Hoidon jatkuvuus kotihoidon yöpartiopalvelussa.
PORRE, PÄIVI (2001)
PORRE, PÄIVI
2001
Hoitotiede - Nursing Science
Lääketieteellinen tiedekunta - Faculty of Medicine
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2001-04-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-9514
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-9514
Sisällysluettelo
SISÄLLYS 1. TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS 1 2. TUTKIMUSTEHTÄVÄT 4 3. KIRJALLISUUSKATSAUS 4 3.1. Hoidon jatkuvuus palvelujen organisoinnissa 4 3.2. Kotihoitopalvelujen sisältö 14 3.3. Kotihoidon potilaiden kotona selviytyminen 16 3.4 Kirjallisuuskatsauksen yhteenveto 19 4. TUTKIMUKSESSA KÄYTETTÄVÄT KÄSITTEET 22 5. AINEISTO JA MENETELMÄT 24 5.1. Tutkimushenkilöiden valinta 24 5.2. Aineiston keruu 25 5.3. Teemahaastattelun runko 26 5.4. Aineiston käsittely ja analyysi 28 5.5. Tutkimuksen luotettavuuden tarkastelu 31 5.6. Eettiset kysymukset 33 6. TUTKIMUKSEN TULOKSET 34 6.1. Yöpartiopalvelun rakenne ja organisointi 34 6.1.1. Hoitajien vaihtuvuus 34 6.1.2. Yhteistyö 36 6.1.3. PAlvelujen joustavuus 38 6.2. Yöpartiotoiminnan sisältö 40 6.2.1. Hoitotyön menetelmät 40 6.2.2. Hoitosuhde 43 6.2.3. Hoitosuunnitelma 44 6.2.4. Hoitotyön periaatteet 46 6.3. Yöpartiopotilaan kotona selviytyminen 47 6.3.1. Turvallisuus 48 6.3.2. Tyytyväisyys 50 6.3.3. Elämänlaatu 52 7. POHDINTA 55 7.1. Tutkimusmenetelmien tarkastelua 55 7.2. Tutkimustulosten tarkastelua 56 7.2.1. Yöpartiopalvelun rakenne ja organisointi 56 7.2.2. Yöpartiotoiminnan sisältö 61 7.2.3. Yöpartiopotilaan kotona selviytyminen 63 8. JOHTOPÄÄTÖKSET JA TUTKIMUKSEN MERKITYS 67 LÄHTEET 69
Tiivistelmä
Tarkoituksena oli tutkia, miten hoidon jatkuvuus toteutuu kotihoidon yöpartiopalvelussa potilaiden näkökulmasta. Tutkimustehtävinä oli kuvata kotihoidon yöpartiopalvelun rakennetta ja organisointia, yöpartiotoiminnan sisältöä ja yöpartiopotilaiden kotona selviytymistä yöpartiopalvelujen avulla.
Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla. Haastattelujen pohjaksi laadittiin kymmenen teemaa sisältävä haastattelurunko, joka perustui aikaisempiin tutkimuksiin hoidon jatkuvuudesta. Haastattelurunko jäsenneltiin Donabedianin (1969) kehittämistoiminnan arviointimallin mukaisesti. Teemat pyrittiin luomaan avoimiksi. Tutkimukseen osallistui kymmenen yöpartiopotilasta, jotka haastateltiin syyskuussa 2000. Ennen varsinaisia haastatteluja kolme potilasta esihaastateltiin. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällön analyysiä.
Potilaiden mukaan oli hyvä asia, jos heitä hoitavat öisin samat, tutut hoitajat. Yöpartion potilaat pystyivät huolehtimaan asioistaan hyvin pitkälle itse ja saivat riittävästi apua tarpeeseensa nähden. Eri palveluista potilaat saivat tietoa eri lähteistä. Yöpartion työntekijät auttoivat potilaita fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. POtilaat olivat erityisen tyytyväisiä hoitajien ammattitaitoon arvioida erilaisia potilaiden tilanteita. Yöpartiossa hoitosuhteet olivat pitkiä. Potilaiden mielestä vuorovaikutus oli sujuvaa ja hoitosuhde oli avoin, tasa-arvoinen ja luottamuksellinen. Hoito- ja palvelusuunnitelman ja kuntoutussuunnitelman tavoitteet jäivät epäselviksi lähes kaikille potilaille, eivätkä he ymmärtäneet hoitoneuvottelusta saatavaa hyötyä oman hoitonsa kannalta. Potilaat kokivat yöpartiolta saadun avun yksilölliseksi ja joustavaksi. He olivat tyytyväisiä siihen, että hoitajat kohtelivat heitä lämpimästi. Ympärivuorokautinen hoito, jonka tärkeä osa on yöpartio, lisäsi potilaiden turvallisuutta. Myös erilaiset apuvälineet, erityisesti turvapuhelin, lisäsivät potilaiden turvallisuuden tunnetta. Potilaat olivat tyytymättömiä yöpartion käyntiaikoihin ja ylimääräisten käyntien saatavuuteen. Heidän mielestään parantamisen varaa oli sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen laadussa ja nopeudessa sekä potilaiden kohtelussa. Vapaaehtoistyöntekijöitä oli vaikea saada. Kaikki haastateltavat halusivat asua kotona niin pitkään kuin mahdollista. He arvioivat itsenäisen elämän oman aikataulun mukaan onnistuvan huomattavasti paremmin kotona kuin laitoksessa. Sairauden tai vamman aiheuttama liikuntakyvyttömyys heikensi mielialaa ja sosiaalista elämää.
Johtopäätöksenä todetaan, että yöpartiopotilaiden kotona selviytyminen perustuu riittävien, turvallisuutta tuovien, hoidon jatkuvuuden takaavien ympärivuorokautisten palvelujen saantiin, haluun asua kotona ja selviytyä erilaisista tilanteista mahdollisimman itsenäisesti.
Avainsanat: Hoidon jatkuvuus, kotihoidon yöpartiopalvelu, kotona selviytyminen
Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla. Haastattelujen pohjaksi laadittiin kymmenen teemaa sisältävä haastattelurunko, joka perustui aikaisempiin tutkimuksiin hoidon jatkuvuudesta. Haastattelurunko jäsenneltiin Donabedianin (1969) kehittämistoiminnan arviointimallin mukaisesti. Teemat pyrittiin luomaan avoimiksi. Tutkimukseen osallistui kymmenen yöpartiopotilasta, jotka haastateltiin syyskuussa 2000. Ennen varsinaisia haastatteluja kolme potilasta esihaastateltiin. Analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällön analyysiä.
Potilaiden mukaan oli hyvä asia, jos heitä hoitavat öisin samat, tutut hoitajat. Yöpartion potilaat pystyivät huolehtimaan asioistaan hyvin pitkälle itse ja saivat riittävästi apua tarpeeseensa nähden. Eri palveluista potilaat saivat tietoa eri lähteistä. Yöpartion työntekijät auttoivat potilaita fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti. POtilaat olivat erityisen tyytyväisiä hoitajien ammattitaitoon arvioida erilaisia potilaiden tilanteita. Yöpartiossa hoitosuhteet olivat pitkiä. Potilaiden mielestä vuorovaikutus oli sujuvaa ja hoitosuhde oli avoin, tasa-arvoinen ja luottamuksellinen. Hoito- ja palvelusuunnitelman ja kuntoutussuunnitelman tavoitteet jäivät epäselviksi lähes kaikille potilaille, eivätkä he ymmärtäneet hoitoneuvottelusta saatavaa hyötyä oman hoitonsa kannalta. Potilaat kokivat yöpartiolta saadun avun yksilölliseksi ja joustavaksi. He olivat tyytyväisiä siihen, että hoitajat kohtelivat heitä lämpimästi. Ympärivuorokautinen hoito, jonka tärkeä osa on yöpartio, lisäsi potilaiden turvallisuutta. Myös erilaiset apuvälineet, erityisesti turvapuhelin, lisäsivät potilaiden turvallisuuden tunnetta. Potilaat olivat tyytymättömiä yöpartion käyntiaikoihin ja ylimääräisten käyntien saatavuuteen. Heidän mielestään parantamisen varaa oli sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen laadussa ja nopeudessa sekä potilaiden kohtelussa. Vapaaehtoistyöntekijöitä oli vaikea saada. Kaikki haastateltavat halusivat asua kotona niin pitkään kuin mahdollista. He arvioivat itsenäisen elämän oman aikataulun mukaan onnistuvan huomattavasti paremmin kotona kuin laitoksessa. Sairauden tai vamman aiheuttama liikuntakyvyttömyys heikensi mielialaa ja sosiaalista elämää.
Johtopäätöksenä todetaan, että yöpartiopotilaiden kotona selviytyminen perustuu riittävien, turvallisuutta tuovien, hoidon jatkuvuuden takaavien ympärivuorokautisten palvelujen saantiin, haluun asua kotona ja selviytyä erilaisista tilanteista mahdollisimman itsenäisesti.
Avainsanat: Hoidon jatkuvuus, kotihoidon yöpartiopalvelu, kotona selviytyminen