Kuvan kielioppia. Kressin ja Leeuwenin sommitelmarakenneteoria mainoskuvan merkitysten rakentumisessa.

Abstract

Tutkielmani aihe on Gunther Kressin ja Theo van Leeuwenin luoma 'kuvan kielioppi', teoria sommitelmarakenteista, joiden avulla voidaan eritellä kuvallisen esityksen pinnanalaista rakennetta ja kunkin yksittäisen osatekijän merkitystä, joista yhteen artikuloituna syntyy katsojan kohtaama kuvan kokonaismerkitys. Kress ja van Leeuwen näkevät oman analyysimenetelmänsä semiotiikkaa seuraavana askeleena kuvatutkimuksen tiellä; Barthes keskittyi kuvan sanastoon, he loivat kuvan kieliopin. Kress ja van Leeuwen esittelevät teoriansa kirjassaan 'Reading Images - The Grammar of Visual Design'. Tarkastellakseen kommunikatiivisuuteen ja esittämiseen liittyvien vaatimusten täyttymistä kuvallisessa viestinnässä he ovat valinneet teoriansa perustaksi Hallidayn funktionaalisen kieliopin eli kolmijaon ideationaaliseen, interpersonaaliseen ja tekstuaaliseen metafunktioon. Ideationaalinen metafunktio esittää jotakin, joka on sen oman merkkijärjestelmän ulkopuolella sisäisessä tai ulkopuolisessa maailmassamme. Se jakautuu edelleen tapahtumista, tekemistä tai toimintaa kuvaavaan narratiiviseen ja olemisen, luokan, rakenteen tai merkityksen kautta kohteensa esittävään käsitteelliseen esitykseen. Interpersonaalinen metafunktio heijastaa sanoman tuottajan, sen katsojan ja esitetyn kohteen välisiä sosiaalisia suhteita, asemoi katsojan tiettyyn asemaan kohteeseen nähden. Tekstuaalinen metafunktio käsittelee sommitelmarakennetta kokonaisuutena, semioottisen järjestelmän kykyä muodostaa tekstejä, merkkikokonaisuuksia, jotka ovat yhtenäisiä sekä sisäisesti että suhteessa kontekstiinsa. Nämä kolme metafunktiota esiintyvät kuvassa päällekkäisinä.

Tutkin työssäni suomalaisyleisölle suunnattua mainoskuvaa pyrkien selvittämään, mitä se sommitelmarakenneteorian keinoin analysoituna rakenteestaan paljastaa ja missä määrin sen rakenne noudattaa kuvan kielioppia. Tarkasteluni kohteeksi valitsin kuusikymmentä Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä vuonna 1999 julkaistua sivun- tai aukeamanlaajuista mainosta. Työ osoitti mainoskuvien muodostuvan usein monista erilaisista päällekkäisistä prosesseista ja useista keskenään erilaisista, kohdettaan eri etäisyydeltä ja eri kulmista esittävistä kuvista. Kuvan sommitelmarakenteiden purkaminen Kressin ja van Leeuwenin mallia käyttäen toi esiin sen monikerroksisen, hienojakoisen rakenteen, jonka avulla mainoskuva pyrkii sanomaansa välittämään. Kressin ja van Leeuwenin teoria osoittautui erittäin käyttökelpoiseksi kuva-analyysin välineeksi, jonka tarjoamin menetelmin on mahdollista laajentaa tähänastista kuvatutkimusta kuvan tarjoamista merkityksistä sen syvempiin kerroksiin, sommitelmien rakenteisiin ja niiden noudattamiin säännönmukaisuuksiin.