Kasvatusvastuu osana vanhemmuutta.
HAKALA, MARIKA; JÄRVINEN, MARI; TORIKKA, MARI (2000)
2000
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2000
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-9232
https://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-9232
Sisällysluettelo
SISÄLLYS 1. JOHDANTO 4 2. KASVATUKSEN LÄHTÖKOHTIA 8 2.1 HYVÄN KASVATUKSEN EHDOT 9 2.2 KASVATUSVASTUUN JAKAUTUMINEN 12 2.2.1 Muuttuva perhe 14 2.2.2 Sosiaalinen verkosto 15 2.2.3 Koti kasvuympäristönä 17 3. VANHEMMAT KASVATTAJINA 20 3.1 VELVOITTAVA VANHEMMUUS 22 3.2 VANHEMMUUDEN MALLIT 26 3.2.1 Teoreettisia lähtökohtia 27 3.2.2 Baumrindin typologia 29 3.2.3 Perheen sisäiset vuorovaikutusmallit 32 4. TUTKIMUSONGELMAT 35 5. TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN 35 5.1 TIEDONHANKINTAMENETELMÄ 35 5.2 AINEISTON KERUU 36 5.3 AINEISTON ANALYYSI 38 6. TUTKIMUSTULOKSET 41 6.1 TUTKIMUSJOUKON TAUSTATIEDOT 41 6.2 VANHEMPIEN KASVATUSVASTUU 43 6.2.1 Kasvatuksen päävastuu 43 6.2.2 Kasvatusvastuun sisältö 46 6.2.3 Lapsen kasvun ohjaaminen 54 6.2.4 Vanhempien oikeudet ja velvollisuudet 62 6.3 KASVATUKSEEN VAIKUTTAVAT TAHOT 67 6.3.1 Lapsen tärkeimmät kasvattajat 67 6.3.2 Sosiaalisen verkoston merkitys 73 6.4 KOLLEKTIIVINEN KASVATUSVASTUU 77 6.4.1 Kasvatustavoitteiden asettaminen 77 6.4.2 Kollektiivisen vastuun toteutuminen 82 7. POHDINTAA 87 7.1 TÄRKEIMPIÄ TULOKSIA JA JATKOTUTKIMUSMAHDOLLISUUKSIA 87 7.2 LUOTETTAVUUDEN ARVIOINTIA 91 7.3 RYHMÄTYÖSKENTELYSTÄMME 93 LÄHTEET 94 LIITTEET
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kasvatusvastuuta vanhemmuuden osana. Tutkimuksessa selvitetään, kenelle vanhempien mielestä kuuluu päävastuu lasten kasvatuksesta ja millaisia asioita vanhemmat kokevat omaan vastuuseensa sisältyvän. Lisäksi tarkastelun kohteena ovat vanhemmille kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet sekä vanhempien lapsensa kasvatuksessa käyttämät ohjauskeinot. Tutkimuksessa kartoitetaan myös vanhempien näkemyksiä kollektiivisesta kasvatusvastuusta ja lapsensa kasvatukseen saamastaan tuen määrästä.
Tutkimukseen osallistui 400 nastolalaista ja tamperelaista perhettä, joissa oli 11-vuotias lapsi keväällä 2000. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut muodostaa kasvatusvastuusta näkemys, joka ilmentää vanhemmuuden ja vastuun moniulotteisuutta ja laajuutta. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella, joka toimitettiin vanhemmille koulujen välityksellä. Tutkimuksen vastausprosentti oli 71. Aineiston analysoinnissa on käytetty sekä tilastollisia että laadullisia menetelmiä.
Keskeisimpien tutkimustulosten mukaan vanhempien kasvatusvastuu ei ole kadonnut, vaan kasvatuksen päävastuu kuuluu lapsen omille vanhemmille. Kasvatusvastuun tärkeimpiin sisältöihin kuuluvat rehellisyyden, auttavaisuuden ja terveiden elämäntapojen opettaminen, sääntöjen asettaminen, hyviin tapoihin kasvattaminen sekä yhteisen ajan viettäminen lapsen kanssa. Vanhempien eniten käyttämiä ohjauskeinoja ovat keskustelu ja esimerkkinä oleminen. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat edustavat vahvaa vanhemmuutta ja ovat valmiita ottamaan kollektiivista vastuuta omien lastensa lisäksi myös muista lapsista. Tärkeimmiksi kasvattajatahoiksi vanhemmat mainitsivat itsensä ohella lapsen opettajat, isovanhemmat, sisarukset ja harrastuksenohjaajat. Enemmistö vanhemmista koki saaneensa ympäristöltä jonkin verran tukea lapsensa kasvatukseen.
Jatkotutkimuskohteita ovat muun muassa vastuun jakautuminen perheen sisällä vanhempien kesken, opettajien näkemysten vertaaminen vanhempien näkemyksiin vastuuasioissa ja kollektiivisen kasvatusvastuun perusteellinen selvittäminen.
Asiasana:
Kasvatusvastuu
Tutkimukseen osallistui 400 nastolalaista ja tamperelaista perhettä, joissa oli 11-vuotias lapsi keväällä 2000. Tutkimuksen tarkoituksena on ollut muodostaa kasvatusvastuusta näkemys, joka ilmentää vanhemmuuden ja vastuun moniulotteisuutta ja laajuutta. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidulla kyselylomakkeella, joka toimitettiin vanhemmille koulujen välityksellä. Tutkimuksen vastausprosentti oli 71. Aineiston analysoinnissa on käytetty sekä tilastollisia että laadullisia menetelmiä.
Keskeisimpien tutkimustulosten mukaan vanhempien kasvatusvastuu ei ole kadonnut, vaan kasvatuksen päävastuu kuuluu lapsen omille vanhemmille. Kasvatusvastuun tärkeimpiin sisältöihin kuuluvat rehellisyyden, auttavaisuuden ja terveiden elämäntapojen opettaminen, sääntöjen asettaminen, hyviin tapoihin kasvattaminen sekä yhteisen ajan viettäminen lapsen kanssa. Vanhempien eniten käyttämiä ohjauskeinoja ovat keskustelu ja esimerkkinä oleminen. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat edustavat vahvaa vanhemmuutta ja ovat valmiita ottamaan kollektiivista vastuuta omien lastensa lisäksi myös muista lapsista. Tärkeimmiksi kasvattajatahoiksi vanhemmat mainitsivat itsensä ohella lapsen opettajat, isovanhemmat, sisarukset ja harrastuksenohjaajat. Enemmistö vanhemmista koki saaneensa ympäristöltä jonkin verran tukea lapsensa kasvatukseen.
Jatkotutkimuskohteita ovat muun muassa vastuun jakautuminen perheen sisällä vanhempien kesken, opettajien näkemysten vertaaminen vanhempien näkemyksiin vastuuasioissa ja kollektiivisen kasvatusvastuun perusteellinen selvittäminen.
Asiasana:
Kasvatusvastuu