Akateeminen tenttikulttuuri - sivuja vai asioita?
PATOKORPI, MARJO (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PATOKORPI, MARJO
2001
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2001-03-05Sisällysluettelo
SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 1 2. AKATEEMISUUDESTA 2 2.1. Yliopiston tehtävä 2 2.2. Yliopisto-opintojen tavoitteista 4 2.3. Tenttikulttuurista 5 3. VIITEKEHYS 6 3.1. Behavioristinen oppimiskäsitys 7 3.2. Konstruktivistinen oppimiskäsitys 9 3.2.1. Historiaa 9 3.2.2. Oppimisen tutkimuksen erilaisia konstruktivistisia suuntauksia 14 3.2.3. Pedagogisia seurauksia 16 3.3. Pohdittavaa oppimiskäsitysten tiukasta erottelusta 25 4. TUTKIMUSONGELMA 27 5. OPPIMINEN JA OPETUS YLIOPISTOSSA 28 5.1. Mitä yliopistossa opitaan? 28 5.2. Opettajien ja opiskelijoiden välinen vuorovaikutus yliopiston toimintakulttuurissa 29 5.3. Opetuksen laadun arviointi Tampereen yliopistossa 30 6. TENTIT YLIOPISTO-OPINTOJEN ARVIOIJINA 31 6.1. Tentin kaksoisrakenne 32 6.2. Tentti opintojen suorittamistapana 34 7. MENETELMÄ 37 7.1. Tutkimuksen kohderyhmä 37 7.2. Tutkimusmetodit ja aineisto 38 7.3. Analyysimenetelmät 40 8. TULOKSET 41 8.1. Kyselylomakevastausten kvantifioinnista saatuja tuloksia 41 8.2. Mitä sana tentti tarkoittaa? 44 8.3. Kirjatentit vai vaihtoehtoiset tenttikäytännöt, 'ulkoa oppimista' vai 'soveltavaa' 45 8.3.1. Soveltava tentti 48 8.3.2. Koulutuksen tavoitteista 49 8.4. Vastuu akateemisesta tenttikulttuurista 51 8.5. Millaisia oppijoita ja millä ehdoin? 54 9. DISKUSSIO 56 9.1. Tutkimuksen arviointia 56 9.2. Muuttuva asiantuntijuus 57 9.3. Tulokset yliopisto-opetuksen laadun kehittämisessä 59 9.4. Pohdintaa 61 LÄHTEET LIITTEET
Tiivistelmä
Tässä työssä on tarkasteltu akateemista tenttikulttuuria ja sen taustalla olevaa oppimiskäsitystä. Aihetta on käsitelty sekä teoreettisella tarkastelulla että empiirisellä, tutkittavaa ilmiötä konkretisoivalla tutkimusaineistolla. Viitekehyksenä on ollut konstruktivistinen oppimiskäsitys, joka katsoo oppimisen olevan omakohtaista tiedon rakentamista. Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää tämän nykyparadigman mukaisen oppimisen ja oppijuuden toteutumista akateemiseen tenttikulttuuriin peilaten. Tutkimus on osa Tampereen yliopiston Opetuksen Laatu (OPLAA) projektia.
Tutkimuksen kohderyhmänä on Tampereen yliopiston kasvatustieteiden, psykologian, filologian ja yrityksen taloustieteen ja yksityisoikeuden laitoksen syventävien vaiheen opiskelijoita. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostuu 106:sta avoimia kysymyksiä sisältäneestä kyselylomakkeesta ja kahden teemoitellun ryhmähaastattelun puhunnasta.
Tutkimuksen tulokset ilmentävät, että nykyparadigman mukainen oppiminen ja oppijuus eivät ole oppimisen todellisuutta akateemisissa opinnoissa. Tutkimuksen perusteella se näyttää kuitenkin olevan ihanteena ja siitä puhutaan. Todellisissa tilanteissa, kuten tenteissä, vallalla on edelleen pääosin opetusteknologisen koulutusmallin (behavioristinen oppimiskäsitys oppiminen tiedon siirtämisenä) mukainen oppiminen ja oppijuus. Tulokset osoittavat, että akateemisesta ”tenttipelistä” selviytyminen nousee omakohtaisesti koetun oppimisen ja ymmärtämisen tilalle. Tämä johtaa siihen, että akateeminen koulutus ei riittävässä määrin mahdollista opiskelijalle nykyisen asiantuntijan tarvitsemien taitojen ja tietojen oppimista.
Akateemisen tenttikulttuurin kehittämisessä niin opettajien kuin opiskelijoidenkin on otettava yhteinen vastuu sen kehittämisestä nykyparadigman mukaiseksi. ”Tenttipelin” selviytymisstrategioiden oppimisen sijasta opiskelijoille pitäisi mahdollistaa omakohtaiseksi koettujen ongelmien löytäminen ja tutkiminen; tenttien todellisen sisällön muodostuessa näistä. Jatkotutkimuksessa olisi tärkeää tutkia opettajien käsityksiä tenteistä sekä opiskelijoiden tuottamien tenttivastauksien sisältöjä.
Avainsanat: konstruktivistinen oppimiskäsitys, akateeminen tenttikulttuuri, asiantuntijuus, opetuksen ja oppimisen kehittäminen.
Tutkimuksen kohderyhmänä on Tampereen yliopiston kasvatustieteiden, psykologian, filologian ja yrityksen taloustieteen ja yksityisoikeuden laitoksen syventävien vaiheen opiskelijoita. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jonka aineisto koostuu 106:sta avoimia kysymyksiä sisältäneestä kyselylomakkeesta ja kahden teemoitellun ryhmähaastattelun puhunnasta.
Tutkimuksen tulokset ilmentävät, että nykyparadigman mukainen oppiminen ja oppijuus eivät ole oppimisen todellisuutta akateemisissa opinnoissa. Tutkimuksen perusteella se näyttää kuitenkin olevan ihanteena ja siitä puhutaan. Todellisissa tilanteissa, kuten tenteissä, vallalla on edelleen pääosin opetusteknologisen koulutusmallin (behavioristinen oppimiskäsitys oppiminen tiedon siirtämisenä) mukainen oppiminen ja oppijuus. Tulokset osoittavat, että akateemisesta ”tenttipelistä” selviytyminen nousee omakohtaisesti koetun oppimisen ja ymmärtämisen tilalle. Tämä johtaa siihen, että akateeminen koulutus ei riittävässä määrin mahdollista opiskelijalle nykyisen asiantuntijan tarvitsemien taitojen ja tietojen oppimista.
Akateemisen tenttikulttuurin kehittämisessä niin opettajien kuin opiskelijoidenkin on otettava yhteinen vastuu sen kehittämisestä nykyparadigman mukaiseksi. ”Tenttipelin” selviytymisstrategioiden oppimisen sijasta opiskelijoille pitäisi mahdollistaa omakohtaiseksi koettujen ongelmien löytäminen ja tutkiminen; tenttien todellisen sisällön muodostuessa näistä. Jatkotutkimuksessa olisi tärkeää tutkia opettajien käsityksiä tenteistä sekä opiskelijoiden tuottamien tenttivastauksien sisältöjä.
Avainsanat: konstruktivistinen oppimiskäsitys, akateeminen tenttikulttuuri, asiantuntijuus, opetuksen ja oppimisen kehittäminen.