Infinitivnye predloženiâ v russkom âzyke = Infinitiivilauseet venäjän kielessä.
HAANPÄÄ, MARJO (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HAANPÄÄ, MARJO
2001
Venäjän kieli ja kulttuuri - Russian Language and Culture
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2001-03-09Tiivistelmä
Tutkielman aihe on infinitiivilauseet ja niiden eri tyypit venäjän kielessä. Tutkimuksessa selvitellään, mitä infinitiivilauseet ovat, missä niitä esiintyy, ja miten niitä käytetään.
Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen. Tutkielman ensimmäisessä osassa luonnehditaan yleisesti infinitiivilauseita. Koska modaalisuudella on merkittävä osuus infinitiivilauseissa, tutkielman toisessa osassa tarkastellaan modaalisuuden käsitettä, ja miten modaalisuus on sidoksissa infinitiivilauseisiin. Tutkielman kolmannessa osassa perehdytään tarkemmin erityyppisiin infinitiivilauseisiin: infinitiivilauseet on jaettu 10 merkitysryhmään. Tässä osiossa tarkastellaan mm. millaisissa tilanteissa infinitiivilauseet esiintyvät, mitä merkityksiä erilaiset infiniivilauseet ilmaisevat, miten ne rakentuvat (miten esim. aspektivalinta vaikuttaa näiden lauseiden merkityseroihin). Esittämällä erilaisia synonyymitapauksia pyritään selkeyttämään infinitiivilauseiden sisältämiä merkityksiä.
Tutkimuksesta käy ilmi, että infinitiivilauseita käytetään erilaisten kommunikatiivisten tarkoitusperien ilmaisemiseen. Infinitiivilauseet ovat yleensä emotionaalisesti värittyneitä ja ekspressiivisiä, ja siksi niitä usein käytetään mm. puhekielessä ja kaunokirjallisuudessa. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että infinitiivilauseet ovat yleisesti käytössä.
Infinitiivilauseiden ilmaisemia modaalisia merkityksiä ovat esim. käsky, vaatimus, kehoitus, pyyntö, kielto, pakko, välttämättömyys, mahdollisuus, (ei-)toivottavuus, neuvo, ehdotus, suositus, väistämättömyys, mahdottomuus, sallimattomuus, tarpeettomuus, pelko, varoitus, pahoittelu, epäily, mietiskely, epävarmuus jne. Tutkimus osoittaa, että infinitiivilauseilla on eräs erityispiirre: ne ilmaisevat modaalisuutta ilman modaalisia sanoja.
Etenkin ulkomaalaiselle kielenopiskelijalle infinitiivilauseiden merkitysvivahteiden selvittäminen tuottaa vaikeuksia. Ongelmia tuottaa erityisesti se, että infinitiivilauseissa usein eri modaaliset merkitykset sekoittuvat toisiinsa. Tutkimuksesta käy ilmi, että tarkastelemalla itse infinitiiviä, etenkin aspektivalintaa, lauseen intonaatiota, ja partikkelien käyttöä / pois jättöä (etenkin by-partikkelin) sekä ympärillä olevaa kontekstia tai tilannetta, on mahdollista selvittää, mitä kukin lause voi merkitä.
Tärkeimpiä lähteitä olivat seuraavat teokset: Russkaja grammatika II (1982), Praktièeskaja grammatika russkogo jazyka (1985), sekä seuraavat artikkelit: K.A. Timofeev (1950): ”Ob osnovnyh tipah infinitivnyh predloženij v sovremennom russkom literaturnom jazyke”, A.A. Bojko (1952): ”O roli vida v nekotoryh infinitivnyh soèetanijah, soderžašèih otricanie”, A.A. Bojko (1959): ”Ob upotreblenii vida infinitiva v položitel´nyh infinitivnyh soèetanijah s obratnym znaèeniem”. Esimerkit on pääosin kerätty käytetyistä lähdeteoksista.
Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen. Tutkielman ensimmäisessä osassa luonnehditaan yleisesti infinitiivilauseita. Koska modaalisuudella on merkittävä osuus infinitiivilauseissa, tutkielman toisessa osassa tarkastellaan modaalisuuden käsitettä, ja miten modaalisuus on sidoksissa infinitiivilauseisiin. Tutkielman kolmannessa osassa perehdytään tarkemmin erityyppisiin infinitiivilauseisiin: infinitiivilauseet on jaettu 10 merkitysryhmään. Tässä osiossa tarkastellaan mm. millaisissa tilanteissa infinitiivilauseet esiintyvät, mitä merkityksiä erilaiset infiniivilauseet ilmaisevat, miten ne rakentuvat (miten esim. aspektivalinta vaikuttaa näiden lauseiden merkityseroihin). Esittämällä erilaisia synonyymitapauksia pyritään selkeyttämään infinitiivilauseiden sisältämiä merkityksiä.
Tutkimuksesta käy ilmi, että infinitiivilauseita käytetään erilaisten kommunikatiivisten tarkoitusperien ilmaisemiseen. Infinitiivilauseet ovat yleensä emotionaalisesti värittyneitä ja ekspressiivisiä, ja siksi niitä usein käytetään mm. puhekielessä ja kaunokirjallisuudessa. Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että infinitiivilauseet ovat yleisesti käytössä.
Infinitiivilauseiden ilmaisemia modaalisia merkityksiä ovat esim. käsky, vaatimus, kehoitus, pyyntö, kielto, pakko, välttämättömyys, mahdollisuus, (ei-)toivottavuus, neuvo, ehdotus, suositus, väistämättömyys, mahdottomuus, sallimattomuus, tarpeettomuus, pelko, varoitus, pahoittelu, epäily, mietiskely, epävarmuus jne. Tutkimus osoittaa, että infinitiivilauseilla on eräs erityispiirre: ne ilmaisevat modaalisuutta ilman modaalisia sanoja.
Etenkin ulkomaalaiselle kielenopiskelijalle infinitiivilauseiden merkitysvivahteiden selvittäminen tuottaa vaikeuksia. Ongelmia tuottaa erityisesti se, että infinitiivilauseissa usein eri modaaliset merkitykset sekoittuvat toisiinsa. Tutkimuksesta käy ilmi, että tarkastelemalla itse infinitiiviä, etenkin aspektivalintaa, lauseen intonaatiota, ja partikkelien käyttöä / pois jättöä (etenkin by-partikkelin) sekä ympärillä olevaa kontekstia tai tilannetta, on mahdollista selvittää, mitä kukin lause voi merkitä.
Tärkeimpiä lähteitä olivat seuraavat teokset: Russkaja grammatika II (1982), Praktièeskaja grammatika russkogo jazyka (1985), sekä seuraavat artikkelit: K.A. Timofeev (1950): ”Ob osnovnyh tipah infinitivnyh predloženij v sovremennom russkom literaturnom jazyke”, A.A. Bojko (1952): ”O roli vida v nekotoryh infinitivnyh soèetanijah, soderžašèih otricanie”, A.A. Bojko (1959): ”Ob upotreblenii vida infinitiva v položitel´nyh infinitivnyh soèetanijah s obratnym znaèeniem”. Esimerkit on pääosin kerätty käytetyistä lähdeteoksista.