Kääntäminen semioottisena järjestelmänä A.J.Greimasin teorioiden valossa
PITKÄLÄ, MATTI (1999)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla Treposta, ainoastaan metadata.
PITKÄLÄ, MATTI
1999
Käännöstiede (englanti) - Translation Studies (English)
Humanistinen tiedekunta - Faculty of Humanities
Hyväksymispäivämäärä
1999-06-08Sisällysluettelo
1. JOHDANTO 1 2. GREIMASIN SEMIOOTTINEN NELIÖ JA KÄÄNTÄMINEN 14 2.1. Semioottinen neliö 14 2.2. Kääntämisen semioottisia neliöitä 19 2.2.1. Professionaalisuuden neliö 20 2.2.2. Taloudellisen hyödyn neliö 23 2.2.3. Identiteetin neliö 25 2.3. Kääntämisen semioottiset neliöt ja käytäntö 27 3. GREIMASIN AKTANTTIMALLI JA SEN SOVELLUS KÄÄNTÄMISEEN NARRATIIVISENA RAKENTEENA 32 3.1. Greimasin aktanttimalli ja sen perusteet 32 3.1.1. Malli 32 3.1.2. Funktioista 42 3.1.3. Syntagma ja paradigma 44 3.2. Kääntämisen aktantit ja aktorit 46 3.2.1. Subjekti ja objekti 50 3.2.2. Kääntäjän subjektiaseman merkitys 54 3.2.3. Lähettäjä ja vastaanottaja 59 3.3. Sivuaktantit: auttajat ja vastustajat 63 3.3.1. Lait 64 3.3.2. Normit ja säännöt 65 3.3.3. Apuvälineet ja tietolähteet 71 3.3.4. Toimeksianto, aika ja raha 73 4. LOPUKSI 75 LÄHTEET 80 SUMMARY
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan kääntämistä sosiaalisena, semioottisena ja narratiivisena tekstinä. Semioottisena perustana ovat A. J. Greimasin teoriat merkityksen perusrakenteesta (semioottinen neliö) ja aktanttikategorioista. Käännöstieteellinen perusta puolestaan muodostuu etenkin Justa Holz-Mänttärin, Hans J. Vermeerin, Christiane Nordin ja Douglas Robinsonin teorioista. Tarkoitus on selvittää, minkälaisena sosiosemioottisena narratiivina kääntämistä voidaan näiden tutkijoiden tekstien perusteella ja Greimasin teorioiden luoman viitekehyksen avulla pitää.
Käännösteoriat samoin kuin tutkielman tekijän oma subjektiivinen ja intuitiivinen näkemys kääntämisestä muodostavat tutkimuskohteen, jonka olemusta tarkastellaan aluksi Greimasin semioottisen neliön tarjoamien analyysikeinojen avulla. Tutkielmassa seurataan Greimasin tekemää seksuaalisuhteiden semioottisen järjestelmän analyysiä ja sovelletaan sitä kääntämisen semioottiseen järjestelmään.
Tuloksena on kolme erilaista semioottista alarakennetta, jotka määrittävät kääntämiseen sisältyviä erilaisia arvorakenteita. Näitä arvorakenteita ovat käännösteorioiden määrittelemä professionaalisuus, taloudellinen hyöty ja subjektiivinen kääntäjän identiteetti. Näiden järjestelmien keskinäiset suhteet vaikuttavat erilaisten käännöstapojen toteutumiseen, ja järjestelmien välisten ristiriitojen tai yhteensopivuuden avulla voidaan selittää näiden käännöstapojen taustalla olevia arvorakenteita ja syntymekanismeja.
Toinen tutkielmassa käytetty Greimasin teoria on hänen etenkin Vladimir Proppin ja Étienne Souriaun ajatuksiin nojautuen luoma, mutta heidän ajatuksiaan yleisemmällä tasolla oleva aktanttikategoriamalli. Mallin avulla on selvitetty miten eri aktantit manifestoituvat aktoreissa kääntämisen semioottisessa järjestelmässä, toisin sanoen mitkä toimijat eli aktorit ovat tuossa järjestelmässä seuraavien aktanttien manifestaatioita: subjekti, objekti, lähettäjä, vastaanottaja, auttaja, vastustaja.
Aktanttien määrittelyn lisäksi on käsitelty niiden keskinäisiä suhteita ja pyritty löytämään näiden suhteiden luonnetta määrittävät tekijät. Osaltaan tässä ovat olleet apuna Greimasin teorioissaan tarkastelemat modaliteetit: oleminen, tekeminen, voiminen, tahtominen, tietäminen ja täytyminen.
Asiasanat: kääntäminen, semiotiikka, strukturalismi
Käännösteoriat samoin kuin tutkielman tekijän oma subjektiivinen ja intuitiivinen näkemys kääntämisestä muodostavat tutkimuskohteen, jonka olemusta tarkastellaan aluksi Greimasin semioottisen neliön tarjoamien analyysikeinojen avulla. Tutkielmassa seurataan Greimasin tekemää seksuaalisuhteiden semioottisen järjestelmän analyysiä ja sovelletaan sitä kääntämisen semioottiseen järjestelmään.
Tuloksena on kolme erilaista semioottista alarakennetta, jotka määrittävät kääntämiseen sisältyviä erilaisia arvorakenteita. Näitä arvorakenteita ovat käännösteorioiden määrittelemä professionaalisuus, taloudellinen hyöty ja subjektiivinen kääntäjän identiteetti. Näiden järjestelmien keskinäiset suhteet vaikuttavat erilaisten käännöstapojen toteutumiseen, ja järjestelmien välisten ristiriitojen tai yhteensopivuuden avulla voidaan selittää näiden käännöstapojen taustalla olevia arvorakenteita ja syntymekanismeja.
Toinen tutkielmassa käytetty Greimasin teoria on hänen etenkin Vladimir Proppin ja Étienne Souriaun ajatuksiin nojautuen luoma, mutta heidän ajatuksiaan yleisemmällä tasolla oleva aktanttikategoriamalli. Mallin avulla on selvitetty miten eri aktantit manifestoituvat aktoreissa kääntämisen semioottisessa järjestelmässä, toisin sanoen mitkä toimijat eli aktorit ovat tuossa järjestelmässä seuraavien aktanttien manifestaatioita: subjekti, objekti, lähettäjä, vastaanottaja, auttaja, vastustaja.
Aktanttien määrittelyn lisäksi on käsitelty niiden keskinäisiä suhteita ja pyritty löytämään näiden suhteiden luonnetta määrittävät tekijät. Osaltaan tässä ovat olleet apuna Greimasin teorioissaan tarkastelemat modaliteetit: oleminen, tekeminen, voiminen, tahtominen, tietäminen ja täytyminen.
Asiasanat: kääntäminen, semiotiikka, strukturalismi