Verkostoilla rikoksentorjuntaan. Turvallisuustalkoiden toiminnalliset haasteet Vantaalla.
HIRVONEN, HANNU (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
HIRVONEN, HANNU
2001
Hallintotiede, turvallisuushallinnon linja - Administrative Science, Security Administration Pr
Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta - Faculty of Economics and Administration
Hyväksymispäivämäärä
2001-01-15Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 1 1.1 Rikostorjunta poliisin tehtävänä 1 1.2 Rikostorjunnallisen verkostoyhteistyön käynnistyminen 5 1.3 Tutkimuksen tarkoitus 6 2. TUTKIMUKSEN KESKEISET KÄSITTEET 8 2.1 Rikos 8 2.2 Rikoksentorjunta 9 2.3 Verkosto 10 2.4 Verkostoituminen 13 3. TUTKIMUKSEN TEOREETTISET LÄHTÖKOHDAT 24 3.1 Strategioista organisaatioihin 24 3.2 Analyyttinen verkostotutkimus 36 4. TUTKIMUSAINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄ 43 4.1 Kysely 44 4.2 Dokumenttiaineisto ja omakohtaiset havainnot 50 5. TUTKIMUKSEN TULOKSET 52 5.1 Vastaajatiedot 52 5.2 Rikollisuustilanne 54 5.3 Rikosten ja niiden riskien ilmitulo eri toimialoilla 56 5.4 Nykyiset toimialakohtaiset toimenpiteet 67 5.5 Kokeillut yhteistyöhankkeet 78 5.6 Verkostoyhteistyön kehittäminen 82 5.7 Verkostotoimijat 88 5.8 Toimialojen yhteistyövalmiudet 94 5.9 Verkostoyhteistyön organisointi 106 5.10 Tarvittavia yhteistyöhankkeita 112 6. YHTEENVETO 117 7. TOIMENPIDESUOSITUKSET 121 LÄHTEET 128 LIITTEET
Tiivistelmä
Tutkimuksen lähtökohtana oli valtakunnallinen turvallisuustalkoot-rikoksentorjuntaohjelma ja sen sisältämä ajatus siitä, että rikoksia voidaan ennalta ehkäistä vaikuttamalla rikoksen tekijöihin, rikosten kohteisiin tai valvontaan. Tutkimuksen tarkoituksena oli kerätä turvallisuustalkoisiin kutsuttujen toimijatahojen näkemyksiä tulevasta rikoksentorjuntaan tähtäävästä verkostoitumisesta Vantaalla. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mihin rikoksiin toimenpiteitä pitäisi erityisesti kohdistaa, minkälaisia toimenpiteitä tulisi tehdä ja miten verkostoyhteistyötä tulisi kehittää, jotta rikosten torjunnassa onnistuttaisiin. Tutkimuksen lähtökohtana oli lisäksi se, että rikoksentorjunta on osa paikallista palvelujärjestelmää.
Tutkimus oli teoreettis-empiiriseen aineistoon pohjautuva osaksi kvantitatiivinen ja osaksi kvalitatiivinen case-tutkimus, missä organisaatioiden kehitystä ja verkostojen analysointia koskevaa teoreettista aineistoa verrattiin strukturoiduista ja avoimista kysymyksistä koostuneen kyselyn, dokumenttiaineiston ja omakohtaisten havaintojen avulla reaalimaailmaan.
Tutkimus osoitti, että rikollisuustilanne Vantaalla koetaan toimijoiden keskuudessa hyvä-huono -vertailussa pikemminkin huonoksi kuin hyväksi, mutta tilannetta ei kuitenkaan voida pitää erityisen huolestuttavana. Ensisijaisesti toimenpiteitä pitäisi kohdistaa huumausainerikollisuuden ja väkivaltarikollisuuden torjuntaan sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen.
Verkostoyhteistyön kehittämistä torjuntatyössä pidettiin pääasiassa erittäin tarpeellisena, ja sen kautta katsottiin saavutettavan useita synergiaetuja kuten kokonaiskuvan avartumista ongelmakentästä, toisilta oppimista, asiantuntemuksen hyödyntämistä, nopeutta ja joustavuutta. Verkostoitumisen avulla uskottiin myöskin rikostorjunnan tuloksellisuuteen ja kansalaisten turvallisuuden lisääntymiseen. Pahimpina esteinä pidettiin suurta työmäärää ja resurssien vähyyttä. Myöskin salassapito- ja esteellisyysongelmat saattavat tulla verkostoyhteistyössä esille. Toimivana jokapäiväisen verkostoyhteistyömallina voidaan pitää koulujen verkostomallia, jossa yhdistyvät mm. välitön puuttuminen, asiantuntemuksen hyväksikäyttö ja vaikuttavuus. Tutkimuksessa tuli esille myöskin useita sekä rikoksentekijöihin, rikoskohteisiin että valvontaan liittyviä rikoksentorjuntahankkeita. Toimivaksi verkostomuodoksi nähtiin ns. koordinoiva verkosto, jossa koordinoivana elimenä on kaupunkitasoinen yksikkö ja alatasoina kaupungin palvelualueittaiset yksiköt.
Verkostotoiminnassa toimenpiteitä pitäisi kohdistaa ensisijaisesti rikoksentekijöihin, erityisesti lasten ja perheiden auttamiseen, mutta parhaat vaikutukset saadaan, kun toimenpiteitä kohdistetaan samanaikaisesti sekä rikoksentekijöihin, kohteisiin että valvontaan. Yksityiskohtaisemmin strategioista ja mukaan tulevista toimijoista tulee päättää tarkempien ongelmakartoitusten pohjalta kaupungin palvelualueilla. Keskeisimpiä toimijoita ovat poliisi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala.
Suurimpina haasteina paikallisessa verkostoyhteistyössä tulevat jatkossa olemaan ainakin kokonaisvaltainen ongelmien analysointi ja niihin tarttuminen, kaikkien tarpeellisten toimijatahojen mukaan saaminen, resurssien riittävyys, informaation nopeampi välittyminen, verkostotoiminnan avoimuuden ja palvelun toimivuuden asettamat vaatimukset. Omat vaatimuksensa tulevat asettamaan myöskin tulosten mittaaminen ja niiden arviointi.
Tutkimus oli teoreettis-empiiriseen aineistoon pohjautuva osaksi kvantitatiivinen ja osaksi kvalitatiivinen case-tutkimus, missä organisaatioiden kehitystä ja verkostojen analysointia koskevaa teoreettista aineistoa verrattiin strukturoiduista ja avoimista kysymyksistä koostuneen kyselyn, dokumenttiaineiston ja omakohtaisten havaintojen avulla reaalimaailmaan.
Tutkimus osoitti, että rikollisuustilanne Vantaalla koetaan toimijoiden keskuudessa hyvä-huono -vertailussa pikemminkin huonoksi kuin hyväksi, mutta tilannetta ei kuitenkaan voida pitää erityisen huolestuttavana. Ensisijaisesti toimenpiteitä pitäisi kohdistaa huumausainerikollisuuden ja väkivaltarikollisuuden torjuntaan sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseen.
Verkostoyhteistyön kehittämistä torjuntatyössä pidettiin pääasiassa erittäin tarpeellisena, ja sen kautta katsottiin saavutettavan useita synergiaetuja kuten kokonaiskuvan avartumista ongelmakentästä, toisilta oppimista, asiantuntemuksen hyödyntämistä, nopeutta ja joustavuutta. Verkostoitumisen avulla uskottiin myöskin rikostorjunnan tuloksellisuuteen ja kansalaisten turvallisuuden lisääntymiseen. Pahimpina esteinä pidettiin suurta työmäärää ja resurssien vähyyttä. Myöskin salassapito- ja esteellisyysongelmat saattavat tulla verkostoyhteistyössä esille. Toimivana jokapäiväisen verkostoyhteistyömallina voidaan pitää koulujen verkostomallia, jossa yhdistyvät mm. välitön puuttuminen, asiantuntemuksen hyväksikäyttö ja vaikuttavuus. Tutkimuksessa tuli esille myöskin useita sekä rikoksentekijöihin, rikoskohteisiin että valvontaan liittyviä rikoksentorjuntahankkeita. Toimivaksi verkostomuodoksi nähtiin ns. koordinoiva verkosto, jossa koordinoivana elimenä on kaupunkitasoinen yksikkö ja alatasoina kaupungin palvelualueittaiset yksiköt.
Verkostotoiminnassa toimenpiteitä pitäisi kohdistaa ensisijaisesti rikoksentekijöihin, erityisesti lasten ja perheiden auttamiseen, mutta parhaat vaikutukset saadaan, kun toimenpiteitä kohdistetaan samanaikaisesti sekä rikoksentekijöihin, kohteisiin että valvontaan. Yksityiskohtaisemmin strategioista ja mukaan tulevista toimijoista tulee päättää tarkempien ongelmakartoitusten pohjalta kaupungin palvelualueilla. Keskeisimpiä toimijoita ovat poliisi sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala.
Suurimpina haasteina paikallisessa verkostoyhteistyössä tulevat jatkossa olemaan ainakin kokonaisvaltainen ongelmien analysointi ja niihin tarttuminen, kaikkien tarpeellisten toimijatahojen mukaan saaminen, resurssien riittävyys, informaation nopeampi välittyminen, verkostotoiminnan avoimuuden ja palvelun toimivuuden asettamat vaatimukset. Omat vaatimuksensa tulevat asettamaan myöskin tulosten mittaaminen ja niiden arviointi.