Näyttö lähihoitajan ammattitaidon arvioinnissa
NIKKOLA, RIITTA (2001)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
NIKKOLA, RIITTA
2001
Kasvatustiede - Education
Kasvatustieteiden tiedekunta - Faculty of Education
Hyväksymispäivämäärä
2001-01-09Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata työelämänedustajien ja opettajien kokemuksia lähihoitajien näyttöjen arviointiin liittyvistä tekijöistä Pirkanmaan alueella. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelulla näyttöjä arvioinneilta työelämän edustajilta (n=10) ja opettajilta (n=3). Aineisto analysoitiin laadullisella sisällön-analyysilla.
Työelämän edustjat olivat kokeneet näyttöjen arvioinnin vaativina ja tunnistivat arvioinnissa mahdollisia virhetekijöitä, jos arvioitsija ei ole riittävästi perehtynyt arviointikriteereihin eikä arviointiin. Koulutusta arvioinnista ja ammattitaidon kriteereistä tuleekin oppilaitosten tarjota enemmän.
Näytön antaminen aidossa työympäristössä edellyttää työpaikalta riittävää laaja-alaisuutta, jotta ammattitaidon osoittaminen mahdollisimman laajasti on mahdollista. Työpaikkojen tulee olla valmiita kehittymään ja kyseenalaistamaan omia rutiinejaan eikä niiden tule odottaa opiskelijan toistavan rutiininomaisesti olemassa olevia toimintatapoja. Työpaikkojen kiire vaikuttaa opiskelijan näyttösuorituksen arviointia heikentävästi, koska arvioitsijan on vastattava arvioinnin ohella omasta työstään. Työnantajatahon tulee luoda edellytykset näytön antamiselle ja arvioinnille niin, että ne ovat oikeudenmukaisia opiskelijalle, joka näyttöä antaa.
Sekä työelämän edustajien että opettajien mielestä näyttö ammatitaidon arviointimenetelmänä on hyvä.
Ammattitaidon oppiminen edellyttää tutkimukseen osallistuneiden mielestä koulussa saatavia perustietoja ja riittävää käytännön työssä saatavaa harjoittelua.
oppiminen, ammattitaito, arviointi, lähihoitaja, näyttö
Työelämän edustjat olivat kokeneet näyttöjen arvioinnin vaativina ja tunnistivat arvioinnissa mahdollisia virhetekijöitä, jos arvioitsija ei ole riittävästi perehtynyt arviointikriteereihin eikä arviointiin. Koulutusta arvioinnista ja ammattitaidon kriteereistä tuleekin oppilaitosten tarjota enemmän.
Näytön antaminen aidossa työympäristössä edellyttää työpaikalta riittävää laaja-alaisuutta, jotta ammattitaidon osoittaminen mahdollisimman laajasti on mahdollista. Työpaikkojen tulee olla valmiita kehittymään ja kyseenalaistamaan omia rutiinejaan eikä niiden tule odottaa opiskelijan toistavan rutiininomaisesti olemassa olevia toimintatapoja. Työpaikkojen kiire vaikuttaa opiskelijan näyttösuorituksen arviointia heikentävästi, koska arvioitsijan on vastattava arvioinnin ohella omasta työstään. Työnantajatahon tulee luoda edellytykset näytön antamiselle ja arvioinnille niin, että ne ovat oikeudenmukaisia opiskelijalle, joka näyttöä antaa.
Sekä työelämän edustajien että opettajien mielestä näyttö ammatitaidon arviointimenetelmänä on hyvä.
Ammattitaidon oppiminen edellyttää tutkimukseen osallistuneiden mielestä koulussa saatavia perustietoja ja riittävää käytännön työssä saatavaa harjoittelua.
oppiminen, ammattitaito, arviointi, lähihoitaja, näyttö