Piikkinä lihassa - vastustuksen politiikkaa EU:ssa ja sen ulkopuolella. Tyypillinen analyysi Esko Seppäsen tavoista profilioitua integraatiovastustuksellaan.
VASAMA, TONI (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
VASAMA, TONI
2001
Valtio-oppi - Political Science
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2001-02-21Tiivistelmä
Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan poliittisen toimijan profiloitumista tyylien avulla. Tyyleillä nähdään olevan keskeinen asema toimijoiden pyrkiessä erottautumaan toisistaan. Poliittisen tyylin näkökulma perustuu ongelmakeskeiseen ja tilannesidonnaiseen politiikkakäsitykseen, jolloin mistä tahansa asiasta tai tilanteesta voi tulla poliittinen. Tyyli on nimenomaan näkökulma toimintaan, jota tässä tutkielmassa tarkastellaan puhetekojen kautta. Asioiden nostaminen ongelmaksi ja reagointi eri tilanteisiin tulkitaan viitteiksi siitä, millaisena todellisuus ilmenee toimijoille. Ihmisten ongelmanasetteluiden vaihdellessa yksilöiden persoonallisten taipumusten myötä, kyse on tyylillisestä erottautumisesta. Erottautumista voidaan havainnoida sitten esimerkiksi vihollisasetteluita seuraamalla samoin kuin samastumista ystävyyssuhteiden korostamista tarkkailemalla. Tyylillisen erottautumisen voidaan nähdä tapahtuvan myös intensiivisyyden myötä. Ongelmien asettaminen voi asiasisällöltään olla hyvin samankaltaista useiden toimijoiden osalta, mutta eroja saattaa esiintyä esimerkiksi esitystavan intensiivisyydessä.
Tutkimuksen kohteena on Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko Esko Seppänen. Hänen profiloitumistaan tarkastellaan integraatiovastaisten kannanottojen valossa. Tarkastelu kohdistuu hänen vuosien 1987-1999 välisenä aikana tapahtuneeseen argumentaatioonsa.
Luonteeltaan tarkastelu on vahvasti deskriptiivistä. Pääpaino on argumentoinnin sisältökysymysten analysoinnissa. Argumentoinnin lähtökohtia ja tekniikoita havainnoitaessa tukeudutaan Chaim Perelmanin luomaan ”uuden retoriikan” teoriaan.
Analyysissa paljastuu Seppäsen tapa erottautua muista vastustuksen politiikallaan. Ennen kaikkea vastustus kohdistuu Euroopan integraatiokehitykseen, mutta samalla pyrkimyksenä on sanoutua irti valtavirtapolitiikasta, jolloin kyse on eräänlaisesta ”herravihan” lietsomisesta. Paikoitellen löydettyihin tyyleihin liittyy myös varsin nationalistisia ja populistisia painotuksia.
Tutkimuksen kohteena on Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja ja europarlamentaarikko Esko Seppänen. Hänen profiloitumistaan tarkastellaan integraatiovastaisten kannanottojen valossa. Tarkastelu kohdistuu hänen vuosien 1987-1999 välisenä aikana tapahtuneeseen argumentaatioonsa.
Luonteeltaan tarkastelu on vahvasti deskriptiivistä. Pääpaino on argumentoinnin sisältökysymysten analysoinnissa. Argumentoinnin lähtökohtia ja tekniikoita havainnoitaessa tukeudutaan Chaim Perelmanin luomaan ”uuden retoriikan” teoriaan.
Analyysissa paljastuu Seppäsen tapa erottautua muista vastustuksen politiikallaan. Ennen kaikkea vastustus kohdistuu Euroopan integraatiokehitykseen, mutta samalla pyrkimyksenä on sanoutua irti valtavirtapolitiikasta, jolloin kyse on eräänlaisesta ”herravihan” lietsomisesta. Paikoitellen löydettyihin tyyleihin liittyy myös varsin nationalistisia ja populistisia painotuksia.