Zur Wahrnehmung des abschliessenden und weiterweisenden Intonationsmusters im Deutschen am Beispiel einer kontrastiven experimentell-phonetischen Untersuchung
KOVANEN, KAI (2001)
2001
Saksan kieli ja kulttuuri - German Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2001-03-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-9388
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-9388
Tiivistelmä
Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, onko saksankielisen ilmauksen päättyvyyttä
ja jatkuvuutta (keskeneräisyyttä) merkitsevälle intonaatiolle löydettävissä jo olemassa
olevista saksan kielen intonaatioteorioista sellainen malli, jota voitaisiin soveltaa pu-heen
intonaation kokeellisessa tutkimuksessa.
Lähtökohtana saksan päättyvyyden ja jatkuvuuden intonaation kontrastiiviselle tut-kimukselle
pidin osin omakohtaista havaintoani siitä, että syntyperäiset saksalaiset
merkitsevät ilmauksen — ja laajemmin puheenvuoron — keskeneräisyyttä tavalla, joka
poikkeaa merkitsevästi suomen puhujille tyypillisestä jatkuvuuden intonaatiomallista:
Kun suomalainen ja saksalainen keskustelevat keskenään saksan kielellä, saattaa
suomalainen puhuja tahtomattaan menettää puheenvuoronsa ennenaikaisesti, mikäli
hän käyttää puheessaan suomen kielelle tyypillistä ilmauksen jatkuvuuden intonaatio-mallia.
Saksan ja suomen kieltä koskevia intonaatioteorioita ja erillistutkimuksia
vertailtuani tulin siihen johtopäätökseen, että suomen kielelle ominainen jatkuvuuden
intonaatiomalli muistuttaa liiaksi saksan kielen päättyvyyden intonaatiomallia.
Keskustelutilanteeseen siirrettynä tämä asetelma aiheuttaa helposti sen, että saksan-kielinen
keskustelukumppani havaitsee suomalaisen puheesta päättyvyyden signaale-ja
useammin, kuin mikä oli suomalaisen puhujan tarkoitus.
Työn teoriaosassa esittelen päättyvyyden ja jatkuvuuden intonaation fysiologisia — ja
osin sen vuoksi kielellisiksi universaaleiksikin väitettyjä — lainalaisuuksia. Määrittelen
käsitteen intonaatio tämän työn kannalta, ja tarkastelen lopuksi joitakin saksan ja
suomen kielen päättyvyyden ja jatkuvuuden intonaation teoreettisia kuvauksia.
Työn kokeellisessa osuudessa vertailen yhden syntyperäisen saksalaisen puhujan sekä
yhden suomalaisen saksan kielen oppijan tuottamia saksankielisiä ilmauksia. Tutki-musmateriaalin
olen kerännyt kokonaan itse, mistä johtuen se monessa suhteessa
onkin puutteellinen ja yksipuolinen. Puhujien ääneen lukemista ilmauksista koostin
kuuntelutestimateriaalin, jonka kuuntelutin yhteensä 33 syntyperäisellä saksalaisella
kuulijalla. Testissä kuulijat joutuivat arvioimaan kuulemiaan ilmauksia päättyvyyden
ja jatkuvuuden suhteen. Tämän lisäksi suoritin kuuntelutestin ilmauksista akustisia
mittauksia kuulijoiden tekemiä havaintoja selittääkseni.
Koska tutkimusmateriaalini koostui ainoastaan kahden puhujan tuottamista ilmauk-sista,
on kokeellisen tutkimuksen tuloksista vaikea yleistää mitään. Pitkälle meneviin
yleistyksiin en toki pyrkinyt alun alkaenkaan. Saatoin kuitenkin havaita, että saksa-lainen
puhuja oli käyttänyt hieman eri taktiikkaa ilmauksen jatkuvuutta merkitäkseen
kuin suomalainen puhuja. Kuulijat tunnistivat kuitenkin kummankin puhujan ilmauk-sista
varmoja päättyvyyden ja jatkuvuuden merkkejä — joskin suomalaisen puhujan
välikielen ilmaukset olivat jossain määrin vaikeammin tunnistettavia kuin synty-peräisen
saksalaisen puhujan ilmaukset. Tätäkin tulosta voi tietenkin pitää jokseenkin
odotettuna.
ja jatkuvuutta (keskeneräisyyttä) merkitsevälle intonaatiolle löydettävissä jo olemassa
olevista saksan kielen intonaatioteorioista sellainen malli, jota voitaisiin soveltaa pu-heen
intonaation kokeellisessa tutkimuksessa.
Lähtökohtana saksan päättyvyyden ja jatkuvuuden intonaation kontrastiiviselle tut-kimukselle
pidin osin omakohtaista havaintoani siitä, että syntyperäiset saksalaiset
merkitsevät ilmauksen — ja laajemmin puheenvuoron — keskeneräisyyttä tavalla, joka
poikkeaa merkitsevästi suomen puhujille tyypillisestä jatkuvuuden intonaatiomallista:
Kun suomalainen ja saksalainen keskustelevat keskenään saksan kielellä, saattaa
suomalainen puhuja tahtomattaan menettää puheenvuoronsa ennenaikaisesti, mikäli
hän käyttää puheessaan suomen kielelle tyypillistä ilmauksen jatkuvuuden intonaatio-mallia.
Saksan ja suomen kieltä koskevia intonaatioteorioita ja erillistutkimuksia
vertailtuani tulin siihen johtopäätökseen, että suomen kielelle ominainen jatkuvuuden
intonaatiomalli muistuttaa liiaksi saksan kielen päättyvyyden intonaatiomallia.
Keskustelutilanteeseen siirrettynä tämä asetelma aiheuttaa helposti sen, että saksan-kielinen
keskustelukumppani havaitsee suomalaisen puheesta päättyvyyden signaale-ja
useammin, kuin mikä oli suomalaisen puhujan tarkoitus.
Työn teoriaosassa esittelen päättyvyyden ja jatkuvuuden intonaation fysiologisia — ja
osin sen vuoksi kielellisiksi universaaleiksikin väitettyjä — lainalaisuuksia. Määrittelen
käsitteen intonaatio tämän työn kannalta, ja tarkastelen lopuksi joitakin saksan ja
suomen kielen päättyvyyden ja jatkuvuuden intonaation teoreettisia kuvauksia.
Työn kokeellisessa osuudessa vertailen yhden syntyperäisen saksalaisen puhujan sekä
yhden suomalaisen saksan kielen oppijan tuottamia saksankielisiä ilmauksia. Tutki-musmateriaalin
olen kerännyt kokonaan itse, mistä johtuen se monessa suhteessa
onkin puutteellinen ja yksipuolinen. Puhujien ääneen lukemista ilmauksista koostin
kuuntelutestimateriaalin, jonka kuuntelutin yhteensä 33 syntyperäisellä saksalaisella
kuulijalla. Testissä kuulijat joutuivat arvioimaan kuulemiaan ilmauksia päättyvyyden
ja jatkuvuuden suhteen. Tämän lisäksi suoritin kuuntelutestin ilmauksista akustisia
mittauksia kuulijoiden tekemiä havaintoja selittääkseni.
Koska tutkimusmateriaalini koostui ainoastaan kahden puhujan tuottamista ilmauk-sista,
on kokeellisen tutkimuksen tuloksista vaikea yleistää mitään. Pitkälle meneviin
yleistyksiin en toki pyrkinyt alun alkaenkaan. Saatoin kuitenkin havaita, että saksa-lainen
puhuja oli käyttänyt hieman eri taktiikkaa ilmauksen jatkuvuutta merkitäkseen
kuin suomalainen puhuja. Kuulijat tunnistivat kuitenkin kummankin puhujan ilmauk-sista
varmoja päättyvyyden ja jatkuvuuden merkkejä — joskin suomalaisen puhujan
välikielen ilmaukset olivat jossain määrin vaikeammin tunnistettavia kuin synty-peräisen
saksalaisen puhujan ilmaukset. Tätäkin tulosta voi tietenkin pitää jokseenkin
odotettuna.