ei muodostunut tilastollisesti merkitseväksi kaikilla neljällä ajanjaksolla. Myöhemmässä vaiheessa seutukunnat jaoteltiin erikseen kaupunki- ja maaseutumaisiin seutukuntiin, minkä seurauksena tilastollisesti merkitsevien selittävien muuttujien variointi kasvoi entisestään. Esimerkkinä voisi mainita tuloksen, joka saatiin kaupunkiseutukuntien aineistolla toivuttaessa lamasta eli vuosina 1993 ­ 1997. Tuloksen mukaan kaupunkiseutukuntien ainoaksi tilastollisesti merkitseväksi arvonlisäyksen kasvueroja selittäväksi muuttujaksi muodostui seutukuntien tuotannon teknologiaintensiivisyys. Kaikkiaan estimointituloksista voidaan todeta, että selittäviksi muuttujiksi valikoitui hyvin erilaisia muuttujakombinaatioita, jotka ovat osaltaan riippuvaisia selitetystä ajanjaksosta ja seutukuntatyypistä. Mielenkiintoinen havainto on osaltaan se, että tutkielmassa käytettyjen selittävien muuttujien joukosta ei löytynyt erityisen vahvaa selittäjää eli eräänlaista ”viisastenkiveä”, jonka avulla pystyttäisiin selittämään seutukuntien väliset arvonlisäyksen kasvuerot kaikilla ajanjaksoilla.

Avainsanat: Seutukunnat, alueelliset kasvuerot, arvonlisäyksen muutos, rakenteelliset tekijät.