Villi luonto, kesy suomalainen eli kaupunkisuomalaisen seikkailu 1800-luvun suomalaisen matkailukirjallisuuden villissä luonnossa.
LASSILA, JUHANA (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
LASSILA, JUHANA
2001
Suomen kirjallisuus - Finnish Literature
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
2001-03-07Tiivistelmä
Nykypäivän näkökulmasta nähtynä Suomen valtiollisen aseman muutos vuonna 1809 johti kansakunnan konstruoimisen tarpeeseen, minkä takia konstruoimisen kannalta tärkeät lähteet operationaalistettiin. Villi luonto, joka tarkoittaa kesyttämätöntä ja kontrolloimatonta luontoa, oli tärkeä osa suomalaisuuden konstruktiota - erityisesti negaation kautta.
Niin ihmisen ulkopuolisen villin luonnon, suomalaisittain erämaiden, kuin ihmisen sisäpuolisen villin luonnon, ihmisen sivistymättömyyden, asema ja merkitys olivat suuren muutoksen alla 1800-luvun jälkipuoliskon suomalaisessa yhteiskunnassa. Villiä luontoa muokkasivat ennen kaikkea sivilisaation ja modernisaation prosessit, joissa molemmissa villillä luonnolla oli häviäjän rooli.
Tarkastelen työssäni kolmea 1800-luvun jälkipuoliskon matkakirjaa sivilisaatio- ja modernisaatioteorioiden näkökulmista. Työni metodisena painopisteenä on ensisijaisesti tekstianalyysi ja toissijaisesti diskurssianalyysi. Analysoin teoksista löydettäviä villin luonnon eri representaatioita ja hahmotan niiden pohjalta villin luonnon asemaa suomalaisuuden diskursseissa ja konstruktiossa.
August Ahlqvist hyödyntää teoksessaan Muistelmia matkoilta Wenäjällä wuosina 1854-1858 (1859) villiä luontoa palvelemaan ennen kaikkea suomalaisten erityisasemaa ja sivilisaation vahvistamista. A.V. Ervasti taas asettaa villin luonnon palvelemaan kansallisia poliittisia päämääriä teoksessaan Suomalaiset Jäämeren rannalla (1884). August Ramsay representoi villin luonnon suomalaisten vapaa-ajan ja virkistyksen kohteeksi teoksessaan Kesämatkoilla kanootissa (1891).
Yhteistä teoksille on, että Suomi-kuva näyttäytyy niissä komeana. Ahlqvistin ja Ervastin teoksissa Suomi ja suomalaisuus ovat muiden kansojen yläpuolella olevaa erityislaatuisuutta, Ramsayn teos taas asemoi Suomen luontourheilun luvatuksi maaksi. Teosten kautta voidaan hahmottaa yhteiskunnallista kehitystä, mutta eri representaatioiden välillä taas ei ole olemassa historiallisia yhteyksiä.
Matkakirjojen pohjalta on nähtävissä villin luonnon alistaminen yhä tiukempiin ja ahtaampiin karsinoihin. Modernisaation kehityskulussa villin luonnon kontrolloiminen on kesyttänyt luontosuhdettaan markkinoivat suomalaiset. Kääntäen se tarkoittaa sitä, että suomalaiset ovat etääntyneet villistä luonnosta.
Niin ihmisen ulkopuolisen villin luonnon, suomalaisittain erämaiden, kuin ihmisen sisäpuolisen villin luonnon, ihmisen sivistymättömyyden, asema ja merkitys olivat suuren muutoksen alla 1800-luvun jälkipuoliskon suomalaisessa yhteiskunnassa. Villiä luontoa muokkasivat ennen kaikkea sivilisaation ja modernisaation prosessit, joissa molemmissa villillä luonnolla oli häviäjän rooli.
Tarkastelen työssäni kolmea 1800-luvun jälkipuoliskon matkakirjaa sivilisaatio- ja modernisaatioteorioiden näkökulmista. Työni metodisena painopisteenä on ensisijaisesti tekstianalyysi ja toissijaisesti diskurssianalyysi. Analysoin teoksista löydettäviä villin luonnon eri representaatioita ja hahmotan niiden pohjalta villin luonnon asemaa suomalaisuuden diskursseissa ja konstruktiossa.
August Ahlqvist hyödyntää teoksessaan Muistelmia matkoilta Wenäjällä wuosina 1854-1858 (1859) villiä luontoa palvelemaan ennen kaikkea suomalaisten erityisasemaa ja sivilisaation vahvistamista. A.V. Ervasti taas asettaa villin luonnon palvelemaan kansallisia poliittisia päämääriä teoksessaan Suomalaiset Jäämeren rannalla (1884). August Ramsay representoi villin luonnon suomalaisten vapaa-ajan ja virkistyksen kohteeksi teoksessaan Kesämatkoilla kanootissa (1891).
Yhteistä teoksille on, että Suomi-kuva näyttäytyy niissä komeana. Ahlqvistin ja Ervastin teoksissa Suomi ja suomalaisuus ovat muiden kansojen yläpuolella olevaa erityislaatuisuutta, Ramsayn teos taas asemoi Suomen luontourheilun luvatuksi maaksi. Teosten kautta voidaan hahmottaa yhteiskunnallista kehitystä, mutta eri representaatioiden välillä taas ei ole olemassa historiallisia yhteyksiä.
Matkakirjojen pohjalta on nähtävissä villin luonnon alistaminen yhä tiukempiin ja ahtaampiin karsinoihin. Modernisaation kehityskulussa villin luonnon kontrolloiminen on kesyttänyt luontosuhdettaan markkinoivat suomalaiset. Kääntäen se tarkoittaa sitä, että suomalaiset ovat etääntyneet villistä luonnosta.