Kuka kuuluu meidän ryhmään, kuka ei? Viholliskuvatutkimusta ja retoriikkaa hyödyntävä tarkastelu David Trimblen ja Gerry Adamsin puheista vuosina 1998-2000.

Abstract

Tutkielma soveltaa viholliskuvatutkimuksen käsitteitä kahden pohjoisirlantilaisen poliitikon puheisiin. Tarkasteltavana ovat Ulsterin Unionistipuolueen (UUP) johtajan David Trimblen sekä nationalistipuolue Sinn Féinin johtajan Gerry Adamsin puheet. Unionisteilla ja nationalisteilla tarkoitetaan tässä työssä vastaavasti protestantteja ja katolisia. Tutkimusongelmana on viholliskuvatutkimuksen käsitteitä hyödyntäen selvittää, minkälaisia käsityksiä kyseisillä poliitikoilla on oman puolueensa suhteesta muihin konfliktissa keskeisiin ryhmiin. Kiinnostuksen kohteena ovat tällöin heidän eri ryhmien välille tekemänsä me-muut -tyyppiset erottelut. Luonteva jatko tälle kysymykselle on tutkia, mitkä ovat niitä keskeisiä asioita, joihin vetoamalla Trimble ja Adams tekevät kyseiset erottelut. Myös tätä asiaa tarkastellessa aineistoon sovelletaan viholliskuvatutkimuksen käsitteitä. Edellä mainittujen viholliskuvatutkimusta hyödyntävien tutkimuskysymysten lisäksi kiinnitän huomiota puheissa käytettyihin retorisiin keinoihin. Tällöin tarkastelen niitä tapoja, joilla Trimble ja Adams puolustavat ja perustelevat näkemyksiään.

Tarkasteltavien puheiden ajankohdaksi on rajattu vuoden 1998 huhtikuussa syntyneen Belfastin sopimuksen jälkeinen aika. David Trimbleltä ja Gerry Adamsilta on molemmilta valittu tutkittavaksi kuusi puhetta. Trimble ja Adams ovat luontevia valintoja analyysin kohteiksi. Molemmat ovat vaikutusvaltaisia ja merkittäviä ulsterilaispoliitikoita. Lisäksi suurin osa Belfastin sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tapahtuneesta ajatusten vaihdosta on käyty heidän välillään. Tämä on ollut seurausta Trimblen ja Adamsin eriävistä mielipiteistä sopimuksen asiakohtien toteuttamisen suhteen.

Työni teoreettisena viitekehyksenä on viholliskuvatutkimus. Teoreettista viitekehystä käsittelevässä luvussa ovat keskeisessä asemassa erilaiset viholliskuvateoriat. Niistä kukin selittää syyt viholliskuvan syntymisen takana hieman eri tavoin. Esittelen vuorollaan yksilön merkitystä viholliskuvan muodostumisessa korostavat teoriat, ryhmän merkitystä korostavat teoriat sekä fenomenologisen lähestymistavan. Menetelmällisenä välineenä työssä on retoriikka. Retoriikkaa käyttämällä voidaan tarkastella, miten puhuja pystyy esittämään asiansa yleisölleen vakuuttavasti ja suostuttelevasti. Tutkin aineistonani olevia puheita käyttäen metodinani Chaïm Perelmanin retoriikkaoppeja. Hänen esittämänsä jaottelun mukaisesti tarkastelen puhujan ja yleisön välistä suhdetta, puhujan käytettävissä olevia esisopimuksia sekä erilaisia kielellisiä tekniikoita.

Tehdyn analyysin perusteella voidaan päätellä, että Trimblen ja Adamsin mielestä konfliktissa on useampia merkittäviä toimijoita kuin vain katoliset ja protestantit. Trimble kritisoi puheissaan toista unionistipuoluetta, DUP:ta, ja esittää sen toiminnan vastakkaisena oman ryhmänsä kannattamalle toiminnalle. Hän arvostelee myös jyrkempää nationalismia edustavia tahoja, joiden edustamat arvot hän katsoo vastakkaisiksi oman puolueensa edustamille arvoille. Gerry Adamsin mukaan Iso-Britannian hallituksen sekaantuminen Pohjois-Irlannin asioihin osoittaa, että se ei kunnioita nationalisteille tärkeitä arvoja. Brittihallitus kuuluukin selkeästi muut-ryhmään. Unionisteja Adams pitää "naapureinaan", joiden kanssa hän toivoo saavansa rakentaa tulevaisuuden yhteiskuntaa. Äänensävy unionisteja kohtaan kuitenkin jyrkkenee, kun Belfastin sopimuksen asiakohtien toteuttamisessa ei edistytä toivotulla tavalla. Gerry Adamsin käsitykseen konfliktista vaikuttaa keskeisesti oman ryhmän kokeminen uhrina, joka on historian saatossa joutunut kärsimään brittien ja unionistien harjoittamista vääryyksistä. Trimble, ja etenkin Adams, vetoavat useaan otteeseen historian tapahtumiin ja taistelun jatkuvuuteen nostaen esille omalle ryhmälle tärkeitä menneisyyden merkkihenkilöitä. Näin pystytään määrittämään oman ryhmän erityisluonnetta.