Om metafonska och könsspecifika stilelement i politiskt språk. En kvalitativ-kvantitativ studie i Elisabeth Rehns politiska språk i metefonisk och könsspecifik belysning.

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan politiikan kielen ilmenemismuotoja suomenruotsalaisen naispoliitikon Elisabeth Rehnin kirjallisesti dokumentoiduissa (www.elisabeth-rehn.fi) presidentinvaalipuheissa (2.10.1999-12.1.2000). Kiinnostuksen keskiössä ovat stilistiikan ja sosiolingvistiikan tutkimusalueelle kuuluvat metaforiset ja sukupuoliominaiset tyylielementit. Tutkielmalle asetetaan kolme tarkoitusta: yhtäältä kartoitetaan, millaisia poliittisia metaforia (kielikuvia) Rehn käyttää poliittisessa argumentaatiossaan. Erityishuomio kiinnitetään erilaisiin valtiokuviin. Toisaalta tarkastellaan Rehnin poliittista kielenkäyttöä, myös metaforiikkaa, sukupuolinäkökulmasta, ts. missä määrin tapahtuu kielellistä vapautumista tai mukautumista, kun lähtökohdaksi otetaan politiikan kielessä vallitseva miesten luoma normi. Kokoavana tarkoituksena on selvittää, miten Rehn ajattelee ihmisenä ja naispoliitikkona. Erityisenä materiaalisena lähtökohtana ovat neljän paikkakunnan (Turun, Närpiön, Vaasan ja Helsingin) vaalipuheet, joiden analysointi ja vertailu mahdollistaa (mm. metaforiikan avulla tapahtuvan) kielellisen vaikuttamisen tarkastelun (tilanne)kontekstissa.

Metaforaa kuvataan kaikki kuvalliset ilmaisukeinot kattavana yläkäsitteenä. Käsitys metaforan olemuksesta, toimintatavoista ja monisäikeisyydestä pohjautuu mm. Lakoffin & Johnsonin (1980), I.A. Richardsin (1936) ja Max Blackin (1962) käsityksiin ja tutkimuksiin. Tutkielmassa selvitetään ja tulkitaan lähilukuisesti, millaisia sisältöjä, merkityksiä, tehtäviä ja tarkoituksia Rehnin metaforiin liittyy. Materiaalin sukupuolinäkökulmaa tutkitaan leksikaalis-syntaktisten so. sanastollis-lauseopillisten tyylielementtien (subst., adj., verbien, pron. sekä virkerakenteen, sana- ja virkepituuden) valossa. Metodinen näkökulma on siten leksiko-grammaattinen. Teoreettisena ja osin (vertailu)materiaalisena lähtökohtana käytetään Kerstin Thelanderin tutkimuksia ruotsalaisten nais- ja miespoliitikkojen kielenkäytöstä eduskunnassa. Tutkielman tutkimusote on lähinnä analyyttis-induktiivinen.

Kaiken kaikkiaan Rehn näyttää tutkimuksen perusteella välttävän rohkeita ja affektiivisia metaforia, mikä voidaan tulkita eräänlaisena vapautumisena normista. Kielikuvat ovat pääasiassa kuluneita, eikä Rehnin omaa poliittista metaforiikkaa ole siten juurikaan havaittavissa. Valtiokuvista korostuvat elollistava metaforiikka ja rakennusmetaforiikka. Myös matkametaforiikkaa esiintyy runsaasti. Voidaan myös väittää, että Rehn on vapautunut politiikan kielen miehisestä normista ja siten vakiinnuttanut asemansa naispoliitikkona. Mm. leksikaalis-syntaktisista tyylielementeistä tähän vaikuttavat naisilla taajaan esiintyvien adjektiivien, verbien ja persoona-pronominien käyttö vastaavien miehillä esiintyvien muuttujien kustannuksella. Myös virkepituus ja -rakenne tukevat käsitystä kielellisestä vapautumisesta. Tosin erot ovat pieniä, paikoitellen jopa hieman ristiriitaisia. Myös tyypillisten naisteemojen kuten sosiaalialan ja koulutuksen käsittely korostuu.

Yksinomaan metaforisten ja sukupuoliominaisten tyylielementtien perusteella tapahtuva päätelmien tekeminen Rehnin maailmankuvasta voi olla kyseenalaista, mutta yleisiä suuntauksia voidaan havaita. Erityisesti teemat kuten suvaitsevaisuus, moraali, vastuu, tasa-arvo ja kehitys piirtyvät esiin Rehnin poliittisessa eetoksessa.

Avainsanat: Elisabeth Rehn, valtal, stilistik, sociolingvistik, (politisk) metaforik, politiskt språk, kvinnospråk, könsspecifika stilelement, lexikogrammatik, situationskontext, språklig påverkan